Luulolandiasta päivää!

Jos joku niin minä olen mestari keksimään itselleni oireita, jotka mahdollisesti kuvastaisivat orastavaa raskautta.

Reissussa kuvittelin moneen otteeseen vauvan olevan tulossa milloin mistäkin syystä, ja aika useasti siitä, että välillä tuntui pissattavan jatkuvasti. Tänään olen pidellyt koko päivän vatsaani, koska eilisestä asti on närästänyt mikä on minulle aika epätavallista. Luonnollisesti joku pikkupiru olallani alkoi heti kuiskia, että sieltähän on varmaan tulossa vauva...Tietenkään sillä ei ole närästyksen kanssa mitään tekemistä, että eilen tuhosin yli puoli levyä Fazerin sinistä ja ruokavalio on muutenkin ollut vähän niin ja näin!

Nyt kun olen viimein tunnistanut nämä luulotautisen oireet itsessäni, on aika ottaa homma haltuun. Onneksi kaapissa ei ole jäljellä enää yhtään raskaustestiä ja seuraava "merkki" raskaudesta olkoon se oikea eli kuukautisten poisjäänti! Piste.

(Psst....muista osallistua kyselyyn - se on tuolla oikeassa yläreunassa :)

Imetystyyny vs. halityyny

Kommentoin tuonne Minttukrokantin blogiin tuossa eräänä päivänä imetystyynystä, ja tuumasin, että tästähän voisi kirjoittaa vaikka samantien oman postauksen. Minttukrokantti valitteli raskausajan niskavaivoja kun on vaikea löytää sopivaa nukkuma-asentoa, ja mieleen tuli erään japanilaisen ystävän käyttämä äitiystyyny /imetystyyny. En oikein tiedä miksi sitä pitäisi suomeksi kutsua, mutta ainakin noita kahta nimitystä huomasin käytettävän kun tutkiskelin asiaa. Lisäksi englanniksi sitä kutsutaan näin: Hugging Pillow tai Hug Pillow.

Kyseessä on nimittäin aika kätevä keksintö, joka korvaa kerralla sen jokaöisen pehmustamisen 3-5 eri tyynyn avulla. Tässä pari kuvaa.

Japanissa noista on vaikka kuinka montaa erilaista versiota, tyypillisin on kaiketi tuollainen suora "pötkylä" jonka avulla voi hakea sitä mukavampaa uniasentoa. Heillä on lisäksi animoitua versioita, sekä erinäisiä jopa härskimpiä versioita joista en tässä sen enempää aio kirjoitella ;)

Jenkeiltä löytyi tuollainen kaareva versio, joka mielestäni näyttää mukavammalta, koska se vastaa kropan omaa luonnollista asentoa. Jos oikein muistan, kaverini kappale Japanista oli ihan samanlainen ja hän oli harkitsemassa niiden maahantuontia isommissa erissä, koska yksityisille ihmisille tuollaisen tyynyn tilaaminen erikseen on todella kallista sillä tyyny vie postissa paljon tilaa mikä tarkoittaa suuria kuljetuskustannuksia. Suomessa en ole noita kovin paljoa nähnyt (tosin en kyllä ole mikään raskaustarvikkeiden asiantuntija muutenkaan, ylläri!). Ainoastaan serkullani olen nähnyt sellaisen hieman kolmion mallisen imetystyynyn joka on siis pääsääntöisesti imettämiseen suunniteltu ja se on kooltaan aika pieni. Nämä isot tyynyt ovat tarkoitettu kaikkeen tuohon: äidin mukavaan nukkumiseen raskausaikana, imetykseen, ja mihin ikinä sitä nyt keksiikään käyttää. (Japanissa on sellainenkin versio jossa on puolikas pehmustettu yläkroppa eli jos on halipula, voi kölliä siinä ja kuvitella että on jonkun syleilyssä!)

Haluaisin ehdottomasti itselleni mahdollista raskautta silmällä pitäen tuollaisen kapistuksen, mutta ongelmana on meidän asunnon pieni tila ja lisäksi nimenomaan ne kalliit postituskustannukset. Ehkä täytyy jäädä odottelemaan saako se kaverini tilattua niitä Suomeen vai ei...:) Seuraavaksi voisi sitten ruveta suunnittelemaan miten se tilaongelma taklataan.

Kopioin tähän siltä varalta löytämäni jenkkisivuston osoitteen, jos joku on kiinnostunut tällaista tilaamaan. Sivustolla kyllä varoitellaan kalliista postituskuluista jo valmiiksi.

http://www.bonnybabies.com/

No, miltäs tämä "halityyny" vaikuttaa?! Olisitko kiinnostunut ostamaan jos tällainen tuote päätyisi Suomen markkinoille?

Vauvahaaveet tauolle?

Viime postauksessa mainitsin, että on olemassa eräs syy, miksi paineet pikaiseen raskautumiseen vain kasvavat. Se on ihan totta. Helpointa on tietysti elää vain kuukaudesta toiseen ja toivoa pikaista tärppäämistä, mutta suurista toiveista huolimatta kolmessa kuukaudessa ei ole tapahtunut asian suhteen yhtään mitään. Lähinnä vuoristorataa on huristeltu ees ja taas noin niinkuin henkisellä puolella.

Kuvittelin jostain omituisesta syystä, että me miehen kanssa kuulutaan siihen joukkoon jotka raskautuvat heti joten en ottanut tulevasta syksystä paineita. Syksyllä minun piti olla jo kolmannella kuulla raskaana. Nyt nuo yltiöoptimistiset ajatuksen melkein naurattavat. Olenko niin tottunut saamaan aina sen mitä haluan?

Tilanne on nimittäin se, että mieheni ja minä joudutaan kohta useaksi kuukaudeksi erilleen. Miehen työssä on luvassa piakkoin pidemmänpuoleinen reissuputki: joudumme olemaan 5 kk:tta erillään kun hän matkaa maailmalla ja varmaan on selvääkin selvempää, että tämä asettaa meidän vauvahaaveet tauolle yhtä pitkäksi aikaa...

Meidän avioliitolle asia on ok ja tämä on puhuttu selväksi jo kauan aikaa sitten. Ei tästä talvesta mitään herkkua ole tulossa kun heti naimisiinmenon jälkeen joudutaan olemaan erillään, mutta miehen työn kannalta tilaisuus on aivan mahtava. Siksi suonkin sen hänelle ilomielin, mutta kieltämättä vetää mieltä hieman matalaksi, että nyt sitä vauvaa ei sitten tule piiitkään aikaan.

Jos tästä pilvestä sitä kultareunusta etsimällä etsii, niin meillä on varmaan mahdollisuus tavata ehkä parin pidennetyn viikonlopun verran sekä tietysti jouluna. Kuitenkin reissuja varatessa ei voi oikein tietää, että saako sen matkan varattua juuri NIILLE päiville kun se olisi otollisinta. Ehkä molempien mielenrauhan takia on vain parasta pistää vauva-ajatukset siksi aikaa hyllylle kun mies on poissa...

*Huokaus*

Koti on paras paikka

Kotona taas, IHANAA.

Meillä oli aivan loistava häämatka, mutta kun on viikkoja ollut poissa kotoa, paluu tuntuu aina mukavalta. Nyt saa nukkua taas ikiomassa (hyvässä) sängyssä, ottaa puhtaita vaatteita suoraan omasta vaatekaapista sen sijaan että tonkisi matkalaukun uumenista ryppyisiä sellaisia. Voi kölliä olohuoneen sohvalla ja katsoa digiboxista lempisarjoja kissat mahan päällä kehräämässä. Ei tarvitse nuokkua enää yhtään yötä lentokoneessa/lentokentällä, vaan saa nauttia taas toimistorotan säännöllisestä rytmistä :)

Koti on kyllä ihan paras paikka.

Eilen illalla koin muuten vielä pienimuotoisen yllätyksen: täti punainen tuli käymään (inhoan muuten tuota sanontaa ihan yli kaiken, mutta näköjään olen tämän blogimaailman myötä omaksunut sen käyttöön). Rytmi on todella sekaisin enkä ollut taas osannut ennakoida kuukautisten alkamista millään tavalla. Täytynee tänään tarkistaa vielä, oliko se kierto nyt edelleen sama vai onko siihen tullut muutoksia.

Ensi kerralla taidan muuten paljastaa syyn siihen, miksi olen ottanut tästä vauvanteosta niin kovia ajallisia paineita. Siihen on nimittäin olemassa ihan oikea syy, miksi meillä on tavallaan niin kova kiire...

Ei häämatkavauvaa tähän kotiin

Teinpäs viimeisen jemmassa olleen raskaustestin sitten tänä aamuna pois, ja tuloksena oli odotettu: ei-häämatkavauvaa-tähän-kotiin.

Ei sitten, perhana.

En tiedä mikä siinä on, että noita testejä täytyy vaan tehdä, varsinkaan kun kyse ei ole siitä että menkat olisivat myöhässä. Varmaankin vaan uteliaisuus ja tietynlainen malttamattomuus vievät aina voiton. Ja ehkä pieni toivo siitä, että jospa nyt, jospa JUURI tällä kertaa tärppäisi...

Aamulla ennen testin tekoa makasin pitkään valveilla ja viivyttelin sitä hetkeä, kun pitää nousta ja mennä vessaan testailemaan. Pyörittelin päässäni eri skenaarioita siitä mitä tekisin jos tulos olisi plussa tai jos se olisi negatiivinen.

Jos se on negatiivinen....voin ottaa tänä iltana sen viimeisen häämatkacocktailin.

Jos se on positiivinen....voin pitää sen ennalta varaamani lääkäriajan ja käydä ultrassa.

Jos se on negatiivinen...voin hyvällä omallatunnolla ostaa uusia vaatteita jotka sopivat päälle just nyt.

Jos se on positiivinen...meille tulee kohta ikioma vauva.

Yritin alitajuntaisesti korostaa noista negatiivisia puolia ja kai se jonkinlainen suggerointi sitten auttoi koska ihan järjissään tässä ollaan ja kohtuu hyvällä mielellä. Osaan keskittyä nauttimaan tästä "itsekkäästä" elämästä ja muutamista elämän pikku turhakkeista. Vaikka kolme kuukautta jo mennyt, ärh :P

Toisten kiukuttelevat lapset

Varoitan jo etukäteen, että nyt seuraa sellaista tekstiä, joka voi varmasti ärsyttää joitakuita. Jos et siis halua ärsyyntyä, skippaa tämä suosiolla!

Olemme edelleen reissussa ja takana on pari päivää sitten toteutunut lentomatka, joka ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen. Vaihdoimme miehen kanssa kohdetta ja jouduimme siirtymään aika rankoilla lennoilla paikasta toiseen kahteenkin kertaan. Jälkimmäinen lennoista oli yöaikaan, ja kesti vajaat 6 tuntia niin että olimme perillä aikaisin aamusta.

Eiköhän ollut juuri meidän tuuria, että eteemme sattui istumaan lapsiperhe: äiti, isä ja noin puolitoista - parivuotias pikkutyttö. Ensiksi ajattelin kaikkia ihania ja vaaleanpunaisia ajatuksia, kuinka suloinen tapaus, kikkarapää ja kaikkea. Pianpa muuttui ääni kellossa...

Juuri kun olin saanut parin tunnin matkanteon jälkeen nukahdettua, tämä pikkuneiti parahti äänekkääseen kätinäitkuun ja jatkoi samaa varmaan puoli tuntia, siis keskellä yötä. Suurin osa lähiympäristössä istuneista heräsi samoin kuin minäkin, enkä tiedä kuinka moni valvoi sen jälkeen mutta minä ainakin. En nuku helpolla lentokoneessa ja vielä vähemmän metelissä joka lähtee edessäolevalta penkiltä!

Eihän sille mitään voi jos pikkulapsi itkee, mutta vanhemmilta olisin kyllä toivonut vähän reippaampaa otetta. Kyseessä oli kuitenkin yölento ja ihmisillä vakaa aikomus nukkua! Itse olisin varmaankin vanhempana ponkaissut ylös ja kävellyt vaikkapa ihan vieressä sijaitsevaan wc-tilaan ja antanut lapsen siellä itkeä, missä meteli ei samalla tavalla häiritse muita matkustajia, jos siis puhe ei auta.

Tulee heti mieleen eräs jämpti miespuolinen työkaverini joka on joskus kertonut lapsenhoitojuttuja, hänellä kun on kaksi pientä tytärtä ja aika jämpti ote varmasti myös kasvatusasioihin. Hän on vaimonsa kanssa opettanut lapsilleen jo ihan pienestä asti, siitä asti kun ovat "mistään mitään ymmärtäneet "(hänen käyttämänsä sanonta) että julkisilla paikoilla ei kiljuta eikä kiukutella. Jos jompikumpi on esim. kaupassa alkanut huutaa, silloin on joutunut sieltä kaupasta ulos eikä takaisin ole ollut asiaa ennenkuin on rauhoittunut. Minusta tämä on aivan järkevä asenne, varsinkin tänä vapaan kasvatuksen aikana, kun mitään ei lapsilta koskaan kielletä. Hyvät käytöstavat ovat kuitenkin mielestäni kaiken a ja ö. Jos ei lapsena opi miten käyttäydytään ja että kaikkea haluamaansa ei voi aina saada, miten saman voi koskaan oppia aikuisena.

Ok, lentokone on vähän eri asia kuin kauppa, koska sieltä ei voi ketään oikein jäähylle laittaa, mutta kai nyt parivuotiaalle lapselle voi jo sanoa, että täällä ei saa huutaa koska 300 muuta ihmistä nukkuu..? Kuulostaako kohtuuttomalta vai miten muut äidit ovat menetelleet vastaavantyyppisissä tilanteissa?

Että sellaisia tuntemuksia tällä kertaa. Kuinka vauvakuumeiselta minä tällä hetkellä kuulostan ;)?

Häämatkavauvatoiveita

Terveisiä paratiisista! Ylenpalttinen vauva-asioista intoilu on laantunut huomattavasti häämatkan aikana, ja muutenkin olo on täydellisen rentoutunut. Kotona pakatessa sujautin matkalaukkuun viimeisen (digitaalisen) raskaustestin, jota olen viimeiseen asti jemmaillut ensimmäisestä Raskauskeijun - tilaussatsista, ja suunnittelin jossain vaiheessa häämatkaa tekeväni testin pois - ihan vain huvikseen ja mielenkiinnosta.

Jossain vaiheessa ennen häitä kun tajusin, miten älyttömän pitkä kiertoni on, heitin melkein häämatkaraskautumistoiveet romukoppaan koska lyhyellä matikallani räknäsin nopeasti, että otolliset päivät eivät mitenkään voi osua onnellisesti oikeaan saumaan. Joko matikkapääni on toivottoman surkea, tai sitten häät saivat pääni kertakaikkisen sekaisin, koska rakas aviomieheni todisti nämä aatokset eilen aivan vääriksi!

Otin nimittäin vanhan ystäväni vauvaprojektikalenterin mukaan reissuun (sillä pitäähän se pitää täälläkin ajan tasalla!) merkatakseni siihen vanhaan malliin peitonheiluttelut sekä tarkkaillakseni kiertoa. Tuota kalenteria sitten selaillessani mies yhtäkkiä kysyi, että milloinkas se ovulaatio oikein onkaan käsillä. Tuumasin, että no ei ainakaan vielä pitkään aikaan ja mies rupesi ulkomuistista laskeskelemaan että ei voi pitää paikkaansa. Yhdessä sitten kalenterin avulla totesimme, että sen oli pakko osua suunnilleen eiliseen ja tähän päivään!

Olin niin tehokkaasti poistanut aivoistani sen ajatuksen, että häämatkavauvaa meille ei nyt ainakaan tule, etten ollut älynnyt tarkistaa sitä laskemalla kalenterista. Eihän tämä kiertoni nyt kuitenkaan kahta kuukautta kestä ;) Tänään sitten kroppa rupesi reagoimaan noilla jo tutuiksi käyneillä ovulaation oireilla, joten pakko se on uskoa, että O on käsillä.

Ja toivo herää taas...