Nainen muiden joukossa

Jos saisit tietää, että kohtaat pian väkijoukossa naisen jonka sydämessä on valtava haava, et luultavasti tunnistaisi häntä mistään. Sillä tuo nainen näyttäisi päällisin puolin yhtä tavalliselta kuin hänen ympärillään kävelevät ihmiset, yhtä kiireiseltä, tai joutilaalta kuin kuka tahansa muu. Hänen vaatteensa eivät poikkeaisi toisten vaatetuksesta ja kenties hän jopa ohimennen hymyilisi. Ehkä silloin jos katsoisit häntä hetken aikaa oikein syvälle silmiin, saattaisit saada aavistuksen siitä, että hänen sieluunsa on asettunut iäksi suru.

Mutta ainoastaan silloin, jos tuo nainen päättäisi raottaa sisintään sinulle, voisit todella nähdä hänet ja tulla tietämään, että hänen silmissään vilahtava tuska on totta. Uskaltaisitko kuulla, mitä hänellä on kerrottavanaan? Vai juoksisitko pois, pakoon omaan tavalliseen elämääsi jossa kuolema on vain vanhoja ihmisiä varten?

Jos jäisit kuulemaan, nainen saattaisi kertoa sinulle että hänen pahin pelkonsa on toteutunut ja hän on joutunut hyvästelemään jotain niin kallisarvoista että kenenkään ei pitäisi sellaiseen joutua. Nainen luuli, että jos hän selviäisi siitä, hän selviäisi aivan kaikesta mitä elämä hänen eteensä heittäisi. Vaikka hän alunperin luuli olevansa vahva, hän ymmärsi että hän sittenkin oli hauras ja pelkäsi ettei enää koskaan eheytyisi uudelleen. Kaikista pahinta oli pelko siitä, että nainen menettäisi taas uudelleen, sillä hän tiesi että salama kyllä iskee uudelleen samaan puuhun jos näin on käydäkseen. Ja tuo pelko on niin vahva, että nainen ei tiedä tuleeko hänestä enää koskaan sitä ihmistä joka joskus luotti tulevaisuuteen ja elämään.

Kun hän katsoo peiliin, hän näkee sen saman naisen mutta kuitenkin täysin eri ihmisen. Periaatteessa hän näyttää samalta kuin ennen, mutta hänen silmissään peilistä katsoo takaisin joku, joka on joutunut lannistumaan ja on samalla vanhentunut sata vuotta. Hän ei koskaan tiennyt, että paha olo voisi vanhentaa ihmistä mutta nyt hän näkee että se on totta. Ehkä myös hänen askeleensa on hivenen raskaampi kuin aiemmin, kiireetön ja vailla entistä kepeyttä.

Nainen saattaisi myös kertoa sinulle, että nyt hän tietää miltä tuntuu elää välitilassa. Juuttuneena sellaiseen aikaan, joka vain kuluu. Nainen ei tiedä olisiko parempi haikailla menneisyyteen ja takaisin niihin onnellisiin päiviin kuin kaikki oli vielä hyvin, vai odottaisiko tulevaisuutta ja edessäpäin siintäviä onnenhetkiä, sillä hän ei oikein tiedä onko sellainen edes totta. Hän tietää, että onnea ei voi ostaa pankista mutta silti joskus hän toivoisi niin. Hän toivoisi myös lisää toivoa. Jos hän tarpeeksi kauan odottaa, ehkä joskus on taas hänen vuoronsa?

Kun nainen olisi kertonut sinulle kaiken tämän, hän katsoisi hetken aikaa sinua silmiin, hyvästelisi ja kääntyisi takaisin väkijoukkoon poistuakseen. Sinä seuraisit hänen kävelyään ja joutuisit pinnistelemään erottaakseen hänet vielä, sillä etäältä katsottuna hän näyttää aivan samalta kuin muut. Tavalliselta naiselta, vaikka sisällään hän kantaa ikuista leimaa.