KP 32 & uuden ICSI:n kynnyksellä

Viime viikot ovat kuluneet etanamaisen hitaasti kun olen seurannut kalenteria, laskenut ovis- ja kiertopäiviä odotellen että pian päästäisiin hoitoihin. Edellinen kierto venyi hurjan mittaiseksi ollen kokonaiset 39 päivää, eikä tämä käsillä olevakaan näytä merkkejä muusta. Nyt on KP 32 ja ovisoireita rupesi tulemaan viikko sitten maanantaina. Tavallisesti ovis noudattelee minulla aina suht samaa kaavaa, alavatsa alkaa pullistella ja kipuilla, ja sitä jatkuu noin neljä päivää kunnes sisuksissa poksahtaa, ja masu asettuu. Nyt sitä samaa, hiljalleen pahenevaa tuntemusta vaan jatkui ja jatkui kokonaiset seitsemän päivää, enkä missään vaiheessa päässyt sanomaan että no niin, nyt se munis lähti.

Tämähän tarkoitti samalla ahkeraa luomuilua kotona makuukammarin puolella, mikä käy toisinaan ihan työstä kun sitä kalenterin kanssa harjoittaa. Onneksi meillä miehen kanssa huumorintaju kestää erilaiset kieli poskessa heitetyt kommentit puolin ja toisin, "jaksaa, jaksaa - tässä voi säästää monta tonnia riihikuivaa rahaa!" ;)

Mutta totta puhuen, jos meillä luomusti tärppäisi, olisin tietysti ensiksi iloinen mutta luultavasti silti suurimman osan ajasta puhtaasti kauhuissani, ottaen huomioon että ainoa luomuraskauteni ikinä on päättynyt keskenmenoon. On vaikea uskoa, että sieltä mitään elinkelpoista pystyisi itsekseen kehittymään. Yritettävä kuitenkin on, ja kohtahan tämä jännäys joka tapauksessa loppuu kun kuukautisten pitäisi alkaa 3-5 päivän kuluttua. Meidän on vielä käytävä klinikalla pistosopetuksessa sillä emme ole koskaan aiemmin pistäneet Menopuria.

Näistä uusista jipoista DHEA-hormonin käyttäminen tuntui aluksi kiehtovalta uudelta kokeilulta. Nyt olen siitä hieman myrtynyt, sillä toistaiseksi ainut näkyvä muutos on ollut kiertojen piteneminen ja sen johdosta hoidon odottelu on pidentynyt yhteensä noin kahdella kokonaisella viikolla. Ja sekään ei ole vaikuttanut millään tavalla luteaali-vaiheeseen (joka on minulla niin kovin lyhyt) vaan ainoastaan alkupäähän, saaden oviksen tulemaan vasta KP 27-30 tienoilla. Hormonia napsitaan aina punktioon saakka, jolloin se lopetetaan. Jos tulen tuoresiirrosta raskaaksi, pyörrän tietysti puheeni heti ;)

Kaikkinensa on sanottava, että hoitotauosta on ollut jollain tasolla apua henkiseen jaksamiseen, erityisesti miehellä. Itse olen kuitenkin huomannut, että tässä viikkojen vieriessä odotukset alkavat latautua ihan eri tavalla odotusajan ollessa näin pitkä ja huomaan haaveilevani raskaanaolemisesta ihan jatkuvasti. Ja ihan salaa ne ajatukset kulkevat sellaista latua, että "sitten kun olen raskaana..." ja "kohta, kun tulen raskaaksi...", eli päässäni olen jo vuorenvarma että tästä eka hoidosta tärppää! Se on todella pelottavaa, koska epätoivoissani ajattelin jo näin sekä marraskuussa että vuodenvaihteessa, ja pudotus oli sitä korkeampi.

Käytännön tasolla en jaksa olla enää niin motivoitunut kun olin syksyllä. Syön tietysti aina keskivertoterveellisesti, mutta pannassa ei ole enää mikään muu kuin karkki. (se on oleva palkintoni kun ensimmäiset 3 raskauskuukautta ovat ohi!!) Vitamiinit otimme muutama viikko takaperin taas käyttöön, mutta niistäkin aion käyttää vain olemassaolevat purkit enkä osta enää lisää. Toivotaan, että sanonta "Less is More" pitää tässä tapauksessa paikkansa.

Toivottavasti meillä Päästään Pääsiäisenä Pistämään! :)