Veronan & Sintin kuulumiset - hengissä! :)

Elossa ollaan, pahoittelut pitkäksi venyneestä (vahinko)blogitauosta! Suurin syy siihen on tällä hetkellä aivan valtaisa väsymys, joka alkoi tehdä tuloaan tuossa kolmisen viikkoa sitten. Sintin yöunet huononivat äkillisesti, tai lähinnä se alkoi nukahtamisvaikeuksista. Tavallisesti tyttö on mennyt unille iltakahdeksan, -yhdeksän maissa ja sammunut kuin saunalyhty. Sitten yhtäkkiä tyttö alkoikin heräillä sänkyyn viemisen jälkeen aina puolen tunnin välein jopa iltayhteentoista asti, eli omaa aikaa ei päivässä yhtäkkiä enää oikein ollutkaan. Noin puolitoista viikkoa sitten alkoi lisäksi yöheräily: ihmeellistä pyörimistä ja tuhinaa, tutin hukkaamisitkuja, muuten vaan inahteluja ja tavallista aikaisempi ruokailuhetki. Kaikista pahin yö oli to-pe kun menin nukkumaan vasta puoli yhden maissa ja tyttö heräsi kerran tunnissa läpi yön milloin minkäkin asian vuoksi, ja nousi aamulla lopullisesti klo 6:30 (nyt on ne aamun pitkään nukkumisetkin lopullisesti ohi!). Olin aivan zombiena koko perjantaipäivän kun en ehtinyt edes päivätorkkuja nukkua. Nyt Veronalla on sellaiset silmäpussit että ne tarvitsevat melkeinpä omat rintaliivit....

Toivon hartaasti, että kaikkien edellämainittujen univaikeuksien aiheuttaja löytyy Sintille kehittyvistä hampaista. Kyllä vain, meidän pikku tytteli on saamassa ensimmäistä purukaluston edustajaansa! Reilu viikko sitten torstaina ihmettelin kun yhtäkkiä imettäminen meni aivan ihmeelliseksi pelleilyksi ja Sinttiä sai maanitella takaisin imemään. Samalla kuvioihin astui kumma känkkäränkkä ja itkeskelyt. Niin vain seuraavana päivänä löysinkin alaikenestä kimmeltävän purupinnan joka on siitä asti tasaisen hitaasti noussut ikenestä ylös. Maanantaina kävimme neuvolassa, ja terkka tunnusteli ikenet läpi, ja totesi että kaikki 4 etuhammasta ovat tulossa, eli Sintti-parka kärsii varmasti megalomaanisista kivuista. Eipä ihmekään, että niin syöminen kuin nukkuminen ovat olleet hankalaa ja nestemäistä Panadolia on pitänyt pikkuiselle antaa! Aika hitaasti se ainokainen hammas sieltä kuitenkin tulee ja nytkin vielä 1,5 viikon jälkeen vasta muutama milli on esillä.

Hieman sekin jännittää, että mitenkähän imettäminen jatkossa onnistuu lähinnä siltä kannalta, että toivottavasti Sintti ei hoksaa, että rinnanpäätä voi myös puraista...;) Auts!

Muuten meillä menee hienosti ja Sintti kasvaa kovaa kyytiä. Maanantain neuvolakäynnillä tuikattiin typyn reisiin pari rokotuspiikkiä, minkä johdosta terkka sai vihaiselta vauvalta varsin karsastavia katseita. Onneksi strategiset mitat otettiin kuitenkin sitä ennen ja ne näyttävät tältä:

pituus 69,5 cm
paino 7,9 kg
pää 45,5 cm
--> normaalikäyrällä siis mennään

Meillä on maisteltu ahkerasti vihannes- ja hedelmäsoseita. Tai no, aika hitaastihan se siinä mielessä etenee että kun viikossa saisi antaa vaan kahta uutta makua. Kerran maistatetun otan sitten aika nopeasti kuvioihin niin, että syödään avaamispäivänä puoli purkkia ja seuraavana päivänä se toinen puolikas. Maisteluerien jälkeen olen laittanut loput pakkaseen ja saanut siten koko purkin käytettyä ettei mene mitään haaskioon. Ryhdyin äskettäin kirjaamaan eri makuja ylös, kun en enää meinannut jälkikäteen muistaa että mitä kaikkea meillä oikein on syöty. Nyt lista on tällainen:

Vihannekset: peruna, bataatti, peruna-parsakaali, peruna-porkkana, kukkakaali, bataatti-kesäkurpitsa, maissi, palsternakka-peruna.
Hedelmät/marjat: omena, päärynä, mustikka, aprikoosi, persikka-päärynä, (rahkaisa) banaaniherkku, luumu.

Sintti syö kaikkea tosi reippaasti. Ihan kaikki vihannekset eivät selvästi neitiä miellytä, mutta kiltisti kuitenkin syödään. Selvän eron huomaa, kun antaa vaikkapa päärynää tai aprikoosia: lusikkaa ei ehdi lastata niin nopeasti kun tyttö haluaisi! Sose nielaistaan valonnopeudella alas ja suu aukeaa kuin pienellä linnunpoikasella, että pitäisi saada lisää ja vähän äkkiä :)

Yöunia helpottamaan ryhdyin antamaan velliä ja ensireaktio siihen oli jokseenkin hupaisa. Nälkäinen Sintti iski haukkana kiinni pulloon ja ryhtyi imemään sitä posket lommolla, kunnes äkkäsi ettei se mitään maitoa olekaan. Suu sylkäistiin samantien tyhjäksi rinnuksille, ja koska nälkä oli, yritettiin kahden sekunnin päästä uudestaan samoin tuloksin. Ilme oli myöskin näkemisen arvoinen ;) Muutaman yrityksen jälkeen Sintti tajusi, että sieltä pullosta ei taida mitään parempaa tulla joten sama juoda se kiltisti tyhjäksi. Aivan parin syöttökerran jälkeen vauva taisi tykästyä velliin ja nykyään imaisee 100ml hetkessä menemään, ja lisäksi vielä päälle rintamaitoa kunnes nukahtaa. Meillä velli on osoittautunut myöskin oivaksi keinoksi pitää pullo mukana kuvioissa, sillä sakeutetun maidon antamisen olemme lopettaneet kokonaan. Nimittäin Sintti juo kerralla helposti 100-150 ml maitoa, enkä päivisin ehdi pumpata ollenkaan joten tuon määrän kerääminen olisi työn takana. Muutenkin pulauttelu on helpottanut (mikä on aivan UpeetaHienoaMahtavaa!!!) joten sinänsä maidonsakeuttajaa ei enää tarvita.

Siinäpä ne isoimmat tämän hetken kuulumiset. Olipa ihanaa taas kirjoittaa pitkästä aikaa :) Toivottavasti ette kaikki ole kadonneet tämän "huiman" postaustahdin myötä...!