Hei ihanaiset! Aika menee aivan huiman nopeasti niin ettei perässä tahdo pysyä. Aika ei tunnu riittävän välillä yhtään mihinkään, ainakaan jos tekee tässä normaalin arjen sivussa jotain lisäprojektia. Näiden päivien päällimmäisin tunne on mieletön haikeus siitä, että olen ilmoittanut meneväni vuoden alkupuolella töihin ja heti perään melkein katumus siitä, että teenkö oikein. Havahduin siihen, että meidän pikku natiainen tarvitsee lämpöiset talvivaatteet ja sen myötä päähän iski mielikuva siitä, miten tyttö seikkailee ensi talvena niissä samaisissa vaatteissa päiväkodin pihalla, ilman äitiä läsnä olevana 24/7. Mitenkähän se raukka oikein pärjää, ja niin pienikin vielä. Nyyh! (Vaikka pärjäähän se tietysti, reipas tyttö kun on)
Oli miten oli, välikausivaatteet ja toppapuku on nyt hankittu ja niistä jälkimmäinen pitäisi vielä asustaa. Kallista puuhaa, sanon minä. Välikausihaalarin ostin uutena merkkiä Reimatec eli meidän tytteli ei ainakaan pääse kastumaan :) Tähän kun hankittiin vielä päälle fleece-puku, lakki ja käsineet iski todellisuus ja ryhdyin katsastamaan talvivaatteita vähän käytettyinä versioina. Ystävän suosituksesta meille kotiutettiin sitten Facebookin suosiollisella avustuksella Lassietec-merkkinen toppapuku kokoa 80 cm jolla varmaan pärjätään pakkaset hienosti!
Motorinen kehitys on harpannut aimo askeleen eteenpäin. Puolitoista viikkoa sitten tyttö alkoi kontata (jonka ehdin jo luulla hänen skippaavan kokonaan) ja nyt etenee sujuvasti toisinaan ryömien, toisinaan kontaten. Istuminen on jo huomattavasti varmempaa kuin pari viikkoa sitten, jolloin sain olla jatkuvasti kauhusta kankeana kun tyttö muksahteli kumoon joka päivä iskien pienen nuppinsa lattiaan niin että kuului kauhea kumahdus. Harkitsin jo konttauskypärän harkintaa mutta onneksi tuo vaihe meni nopeasti ohi.
Sintti harrastaa lisäksi tukea vasten nousemista kontillaan, mutta seisominen ei kovin hyvin onnistu. Se on varmaankin työn alla, sillä jo muutaman päivän syöttötuolissa istuminen on muuttunut tahtojen taisteluksi kun tyttö tahtoo ponkaista kaiken aikaa pystyyn ja minä puolestani tahdon, että hän istuu kiltisti tuolissa ja syö eväänsä loppuun :) Mutta kummasti polviseisonnastakin saa hamuttua kaikki maailman tavarat niin sohvalta kuin TV-tason päältäkin! Pian alkaa se vaihe, että mikään ei ole Neiti Täystuholta turvassa.
Jokeltelu myöskin harppaa aivan selvästi kehityksessä eteenpäin. Sintti osaa jo kommentoida yllättäviä tapahtumia, esim. esineen putoamista lattialla pontevalla tokaisulla "Hö?". Muutenkin tyttö jutustelee mielellään ja vaihtelee äänensävyjä ja käyttämiään tavuja. Muutaman kerran olen jo tosissani kuulostellut, että tarkoittaako kiljahtelu "Äittä Äittä!" sitä mitä luulen :) Tosin taitaa sittenkin olla vielä vähän liian aikaista...
Ja meillä saatiin vihdoin lisää hampaita! Reilu viikko sitten pullahtivat molemmat yläetuhampaat yllättäen ulos ja syönti- ja unikiukkuilu sai jälleen luonnollisen selityksen. Onneksi tällä kertaa kipuilut menivät ohi aika nopeasti ja paluu normaali arkeen sujui kohtuullisessa ajassa. Hampaista huolimatta imetän edelleen, mutta olen asettanut sille takarajan. Olen koko ajan suunnitellut imettäväni noin vuoden ikään asti mutta siinä tienoilla tulee juuri pidempi matka ja heti sen jälkeen päivähoidon aloitus, joten liiallisten muutosten eliminoimiseksi on parasta lopettaa imetys joulukuun alkupuolella. Enää kolmisen kuukautta, toinen NYYH. Saattaa olla, että äidillä on isompi suru puserossa sitten kun aika koittaa.
Kylläpä aika kuluukin nopeasti. Kohta ne menee jo kouluun :)
IMoikka! han samanlaiset tuntemukset täällä :) Olen ilmoittanut palaavani töihin tammikuussa ja nyt iski kamala haikeus kun tajusin että hoitaja näkee joitain asioita ensimmäistä kertaa eikä äiti.. Mutta toisaalta, kotipäivät alkavat yksinkertaisesti olla minulle liikaa. Kaipaan niin paljon muutakin mietittävää ja puhuttavaa kuin kotiasiat.
VastaaPoistaMeillä typyllä on sitkeästi vain yksi hammas mutta yöt ovat välillä sellaista sillisalaattia että toivon niitä hampaita nyt pian lisää että päästään taas tästä levottomuudesta.. Neiti on myös seisomaan noustessa alkanut irrottamaan käsiään ja kääntymään joka johtaa välittömään naama edellä lattiaan menon... Huh :)!
Minusta se "äittää, äittäää" tarkoittaa selvästi äitiä. Näin olen ainakin itse tulkinnut ja tuntenut suurta omahyväisyyttä: "Ai minä vai...?" ;)
Jaahas ja Reimateciä hankkimaan sitten. Juuri eilen mietin että missä vermeissä nämä voi laittaa tuohon pihalla mönkimään mutta tuohon oli hyvä vinkki :).
Terkkuja,
Riikka
Se on ihan totta, että töihin mennessä pääsee taas "ihmisten ilmoille" ja saa taas vähän uutta näihin kotikuvioihin. Varmaan tuntuu tosi oudolta sitten kun on taas siellä töissä!!
PoistaTuo kaatuiluvaihe on ihan kamalaa. Onneksi teilläkin kohta tullaan taitavammaksi ja pysytään paremmin pystyssä :) Ja tänään olen saanut paljon lisää "äittää" eli ehkä siitä on tosiaan kyse :)
Voi, niin samoja fiiliksiä ja samanmerkkisiä haalareita:) (Ostin Reimatecini kesällä puoleen hintaan ja onneksi sattuu olla sopiva vielä syksyllä) Itse menen töihin, kun poju on melko tasan vuoden. Sain unelmatyön, jollaisia alallani on niin harvassa, että oli pakko ottaa työ vastaan ja toisaalta uudenlainen arki kiehtoo ja innostuttaa.
VastaaPoistaKotona olo on enemmän tai vähemmän kyllästyttänyt koko vauvavuoden, kun en ole semmonen pullantuoksuinen kotiäiti. Vauva-aktiviteetitkin (perhekahvila, muskari yms.) on jo ehditty nähdä niiiin monesti, ettei niistäkään mitään vaihtelua enää päiviin irtoa. Mutta tottakai on haikeuttakin ilmassa ja ennen kaikkea jännittää, miten poju sopeutuu hoitopaikkaan ja miten uusi arki lähtee rullaamaan.
Onnea uuden työn johdosta! Itsekin olisin moisesta tilaisuudesta riemuissani, mutta nyt täytyy tyytyä samaan vanhaan. Mahtavan järkevää tuo talvivaatteiden ennakointi, itsekin taidan jatkossa tehdä niin nyt kun olen viisastunut aiheesta. Siinä säästää kuitenkin pitkän pennin!
PoistaItse olen nyt loppua kohden viihtynyt kotona paljon paremmin. Itse tykkään edelleen käydä Esikko-kerhossa kun siellä näkee kuitenkin paljon muita naamoja ja itselläni on käynyt hyvä tuuri sen suhteen, että omasta ystäväpiiristä on tosi paljon porukkaa kotosalla. Välillä on siis melkein kiire kun on niin paljon menoja :)