Päätöksiä

Täällä fiilikset ovat pyörähtäneet viimeisen kuukauden sisällä ääripäästä toiseen. Vanha Verona on kuin vaivihkaa ottanut taas ohjakset käsiinsä ja voin tyytyväisenä todeta, että kuukaudentakainen romahdus oli vain tilapäinen. En voi edelleenkään luonnehtia itseäni varsinaisesti onnelliseksi, mutta suunta on oikea ja koen omaavani taas tarpeeksi voimia uuteen koitokseen lapsettomuusrintamalla.

Ikäänkuin koemielessä ja sopivan tilaisuuden tullen päätimme kokeilla uutta klinikkaa. Ensikäynnin teimme reilu viikko sitten ja ensivaikutelma oli positiivinen: ilahduin kyseisen lääkärin perusteellisuudesta taustojen selvityksen suhteen ja muutenkin hänen ammattitaitonsa oli kiistaton. Etukäteen toivoin, että uudella lääkärillä olisi esittää jotain sellaista mitä emme vielä olisi kokeilleet. Näin kävi, sillä hän määräsi heti aloitettavaksi DHEA-hormonia, jonka pitäisi piristää munasarjojen toimintaa (koska folleja on aina tullut vähänlaisesti lääkeannoksesta riippumatta). Toinen "uutuus" oli se, että ensi kerralla hoito tehdään Menopurilla kun taas aina ennen olen pistänyt Puregonia ja/tai Elonvaa. Tässä vaiheessa kaikki on kokeilemisen arvoista, enkä usko että Menopur ainakaan mitään huonoa saisi aikaiseksi sillä kyseessä taitaa olla aika suosittu IVF-lääke.

Lääkäri teki ultran ja sen osalta sain kerrankin positiivista palautetta, mikä lämmitti mieltä kaikkien näiden huonojen uutisten joukossa. Lääkärin mielestä munasarjani näyttävät täysin normaaleilta ja jos hän ei tietäisi hoitohistoriastani mitään, näkymän perusteella hän veikkaisi että kyseessä ovat ihan normaalit ja terveen naisen munasarjat! (< -- ei siis aivan toivoton tapaus sittenkään) Molemmilla puolilla näkyi useampia uinuvia follikkeleita, joista seuraavissa ovulaatioissa pitäisi nousta vuorotellen tyyppejä munimaan.

Kerroin lääkärille, että tässä kierrossa en ole ovuloinut ollenkaan ja odottelen piakkoin kuukautisia alkaviksi. Hän vahvisti sen, että tosiaankaan oviksesta ei näy mitään merkkejä, mutta samalla epäili että menkat eivät kyllä ihan pian alakaan. Lääkäri oli täysin oikeassa, sillä tänään on KP33 ja edelleenkin odottelen niitä - kaiken kukkuraksi toissapäivänä alkoivat erehtymättömät ovisoireet jotka jatkuvat edelleen! Ensin en käsittänyt ollenkaan mistä oli kysymys, mutta sitten tajusin että tässä on täytynyt käydä niin, että elimistö on lykännyt itse ovulaatiota ja heti kun tilanne rauhoittui, kierto "alkoi" normaalilla tavalla kesken kaiken. Muutenhan tämä ei niin paljon haittaisi, mutta kun olemme miehen kanssa eri paikkakunnalla juuri näinä päivinä kuin olisi edes se pienenpieni promillen mahdollisuus saada jotain aikaiseksi luonnollisin keinoin...Just my luck :/

Hermoja tullaan muutenkin koettelemaan seuraavina viikkoina aika lailla. Esitin lääkärille toiveeni siitä, että uusi hoito voitaisiin tehdä heti uuden kierron alettua, mutta tämä pudotti minut hätähousun unelmistani suorastaan ärsyttävän järkevillä ja hyvillä perusteluilla :) Varsinkin tämän hormonitykityksen jälkeen, mitä elimistöni on viimeisen puolen vuoden aikana saanut ottaa vastaan, on järkevää odottaa ensin tämä edellisen hoidon jälkeinen kierto loppuun, ja sitten vielä yksi normaali ennenkuin pistetään toimeksi. Lisäksi sinä aikana DHEA-hormoni ehtii vaikuttaa ja sitten siitä on suurin mahdollinen apu kun uusi hoito aloitetaan. Puolitoista kuukautta tuntuu kamalan pitkältä ajalta odottaa, mutta ehkä on tullut viimeinkin aika että alan tosissani kuunnella ammattilaisten suosituksia ja annan samalla kropalleni hyvin ansaitun lepotauon. (pitkin hampain lausuu hän)

Toivottavasti huhtikuusta tulee meidän onnenkuukausi! :)