Katsaus projektiin nimeltä painonpudotus

Minun piti seurata täällä blogin puolella lähes viikottain painonpudotusprojektin etenemistä, mutta yllättäen ei ole huvittanut. Se painon mokoma on nimittäin laskemisen sijaan noussut!! Viimeisessä painopostauksessa jäljellä oli vielä viitisen kiloa, josta se aika nopeasti putosi 3,9 kiloon. Muistaakseni meidän lomareissulla herkuttelu karkasi taas käsistä ja paino kääntyi nousujohteiseksi. Taas ollaan siis takaisin siellä +5kg lukemassa, joka siis ei edes ole paluu lähtöpainoon vaan se on tarkennettu tavoitepainolukema.

Piti siis ottaa rankat keinot käyttöön ja julistaa tilanne täällä bloginkin puolella, ehkä sillä olisi jopa suotuisa vaikutus siihen, että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja palaisin syömään vähän terveellisemmin. En tiedä miksi, mutta olen vetänyt jälleen herkkuja aivan kaksin käsin, eikä sillä voi olla muuta seurausta kuin välitön näkyminen siellä vaa'an näytöllä.

Onneksi olen innostunut vaunulenkkeilystä ja saanut itseni ulos reippailemaan melkein joka päivä. Viime viikolla kipaisin myös ihka ensimmäisen synnytyksen jälkeisen juoksulenkin ja voi että se oli ihanaa! Pelkäsin etukäteen sydänkohtausta ja vaikka mitä hengenahdistusta, mutta ainoa "hankaluus" oli polvien kolotus. Sekin on vanha vaiva jonka tiedän lähtevän pois sillä millä se tuleekin, eli juoksulenkkeihin totuttelulla. Nyt kun vaan pääsisi sinne lenkkipolulle äkkiä uudestaan! Salillekin olen havitellut, mutta jotenkin aika vaan tuntuu olevan niin kortilla nykyään. Tämän kaiken väsymyksen ja saamattomuuden keskellä ei välttämättä se ensimmäinen ajatus edes vapaan hetken koittaessa ole urheilu vaan päivätorkut...;)

Ja tiedättekö mitä, nyt on teknisesti ottaen kesä vaikkei sitä ehkä ikkunasta ulos katsoessa huomaa! Minun piti kesään mennessä olla bikinikunnossa mutta toisin kävi. Sorry vaan kaikki rantaleijonat sun muut, aion kuitenkin raahautua venyneine vatsanahkoineni rannalle ja saatte vaan luvan kestää tätä näkyä. Sitä en tosin tiedä miten itse kestän :D

Valittelin tässä yhtenä päivänä äidilleni painon tippumisen pysähtymistä ja hän totesi: "Niin, ei sinusta sellaista kovin hoikkaa taida enää koskaan tullakaan". Hmph! No, mutta oikeassahan se äiti kuitenkin oli. Jos ei mitään asian eteen tee, niin ei varmasti laihdukaan. Se on oma päivittäinen valinta ja minä olen tainnut kääntyä vähän liian usein suklaapatukan puoleen.

Mitä olen muita (äitiys)blogeja lukenut, niin monilla taitaa olla vähän sama ongelma kuin minullakin. Jakakaa nyt ihmeessä hyviä motivaatiovinkkejä jos sellaisia tulee mieleen! :)