Olemme edelleen reissussa ja takana on pari päivää sitten toteutunut lentomatka, joka ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen. Vaihdoimme miehen kanssa kohdetta ja jouduimme siirtymään aika rankoilla lennoilla paikasta toiseen kahteenkin kertaan. Jälkimmäinen lennoista oli yöaikaan, ja kesti vajaat 6 tuntia niin että olimme perillä aikaisin aamusta.
Eiköhän ollut juuri meidän tuuria, että eteemme sattui istumaan lapsiperhe: äiti, isä ja noin puolitoista - parivuotias pikkutyttö. Ensiksi ajattelin kaikkia ihania ja vaaleanpunaisia ajatuksia, kuinka suloinen tapaus, kikkarapää ja kaikkea. Pianpa muuttui ääni kellossa...
Juuri kun olin saanut parin tunnin matkanteon jälkeen nukahdettua, tämä pikkuneiti parahti äänekkääseen kätinäitkuun ja jatkoi samaa varmaan puoli tuntia, siis keskellä yötä. Suurin osa lähiympäristössä istuneista heräsi samoin kuin minäkin, enkä tiedä kuinka moni valvoi sen jälkeen mutta minä ainakin. En nuku helpolla lentokoneessa ja vielä vähemmän metelissä joka lähtee edessäolevalta penkiltä!
Eihän sille mitään voi jos pikkulapsi itkee, mutta vanhemmilta olisin kyllä toivonut vähän reippaampaa otetta. Kyseessä oli kuitenkin yölento ja ihmisillä vakaa aikomus nukkua! Itse olisin varmaankin vanhempana ponkaissut ylös ja kävellyt vaikkapa ihan vieressä sijaitsevaan wc-tilaan ja antanut lapsen siellä itkeä, missä meteli ei samalla tavalla häiritse muita matkustajia, jos siis puhe ei auta.
Tulee heti mieleen eräs jämpti miespuolinen työkaverini joka on joskus kertonut lapsenhoitojuttuja, hänellä kun on kaksi pientä tytärtä ja aika jämpti ote varmasti myös kasvatusasioihin. Hän on vaimonsa kanssa opettanut lapsilleen jo ihan pienestä asti, siitä asti kun ovat "mistään mitään ymmärtäneet "(hänen käyttämänsä sanonta) että julkisilla paikoilla ei kiljuta eikä kiukutella. Jos jompikumpi on esim. kaupassa alkanut huutaa, silloin on joutunut sieltä kaupasta ulos eikä takaisin ole ollut asiaa ennenkuin on rauhoittunut. Minusta tämä on aivan järkevä asenne, varsinkin tänä vapaan kasvatuksen aikana, kun mitään ei lapsilta koskaan kielletä. Hyvät käytöstavat ovat kuitenkin mielestäni kaiken a ja ö. Jos ei lapsena opi miten käyttäydytään ja että kaikkea haluamaansa ei voi aina saada, miten saman voi koskaan oppia aikuisena.
Ok, lentokone on vähän eri asia kuin kauppa, koska sieltä ei voi ketään oikein jäähylle laittaa, mutta kai nyt parivuotiaalle lapselle voi jo sanoa, että täällä ei saa huutaa koska 300 muuta ihmistä nukkuu..? Kuulostaako kohtuuttomalta vai miten muut äidit ovat menetelleet vastaavantyyppisissä tilanteissa?
Että sellaisia tuntemuksia tällä kertaa. Kuinka vauvakuumeiselta minä tällä hetkellä kuulostan ;)?
Itse kukin meistä vauvahaaveiden lomassa mietiskelee tulevia kasvatusmetodeja valmiiksi. Otetaan mallia mallikkaasti kiperistä tilanteista selviävistä vanhemmista ja arvostellaan ei-niin-hyvin-pärjäävien vanhempien otteen puutetta. Se on vain toivottava, että sitä muistaa tulevaisuudessa todellisissa tilanteissa ne hyvät niksit ja vinkit ja ennenkaikkea muistaa sen pitkäjänteisyyden lapsen ohjaamisen kanssa.
VastaaPoistaOlisin itse vastaavassa tilanteessa reagoinut ja ajatellut varmasti samoin, mutta allekirjoitan myös yllä Caudensian kommentin. Toisaalta olen myös huomannut omien vauvahaaveiden edetessä ja syventyessä, että enää ei niin rankasti ärsytä edes muiden pikkulapsien/vauvojen itku ja kiukuttelut julkisilla paikoilla. Ennen en voinut sietää niitä (ja epäilin sen vuoksi olisiko minusta äidiksi ollenkaan), mutta nykyään on eri ääni kellossa. Jos vähänkin näyttää, että kyseessä ei ole täysin turha ja näytelty itkukohtaus, olen pikemminkin empaattisella kannalla. Tai noissa manipulaatiomielessä näytellyissä itkupotkuraivareissa empatiseeraan (kah, keksin uuden sanan!) sitten lapsen vanhempia, jos he yrittävät tehdä asialle jotain mutta tuloksia ei heti tule. ;) (Asia erikseen ne vanhemmat, jotka eivät näytä ikinä välittävän lapsistaan tai heidän huomiohakuisista tempauksistaan tuon taivaallista.)
VastaaPoistahmm, varmasti rasittava tilanne myös lapsen vanhemmille jotka melko varmasti olivat noloina, mutta pienen tytön äitinä kun tiedän että se lapsen itkun rauhoittelu ja lopettaminen ei aina olekkaan niin helppo juttu... ja kun ei voi tietää onko kyse kiukuttelusta, vai oliko lapsi mahdollisesti kipeä yms...
VastaaPoistameillä ei ainakaan kipu-itkuun auta oikein mikään ennen kuin kipu on hellittänyt.
Itse toivoisin tietysti aikuisilta ihmisiltä ymmärrystä, ei se kovin helppoa ole, jos on itkevän/kiukuttelevan/kipeän...jnejne lapsen kanssa liikenteessä ja kaikki ympäristössä tuijottavat vihaisesti:D
eikä tuo puoli tuntia niin pahalta kuullosta:D (nimimerkillä kokenut pahempaakin...)
Mulla on kohta 2-vuotias tytär, enkä ole vieläkään keksinyt millä sen saa hiljaiseksi jos parka yöllä itkee! Tai siis lohdutus ja läheisyys tietysti auttaa, mutta usein siinä se puoli tuntia menee helposti ennen kuin se rauhoittuu. Onneksi meidän naapuri on kuuro :D
VastaaPoistaKun lapsi itkee yöllä uni-itkua, niin vaikka olisi kuinka jämpti mies kyseessä, niin 2-vuotiaalle se että "oleppa hiljaa, ympärillä olevat ihmiset häiriintyy", on TÄYSIN yhdentekevää. Voi kun se olisikin niin helppoa! Käyttäytymis- ja kohteliaisuustapojen opettelu on sitten erikseen, mutta se ei varmaan tuolla 2-vuotiaalla ollut sillon keskellä yötä mielessä. Kaupasta lapsi on helppo pistää pihalle, jos joku uhmakohtaus tulee, mutta entä lentokoneessa, varsinkin kun taistellaan unta, ei vanhempia vastaan.
Ne lasten vanhemmat ei muuten vieneet sitä lasta vessaan itkemään tai komennelleet kovaan ääneen sen takia, että lapsi rauhoittuisi helpommin ja nukahtaisi nopeammin. Siksi kanssamatkustajat joutuivatkin kuuntelemaan huutoa vain puoli tuntia. Ylimääräinen härdelli ja vanhempien hermostuminen olisi vain pahentanut tilannetta.
Hyviä ja (yllättävän) asiallisia kommentteja kaikilta vastanneilta, kiitos niistä :) Näin jälkikäteen huomaan kyllä olleeni "hivenen" kärkäs ja ehkä turhankin kärsimätön reissun päällä. Onhan se selvää, ettei lapsen kanssa matkanteko aina ole niin helppoa...Kun on univelkaa, ja etupenkillä huutaa pieni palosireeni, ei sitä aina muista ajatella niin järkevästi :D
VastaaPoistaSaralta oli mielenkiintoinen pointti, että lapsen vienti esim. wc-tilaan ei olisikaan edesauttanut rauhoittumista. Tämä on taas niitä asioita, mitä ei näin lapsettomana osaa huomioida koska ei ole kokemusta asiasta.