Ei sitten, perhana.
En tiedä mikä siinä on, että noita testejä täytyy vaan tehdä, varsinkaan kun kyse ei ole siitä että menkat olisivat myöhässä. Varmaankin vaan uteliaisuus ja tietynlainen malttamattomuus vievät aina voiton. Ja ehkä pieni toivo siitä, että jospa nyt, jospa JUURI tällä kertaa tärppäisi...
Aamulla ennen testin tekoa makasin pitkään valveilla ja viivyttelin sitä hetkeä, kun pitää nousta ja mennä vessaan testailemaan. Pyörittelin päässäni eri skenaarioita siitä mitä tekisin jos tulos olisi plussa tai jos se olisi negatiivinen.
Jos se on negatiivinen....voin ottaa tänä iltana sen viimeisen häämatkacocktailin.
Jos se on positiivinen....voin pitää sen ennalta varaamani lääkäriajan ja käydä ultrassa.
Jos se on negatiivinen...voin hyvällä omallatunnolla ostaa uusia vaatteita jotka sopivat päälle just nyt.
Jos se on positiivinen...meille tulee kohta ikioma vauva.
Yritin alitajuntaisesti korostaa noista negatiivisia puolia ja kai se jonkinlainen suggerointi sitten auttoi koska ihan järjissään tässä ollaan ja kohtuu hyvällä mielellä. Osaan keskittyä nauttimaan tästä "itsekkäästä" elämästä ja muutamista elämän pikku turhakkeista. Vaikka kolme kuukautta jo mennyt, ärh :P
"Itsekkään elämän" positiivisia juttuja olen minäkin tänään pohtinut. Kyllä sitä vaan pitää olla jotain ilonaiheita elämässään, että jaksaa eteenpäin. Jos miettisi koko ajan vain ja ainoastaan raskautta, uskon että ensinnäkin se stressaisi niin paljon, että hyvin todennäköisesti kierto olisi epäsäännöllinen ja raskautuminen epätodennäköisempää...
VastaaPoistaKun taas keskittyy nauttimaan viimeisistä coctaileista, ostamaan muutaman kivan syysneuleen tai aina seuraavaan zumbatuntiin - niin elämä näyttää ja tuntuu paljon valoisammalta!!
Toivottavasti haikara kuitenkin vierailee meidän molempien luona mielummin ennemmin kuin myöhemmin - vuoden kuluttua noita positiivisia juttuja ei ehkä ole ihan yhtä helppo keksiä. Mutta positiivisella ajattelulla eteenpäin!! :)
Harriet: juuri näin! Jos koko ajan keskityn vellomaan ikävissä fiiliksissä, se vaan pahentaa tilannetta. Ainakin henkisesti siis. En edes uskalla tällä hetkellä varautua siihen mahdollisuuteen, että tähän hommaan voisi mennä jopa vuosi (hui!), mutta yritän olla ajattelematta asiaa liikaa :) Kovasti tsemppiä sinnekin!!
VastaaPoistaKolme kiertoa on niin lyhyt aika, ettei kannata vielä kerätä kovinkaan paljoa isoja kierroksia ja paineita itselleen. Jospa nyt ihan rauhassa yritätte vielä jonkin aikaa.
VastaaPoistaTerveisin nimimerkki Neljättä vuotta lapsenteossa, takana neljä epäonnistunutta inseminaatiota
Anonyymi: Olet niin oikeassa, vaan kun sitä on niin mahdottoman malttamaton....Teidän historia kuulostaa aika rankalta, olen pahoillani. Ei riitä edes sanoja :( Siitä huolimatta toivotan teille rutkasti onnea, varmasti olisi jo teidänkin aika.
VastaaPoista