Olenko muuttunut raskauden myötä?

Kuin huomaamattaan raskaus on edennyt jo kahdeksannelle kuulle ja ja rupesin tässä eräänä päivänä pohtimaan, että olenkohan minä jotenkin muuttunut tämän raskauden johdosta.

Fyysisesti ne tietyt muutokset tapahtuvat, halusi niitä tai ei. Massu siis kasvaa ja paisuu, mikä on luonnollista vauvelin saadessa lisää kokoa. Oma mahanikin on jo aika mukavissa mitoissa, mutta en ole kokenut siitä minkäänlaisia paineita, päinvastoin - koen kantavani maailman kalleinta ja ihaninta lastia ollen siitä ylpeä joka ikinen päivä! Rinnat ovat myös kasvaneet, mikä kuuluu asiaa. Ihan hauskaa olla näin väliaikaisesti D-kupin haltija, mutta en pane pahakseni sitten aikanaan paluuta takaisin pienirintaiseksi ;)

Raskaana oleville yleinen kommentti tuntuu olevan, että jos käyttää korkokenkiä, ne jäävät automaattisesti pois. No, eivätpä ole jääneet ainakaan minulla. Käytän edelleen korkokenkiä melkein päivittäin, korkeampia tai matalampia riippuen kengistä ja porhallan niissä menemään yhtä vauhdikkaasti kuin ennenkin. Välillä oikein unohdan kuinka olisi hyvä hidastaa tahtia sillä olen aina tottunut kävelemään nopeasti, joten maha automaattisesti muistuttaa kun vauhti on liian kova, pienellä epämiellyttävällä tunteella alavatsassa. Samoin unohdan edelleen melkein päivittäin, että en ole enää se kapea ihminen joka mahtuu kulkemaan pienistä raoista. Monta huvittavaa tilannetta on sattunut, kun yritän ängetä itseni läpi ahtaista tiloista ja joudun nöyrtymään ja tunnustamaan fysiikan lait - tarvitsen enemmän tilaa! :D

Vatsalihasten käyttökään ei olisi kovin suotavaa tässä vaiheessa. Silti usein, varsinkin yöllä herätessäni, ponkaisen vanhasta tottumuksesta sängystä ylös suorin ylävartaloin. Nykyään sentään muistan vähän paremmin pyöräyttää itseni kyljen kautta ylös :) Yksi asia mitä en vain tunnu oppivan, on autoon kuskin paikalle itseni heilauttaminen kapeasta oviaukosta sivuittain vatsalihasten voimalla. Ja tämä saa tietysti aivan mahtavat vihlaisut aikaan kun istahdan penkille ja muistan taas, että kyllä sinne autoon voisi ihan rauhassakin pyrkiä sisälle. Huoh.

Itse ajattelin etukäteen, että ryhtyisin varmasti käyttämään enemmän löysiä vaatteita tunikoineen ja legginseineen, mutta farkkutyttöä ei saa näköjään minusta pois millään. Kun ei osaa käyttää hameita, niin sitten ei osaa! (Ja kyllä, kävin suosiolla ostamassa ne isommat farkut, kokoa 42 - argh!) Muuten uskoisin, että koko lookini on aika lailla sama kuin ennen meikkeineen ja hiustyyleineen. Itse olen vähän sitä mieltä, että posket ovat pikkuisen kilojen johdosta pyöristyneet, mutta kukaan ei ainakaan kysyttäessä sitä minulle tunnusta ;)

Henkisesti koen olevani se sama ihminen kuin ennenkin. Okei, tällä hetkellä astetta erakompi kuin normaalisti (sorry blogiystävät!) johtuen tästä väsymyksestä, mutta tietäen että se on onneksi väliaikaista. Puheenaiheet varmasti liikkuvat todella paljon raskaudessa ja vauvoissa, mutta osaan kyllä keskustella muistakin asioista. Suurin muutos on varmasti tapahtunut pääkopan sisällä, kun koko olemus valmistautuu äitiyteen ja uuden perheenjäsenen tuloon. Jotenkin silti ajattelen, että tämä suurin muutos lähti käyntiin jo sillä hetkellä kun aloimme yrittämään raskaaksituloa, joten en koe että raskaus olisi saanut sillä saralla mitään radikaaleja vaikutuksia aikaan. Voin kuitenkin sanoa varmuudella, että olen henkisesti 100%:n valmis vauvan tuloon ja odotan sitä enemmän kuin mitään muuta koskaan! Ihan kohta minusta tulee ÄITI ♥

Mitenkäs teillä muilla odottajilla, oletteko mielestänne muuttuneet? :)