keskiviikko 4. syyskuuta 2013

KP1

Jep jep, Täti Punainen on taas saapunut kylään. Paino sanalla TAAS.

Jokunen aika sitten panikoin kun PAS:ista ei taaskaan tärpännyt ja kauhuilin tulevia hoitoja. Enpä arvannutkaan, että meillä jäisi kokonainen kierto välistä ja kuinka sellainenkin voi pänniä, kun haluaisi vaan mennä koko ajan eteenpäin.

Nimittäin kävi niin ohraisesti, että kiitos Lugesteronin jättiannosten, kiertoni meni ihan sekaisin ja ilmeisesti ovuloin jo 3 päivää kuukautisten alkamisen jälkeen. Viikko sitten maanantaina (kp 11) menin klinikalle ja valittelin kun kaikki viikonlopun ovisoireet olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Normaalistihan kärsin viikon päivät ilmapallomahasta ja erilaisista kivuista alavatsassa. Silti kolmen päivän jälkeen kaikki olikin jo ohi. Ultrassa näkymät olivat hyvin epäselvät, ja muutaman päivän kuluttua uusittu ultra jo antoi ymmärtää, että ovis oli ollutta ja mennyttä. Mikä pettymys! Kokonainen kierto jäi välistä ja kaikki (vähäinen) toivo jäi luonnollisen hedelmöittymisen varaan.

Tämän viikon maanantaina rupesi sitten tulemaan kummaa vaaleanpunaista tiputtelua. Hetken verran luulin, että kuukautiset alkoivat. Tiistaina tiputteli jälleen, ja manipuloitavissa oleva pääparkani haihatteli luulemaan, että kyseessä voisikin olla kiinnittymisvuoto...olihan kyseessä vasta kiertopäivä 19, ja vielä viikon saisi odotella oikeita kuukautisia. Kunnes, tänään hana aukesi tavalliseen tapaan eikä mitään harhaluulon mahdollisuutta enää ollut. Huoh.

Takana siis todellakin 19 päivän ennätyslyhyt kierto, ja sanonpahan vaan että minulla on muutama erittäin musta ajatus varattuna niille Lugesteroneille, jotka sekoittivat koko mahtavan säännöllisen kiertoni. Ikinä ei ole aiemmin ollut tällaisia ongelmia, ja toivon että tämä alkava kierto on vihdoin normaali. Jos pituus taas heittää, on tosi vaikeata arvioida sopivaa PAS:n ajankohtaa joten se saattaa taas mennä sivu suun mikä ei tosiaankaan kuulosta kivalta.

Olen koittanut viime aikoina miettiä, miten saisin ajatuksia käännettyä pois mahdollisimman paljon näistä lapsentekoasioista, sillä ne tuntuvat vaan synkistävän omaa mielialaa. Valitettavasti tuntuu, että ei ole kovin paljon mistä repiä riemua tällä hetkellä, sillä kesällä sain kuulla, että tulen menettämään työpaikkani (kyllä, YT-aalto pyyhkäisee myös Veronan mennessään) ja viikko sitten mies sai hieman vastaavantapaisia huolestuttavia uutisia. Perhekoon kasvattamisen lisäksi siis mukana on jatkuva huoli omasta toimeentulosta ja se, olemmeko valmiita repimään koko perheemme irti kodistamme ja kotipaikkakunnaltamme varmistaaksemme uudet työpaikat. Liian paljon pohdittavaa, liian vähän aikaa ja monenlaista stressinaihetta.

Vauvajuttuihin palatakseni, mukaan on hiipinyt myös pieni pettymys klinikan toimintaan. Edelliskerralla kaikki meni loistavasti, mutta nyt hoitosuhteen pitkittyessä sitä alkaa huomata kaikenlaisia asioita. Omalääkärimme on mukava, mutta luonteeltaan melkoinen hössö ja lisäksi valitettavan kiireinen. En ole voinut välttyä siltä tunteelta, että lääkärimme ei oikein ehdi lukea tietojamme koneelta ennen tapaamista ja joudun jatkuvasti selittämään samoja asioita uudestaan. Samoin hän unohtelee merkittäviä hoitohistoriaan vaikuttavia tekijöitä, joiden johdosta välillä mietin että muistaako lääkäri edes koskaan nähneensä minua siellä. Tässä emotionaalisessa tilassa missä olen viime viikot ollut, en koe itseäni aivan tarpeeksi vahvaksi puolustamaan itseäni ja näkemystäni samaan tapaan kuin normaalisti. Olen huomannut puhkevani pillittämään aivan spontaanisti niin puhelimessa kuin lääkärikäynnilläkin (siis klinikan väen kanssa, en muiden) näistä asioistani puhuttaessa, ja muun muassa siitä syystä kaipaisin lääkäriltä vähän parempaa perehtymistä asioihin enkä sitä että minun pitää koko ajan olla skarppina muistuttamassa häntä hoitoon vaikuttavista asioista. Tämän takia sovimme jo miehen kanssa, että hoidamme vielä tulevan (viimeisen) siirron tämän lääkärin kanssa, mutta jos uuteen IVF-hoitoon mennään, vaihdamme lääkäriä. Olemme onneksi olleet jo monen muun kanssa tekemisissä ja tähän asti kaikki ovat olleet todella mukavia ja päteviä, joten huonoja vaihtoehtoja ei ole olemassa.

Jos tässä jollain voi lohduttautua niin sillä, että aika pian pitäisi päästä taas tositoimiin kun tämä uusi kiertokin käynnistyi. Tällä kertaa olen varautunut pikaovikseen ja varustaudun karsealla kasalla ovistikkuja! Testailu käynnistyköön heti kun menkat ovat ohi!

13 kommenttia:

  1. Voihan itku! Nyt täytyy vaan toivoa että se ovis tulee oikeaan aikaan ja kaikki natsaa sen klinikan kanssa myös. Voimia ja aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Giovanna! Kaikki tsempit tulee tarpeeseen :)

      Poista
  2. Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja vasta nyt kommentoin ekaa kertaa. Luin tosiaan blogiasi v. 2011 säännöllsesti, sillä odotit esikoista samoihin aikoihin kuin minä. Nyt jo pidempään blogisi on taas puhutellut minua, sillä meilläkin on toisen lapsen yritys meneillään. Pidän peukkuja teille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unna! Nimimerkkisi kyllä kuulostaa tosi tutulta, ihan kuin olisit kommentoinut joskus aiemminkin :) Kävin lueskelemassa lyhyesti blogiasi ja hyvin samankaltaisia ajatuksia kuin täälläkin. Kovasti peukkuja ja tsemppiä myös teille!

      Poista
  3. Eiku joo, oon minä kommentoinu ainakin kerran! :)

    VastaaPoista
  4. Voi harmi! Toivottavasti kierto tasaantuisi ennalleen pikaisesti ja pääsisitte uuteen Pas:iin nopeasti. Olen seuraillut blogiasi jo pitkään ja samojen asioiden kanssa paininut. Meillä takana onnistunut ivf ja tyttö 11kk.

    Toista kuumeillaan (jo nyt koska edellistä yritettiin vuosia) ja takana yksi ylläriLUOMUraskauden(!!!) keskenmeno rv 11, siitä nyt parisen kuukautta :( Ja nyt on ekat menkat ja kierto näemmä täälläkin aivan sekaisin. Tässä on nyt 8 viikkoa vuodellut enemmän tai vähemmän, viikko taisi olla väliä jälkivuodolla ja menkoilla. Ja nyt menkat kestäneet jo 16 päivää :(, ottaa niin kovasti päähän! Ovis olisi tikkujen mukaan nyt, mutta hukkaan kai se menee kun vieläkin tiputtelee. Ei kai sinne mikään pysty kiinnittymään ja kun hormonit on sekaisin niin ei tiedä meneekö limakalvo, kohtu, munasarjat jne. yhtään edes samassa syklissä ja jos koko limis tihkuu jatkuvasti pois.

    Voi itku tätä säätämistä ;..( Just kun kaikki näytti niin hyvältä niin sitten ollaan taas lähtöpisteessä. Meillä lapsettomuuden takana vielä on juuri nämä kiertohäiriöt, selittämättömät vuodot, menkat kesti tuhruineen sen 3-4 viikkoa, sitten pari päivää kuivaa ja menkat... joten matalaksi vetää mielen, taasko se alkaa? Meilläkin varmaan mennään pikaisesti klinikalle PAS-asioista keskustelemaan, en jaksa odotella epätodennäköistä kiertojen oma-aloitteista tasaantumista ja luomuylläriä kun niin ei kuitenkaan käy enää. Meillä on mahdollisuus yhteen PAS-yritykseen, sitten on pakkanen tyhjä ja kai se olis sitten ivf taas. huoh.

    Tsemppiä meille molemmille, jännittävät ja toivottavasti ei ihan näin turhauttavat ajat edessä syksyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kökkö, kylläpä kuulostaa kurjalta kaikki tuo mitä teille on tapahtunut! On todella raskasta kun ei pääse kierron ongelmien takia edes siihen yrittämisvaiheeseen, vaan aika valuu ihan hukkaan.

      Toivon teille kovasti peukkuja ja parempaa tuuria mm. klinikan avun myötä!

      Ehkä me molemmat pian raskaudumme kaikesta huolimatta :)

      Poista
  5. Olen käynyt välillä lukemassa kirjoituksiasi, koska täällä myös esikoinen ICSI:llä ja mielessä on alkanut pyöriä kakkosen yritys PAS:lla. Pakkasesta löytyy kylläkin vain 2, joten en kovin paljon uskalla niihin luottaa. Tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanttu, kiva kun jätit kommenttia :) Kiitos tsempeistä ja tuuria myös sinulle!

      Poista
  6. Hei Verona,
    Meillä on takana pari inseminaatiota ja yällä hetkellä piinapäivät käynnissä IVF-hoidon osalta. Ensimmäistä lasta halutaan kovasti, eikä mikään tunnu enää miltään, kun niin kova kaipuu pikkuista. Ikää on jo reippaasti yli 30v.

    Lääkäri antoi tuomionsa, et FSH-hormoni on koholla ja munarakkuloita on syntynyt tiukkojen lääkitysten jälkeenkin vain muutama. Nyt toivomme, että laatu korvaa määrän. 2 siirretty ja olivat hyviä. :)

    Meitä on myös nyt alkanut mietityttää, voisiko klinikalla ja lääkärillä olla merkitystä. Tämä on meille kailkein tärkein asia ja valitettavasti kisaamme aikaa vastaan. Olisilo teillä suositella hyvää klinikkaa ja lääkäriä Helsingissä? Hinta ei ole kriteeri, vaan asiantuntemus.

    Tsemppiä ja pysytään positiivisina! :) Työasiasi järjestyvät varmasyi ajan kanssa. Kärsivällisyyttä ja ota uudesta tilanteesta kaikki irti, käytä aikaa itseesi. Kaikessa ankeudessaa, et ole ainut joka kokee ankeita työrintamalla. Ehdit tehdä töitä vielä noin kolmisenkymmentä vuotta, vaikka olisitkin poissa työstä hetken. Kyllä uusi paikka löytyy.

    Jos tämä hoito ei tärppää, niin aion kokeilla akupunktiota ja mindfullnesia ja vaikka minilomia, spata. Stressitasot alas ja kaikki keinot käyttöön, satsataan vapaa-aikaan. Nyt jos joskus on hyvä sika panostaa itsensä hemmottelemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt jos joskus on hyvä aika panostaa hemmottelemiseen. Kännyn näppäimistöt ovat vain liian lähellä toisiaan! Oletteko kokeilleet jotain vaihtoehtoisia hoitomuotoja?

      Poista
    2. Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Kyllä asiat varmasti ajan kanssa järjestyvät, mutta silloin ei ole kivaa kun kaikki negatiiviset jutut tapahtuvat yhtäaikaa. Ja tässä muka pitäisi olla rentona ja stressivapaana, jotta raskautuminen tapahtuisi helpommin - as if :) Mutta niillä eväillä on mentävä mitkä on annettu!

      Emme ole kokeilleen vaihtoehtoisia hoitomuotoja, mutta mielenkiintoista että tulit kysyneeksi, sillä olen vasta aivan äskettäin miettinyt josko pitäisi turvautua esim. akupunktioon tai johonkin vastaavaan. Tällä hetkellä olemme kokeilleet vain kovaa lääketiedettä mutta miksipä kenttää ei voisi laajentaa jos tästä ei pikku hiljaa rupea tärppäämään.

      Valitettavasti en pysty suosittelemaan klinikoita Helsingissä sillä emme asu pääkaupunkiseudulla. Siellä päin varmasti on kuitenkin enemmän tarjontaa kuin täällä, joten luulisin että vaihtaminen on helpompaa uuden hoitosyklin kynnyksellä jos siltä tuntuu. Meillä on vain tämä yksi ja sama.

      Pidän teille mahdottomasti peukkuja ja varpaita pystyssä, jotta tästä hoidosta tärppäisi! Käythän kertomassa miten kävi :)

      Poista
  7. Kiitokset! Alakuloisuus iskee väkisinkin välillä, mutta pakko yrittää pitää lasin puoleksi täytenä ja keskittyä asioihin, mitkä ovat hyvin.

    Aion mennä akupunktioon, jos nyt ei tärppää. Lääkärini sanoi, et kokeile ihmeessä, jos siltä tuntuu. Auttaa rentoutumiseen, mikä taas edesauttaa raskautumista. Hän kertoi, et on kuullut auttavan joitain. Sen lisäksi menen mindfullnes-kurssille, stressi hallintaan. :)

    Ilmoittelen, miten käy. Pitkiä ovat nämä piinapäivät.

    Tsemppiä myös sinulle!

    VastaaPoista