Sintti 9 kk:tta

Moikka! Minä täytin äskettäin 9 kuukautta ja olen jo aika iso tyttö! Ryömimisen olen melkein jättänyt ja sen sijaan konttaan vinhaa vauhtia sinne missä minua kulloinkin tarvitaan. Välillä tosin saattaa tulla hutiaskeleita ja sitten kompastun omiin jalkoihini. Noin viikko sitten opin nousemaan seisaallaan tukea vasten ja nyt mun on ihan pakko kokeilla sitä koko ajan. Äiti katsoo jostain syystä parhaaksi istua koko ajan mun vieressä ja pitää pepusta kiinni mikä kyllä mun mielestä on vähän liioittelua, sillä eihän mulle nyt mitään voi käydä! Välillä tosin saatan vähän tipahtaa istualleni lattiaan, mutta mitäs pienistä...

Nyt kun osaan nousta sujuvasti polvilleen tukea vasten ja seisomistakin treenailen, ei multa pysy enää juuri mikään piilossa. Hähää! Sohvalta saan melkein kaiken alas kun tarpeeksi kovasti yritän ja muutamassa päivässä olenkin onnistunut kiskaisemaan sohvapöydältä kaksi juomalasia sisältöineen lattialle. Ei ne isi ja äiskä ole vielä oikein oivaltaneet mun nykyisiä kykyjäni ;)

Oon ollut aika kipeänä viime aikoina kun mulle tulee hampaita. En tykkää siitä yhtään! Toivottavasti se on pian ohi. Olen mieluiten äidin sylissä tai viekussa, enkä kovin mielellään päästä sitä näköpiiristä pois. Tänään kun äiti oli kipeänä, me nukuttiin 2 kertaa päiväunia vieretysten ja se oli huippua: nukuin paljon enemmän kuin tavallisesti kun siinä sai vaan niin makoisat unet. Siitä äidin saa myös kätevästi herätettyä läimimällä sitä päähän tai käteen.

Kaikista parhaita leikkejä mun mielestä on se kun isi lennättää mua ilmassa mahallaan kohti äitiä ja äiti säpsäyttää mua samalla. Sitten aivan huippua on harson laittaminen kasvojen eteen ja se kun äiti "tiputtaa" mua sylistä kohti lattiaa - voi että se tuntuu kivasti mahanpohjassa! Huvittavaa on myös se kun isi nuuhkii mun varpaita, ja sen mielestä mun pikku varpaat muka haisee iltaisin, voitteko kuvitella. Ei mitenkään voi pitää paikkaansa. 

Hoitopöydällä olemista en enää siedä juuri lainkaan, siinä on vaan kurjaa olla. Jos isi & äiti oikein kovasti näkevät vaivaa viihdyttämisen eteen, saatan juuri ja juuri pärjätä vaipanvaihdon ajan mutta sitten haluan kyllä heti pois. Siitäkään en pidä yhtään kun multa otetaan joku lelu tai asia kädestä pois. Annan kyllä kuulua kovalla äänellä jos mua estetään tai kielletään. Tosin kovin kauaa en jaksa olla vihainen, varsinkaan jos mua lepytellään kurkkaamalla peiliin.

Nyt mun pitää mennä nukkumaan, joten heippa ja nähdään taas!