KP1

Jep jep, Täti Punainen on taas saapunut kylään. Paino sanalla TAAS.

Jokunen aika sitten panikoin kun PAS:ista ei taaskaan tärpännyt ja kauhuilin tulevia hoitoja. Enpä arvannutkaan, että meillä jäisi kokonainen kierto välistä ja kuinka sellainenkin voi pänniä, kun haluaisi vaan mennä koko ajan eteenpäin.

Nimittäin kävi niin ohraisesti, että kiitos Lugesteronin jättiannosten, kiertoni meni ihan sekaisin ja ilmeisesti ovuloin jo 3 päivää kuukautisten alkamisen jälkeen. Viikko sitten maanantaina (kp 11) menin klinikalle ja valittelin kun kaikki viikonlopun ovisoireet olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Normaalistihan kärsin viikon päivät ilmapallomahasta ja erilaisista kivuista alavatsassa. Silti kolmen päivän jälkeen kaikki olikin jo ohi. Ultrassa näkymät olivat hyvin epäselvät, ja muutaman päivän kuluttua uusittu ultra jo antoi ymmärtää, että ovis oli ollutta ja mennyttä. Mikä pettymys! Kokonainen kierto jäi välistä ja kaikki (vähäinen) toivo jäi luonnollisen hedelmöittymisen varaan.

Tämän viikon maanantaina rupesi sitten tulemaan kummaa vaaleanpunaista tiputtelua. Hetken verran luulin, että kuukautiset alkoivat. Tiistaina tiputteli jälleen, ja manipuloitavissa oleva pääparkani haihatteli luulemaan, että kyseessä voisikin olla kiinnittymisvuoto...olihan kyseessä vasta kiertopäivä 19, ja vielä viikon saisi odotella oikeita kuukautisia. Kunnes, tänään hana aukesi tavalliseen tapaan eikä mitään harhaluulon mahdollisuutta enää ollut. Huoh.

Takana siis todellakin 19 päivän ennätyslyhyt kierto, ja sanonpahan vaan että minulla on muutama erittäin musta ajatus varattuna niille Lugesteroneille, jotka sekoittivat koko mahtavan säännöllisen kiertoni. Ikinä ei ole aiemmin ollut tällaisia ongelmia, ja toivon että tämä alkava kierto on vihdoin normaali. Jos pituus taas heittää, on tosi vaikeata arvioida sopivaa PAS:n ajankohtaa joten se saattaa taas mennä sivu suun mikä ei tosiaankaan kuulosta kivalta.

Olen koittanut viime aikoina miettiä, miten saisin ajatuksia käännettyä pois mahdollisimman paljon näistä lapsentekoasioista, sillä ne tuntuvat vaan synkistävän omaa mielialaa. Valitettavasti tuntuu, että ei ole kovin paljon mistä repiä riemua tällä hetkellä, sillä kesällä sain kuulla, että tulen menettämään työpaikkani (kyllä, YT-aalto pyyhkäisee myös Veronan mennessään) ja viikko sitten mies sai hieman vastaavantapaisia huolestuttavia uutisia. Perhekoon kasvattamisen lisäksi siis mukana on jatkuva huoli omasta toimeentulosta ja se, olemmeko valmiita repimään koko perheemme irti kodistamme ja kotipaikkakunnaltamme varmistaaksemme uudet työpaikat. Liian paljon pohdittavaa, liian vähän aikaa ja monenlaista stressinaihetta.

Vauvajuttuihin palatakseni, mukaan on hiipinyt myös pieni pettymys klinikan toimintaan. Edelliskerralla kaikki meni loistavasti, mutta nyt hoitosuhteen pitkittyessä sitä alkaa huomata kaikenlaisia asioita. Omalääkärimme on mukava, mutta luonteeltaan melkoinen hössö ja lisäksi valitettavan kiireinen. En ole voinut välttyä siltä tunteelta, että lääkärimme ei oikein ehdi lukea tietojamme koneelta ennen tapaamista ja joudun jatkuvasti selittämään samoja asioita uudestaan. Samoin hän unohtelee merkittäviä hoitohistoriaan vaikuttavia tekijöitä, joiden johdosta välillä mietin että muistaako lääkäri edes koskaan nähneensä minua siellä. Tässä emotionaalisessa tilassa missä olen viime viikot ollut, en koe itseäni aivan tarpeeksi vahvaksi puolustamaan itseäni ja näkemystäni samaan tapaan kuin normaalisti. Olen huomannut puhkevani pillittämään aivan spontaanisti niin puhelimessa kuin lääkärikäynnilläkin (siis klinikan väen kanssa, en muiden) näistä asioistani puhuttaessa, ja muun muassa siitä syystä kaipaisin lääkäriltä vähän parempaa perehtymistä asioihin enkä sitä että minun pitää koko ajan olla skarppina muistuttamassa häntä hoitoon vaikuttavista asioista. Tämän takia sovimme jo miehen kanssa, että hoidamme vielä tulevan (viimeisen) siirron tämän lääkärin kanssa, mutta jos uuteen IVF-hoitoon mennään, vaihdamme lääkäriä. Olemme onneksi olleet jo monen muun kanssa tekemisissä ja tähän asti kaikki ovat olleet todella mukavia ja päteviä, joten huonoja vaihtoehtoja ei ole olemassa.

Jos tässä jollain voi lohduttautua niin sillä, että aika pian pitäisi päästä taas tositoimiin kun tämä uusi kiertokin käynnistyi. Tällä kertaa olen varautunut pikaovikseen ja varustaudun karsealla kasalla ovistikkuja! Testailu käynnistyköön heti kun menkat ovat ohi!