maanantai 11. heinäkuuta 2011

Se liikkuu!

Vajaa viikko sitten olin tuntevinani nukkumaanmennessä masussa jotain epämääräistä, pientä liikettä. Ikään kuin pari saippuakuplaa olisi lähtenyt sisuksista pintaa kohti ja sitten poksahtanut. Noita en kuitenkaan tuntenut kuin kaksi, korkeintaan kolme kertaa peräkkäin ja pistäen kaiken mielikuvituksen piikkiin, laitoin nukkumaan.

Mutta sitten eilen - voi riemastusta. Olimme käyneet miehen kanssa iltakahdeksan ja -yhdeksän väliin reippaan kävelylenkin, ja sen jälkeen kävin aika nopeasti iltasuihkussa ja painuin pehkuihin puoli kymmenen maissa. Melkein samantien alkoi joku kumma möykkä masussa ja kesti hetken, ennenkuin tajusin mitä siellä oikein tapahtuu. Hieman navasta oikealle alkoi sadella pieniä töksähdyksiä sisältäpäin - potkuja! Niitä ehti tulla peräkanaa noin seitsemän kappaletta eikä niistä todellakaan voinut erehtyä, vaan pikkuisella oli selvästi menossa vuorostaan oma liikuntahetki. Kun potkusarja oli hoideltu loppuun, alkoi epämääräinen möyrintä. Liikehdintä oli hyvin vaimeaa, mutta tunnistin sen kyllä vauvan liikkeiksi: ilmeisesti se kääntyili siellä edestakaisin. Arvatkaapa tuliko uni tämän jälkeen? Hymyilin vaan hangonkeksinä sängyssä :)

Ja kaikki tämä siis jo kahdeksannellatoista viikolla.

Sydän pakahtuu taas

16 kommenttia:

  1. ihanaa! (: mullakin tuntui potkut kyllä jo samoilla viikoilla, ettei se niin harvinaista ole! varsinkin jos esim. se istukka sijaitsee takaseinässä niin tuntuu potkut muutenkin paremmin ja aikaisemmin! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana tunne, eikö? Noin viikolla 18 noi yleensä alkaakin, ja liikkeet kuulostaa ihan tutuilta. Tuosta se nyt lähtee - tästä lähtien siitä tuleekin säännöllistä ja tunnet liikkeet samoina aikoina joka päivä... ja vähitellen ne alkaa voimistuakin...

    VastaaPoista
  3. Voi ihanuutta, sielläkin <3 Ei ole mitään parempaa, jokainen töytäisy nostaa suupielet aurinkoa kohti!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa! Tekstin lukeminen sai hymyn korviin :) Itse tunsin ensimmäiset varmat liikkeet rv 18+1. Odotin tuntevani ne myöhemmin, sillä istukka on etuseinässä, mutta toki olen onnellinen kun monotuksia alkoikin tuntua aiemmin.

    VastaaPoista
  5. Oi, ihanaa! :) <3

    Taisin tuntea todella aikaisin, tai luulen tunteneeni jo vkolla 16+3. Mies tunsi poskeaan vasten ensimmäisen kerran 19+3, mutta uudestaan vasta pitkän ajan päästä.
    Nyt 31+3 on ihanaa, kun mieskin tuntee päivittäin liikkeet :)

    VastaaPoista
  6. Onnittelut noista! Ei ole ihanempaa kun tuntea oman pikkuisen liikkeet! :)

    VastaaPoista
  7. Upeaa :D! Teidän pikkuinen on superaktiivinen! Meillä minimaalinen liikehdintä alkoi vasta viikon 20 kohdalla. Tosin loppua kohden se sitten kiihtyi ja voimistui niin, että huh huh! Nauti nyt joka potkusta :-)

    VastaaPoista
  8. Mahtava juttu!! On varmasti häkellyttävää kuulostella pienen liikkeitä. Itse jo kovasti toivoisin tuntevani, mutta muutama viikko pitää vielä odottaa kärsivällisesti :)

    VastaaPoista
  9. Ihanaa! Täälläkin liikkeet tuntuivat samaisilla viikoilla , ensimmäiset taisivat olla jo rv 15+

    VastaaPoista
  10. Ihanaa kun oot alkanu tuntemaan liikkeitä <3 Siitä ne pienet potkut voimistuu :)

    VastaaPoista
  11. Huippujuttu!! :)
    Tunsiko teillä isukki myös liikkeet?!

    VastaaPoista
  12. Kiitos, ihania kommentteja! :) Ihan mieltä lämmittää.

    Anna - en malta odottaa että tunnen ne säännöllisesti!

    Tuuli - hui sentään :) No, ehkä meidän pikkuinen on perinyt jotain urheilugeenejä isältään kun on niin villikko, hih.

    Pingu - Uskomatonta mutta totta: eilen isukkikin tunsi liikkeet! Makoilin sohvalla kun pikkuinen alkoi muljautella itseään masussa, ja mies tuli pistämään käden vatsan päälle. Sanoin, että todennäköisesti et tunne mitään kun itsekin välillä joutuu miettimään mikä oli vauvaa ja mikä ei, mutta niinpä se vaan tuntui käteen asti :) :) Siinä molemmat naureskeltiin epäuskoisen onnellisena, että voiko tämä olla totta.

    VastaaPoista
  13. Ei oo totta! Oon jo kahdesti yrittänyt kommentoida tähän, ekalla kerralla mokasin itse ja kommentti hävis ja toisella kerralla netti meni poikki ja se katos sen takia. >:( Kokeilen vielä kerran ja sitte luovutan.

    Siis onnittelut liikkeistä! Täälläkin kasvatellaan potkunyrkkeilijää - taas. Esikoinen oli tosi kova liikkumaan mahassa. Kätilökin sanoi rv 17 mielenrauhaultrassa, ettei yleensä noin jämäkkää liikehdintää näe vielä tuossa vaiheessa. :D On tuo vieläkin voimakas ja jämäkkä, mutta ei enää (onneksi!) niin meneväinen. Aika rauhallinen tapaus, vaikkakin tulistuu erittäin herkästi (ihan ku äitinsä!).

    (Mun on ihan pakko vielä kertoa tuon sanavahvistuksen sana! Persarse!! :D :D)

    VastaaPoista
  14. Voi että, kuulostaa kyllä ihanalle kokemukselle <3

    VastaaPoista
  15. Veera: kiva kun kommentti pääsi vihdoin läpi! Kyllä tuo liikkeiden tunteminen on aivan mahtavaa. Olin itse ajatellut aiemmin, että jos jotain tuntee näin varhaisessa vaiheessa, niin se on varmaan aika heikkoa, mutta kyllä nämä liikkeet tuntuu aivan selvästi! Ihanaa :) Tosin ehkä sitten loppuvaiheessa se voi olla jo tuskallistakin, heh.

    Luonnonlapsi: sitä se tosiaan oli :)

    VastaaPoista