Arvatkaa mitä? Postista oli tullut lappu vihdoin äitiyspakkauksen noutoa varten!! :) Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Ei ole viitsinyt oikein tehdä enempiä hankintoja ennen pakkauksen saapumista että pääsisi ensin inventoimaan mitä sieltä löytyy. Olisihan se pakkaus tietysti nähtävillä Kelan sivuilla, mutta kun ei se ole ollenkaan SAMA ASIA...
Huomenna siis pääsee penkomaan paketin sisältöä, jihuu :)
Piristystä tässä kaivataankin sillä mieli on ollut vähän matalalla viime päivinä, tai erityisesti viime viikon puolella. Jossain vaiheessa viikkoa tajusin olevani ihan sippi ja joka aamu olin entistä väsyneempi. Olin nukkunut eräänlaista koiranunta jo toista viikkoa, tai vähintäänkin heräilin monta kertaa joka yö ja aina herätessä saatoin singahtaa täysin valveille ryhtyen miettimään ties mitä mielessä liikkuvia asioita. Aina aamuisin tuntui ettei pääse sängystä ylös.
Loppuviikkoa kohden olin jo aivan viulunkielenä ja pillahtelin itkuun mitä pienimmästäkin asiasta. Sitten piti antaa periksi ja mennä lääkäriin, joka kirjoitti saikkua. Hän olisi kirjoittanut jopa 6 päivää mutta totesin että kyllä loppuviikko varmaan riittää ja viikonloppuun yhdistettynä se helpottikin olotilaa huomattavalla tavalla, varsinkin kun sai vihdoin nukkua kunnolla. Tunsin itseni vähän hölmöksi kun piti keskellä päivää kömpiä päivätorkuille että jaksaa, mutta siitä sain hyvän opetuksen että pitää muistaa kuunnella itseään ja raskaana ollessa voimat eivät ole entisellään. En voi vaatia itseltäni samoja suorituksia kuin tavallisesti.
Toki mieltä on painanut useampi muukin asia, ja terveys on reistannut muutenkin. Katsotaan onko paranemista odotettavissa vai mitä, mutta huomenna se onneksi selviää...
Työkuvioni ovat myös aivan sekaisin ja en voi kuin ihmetellä, että miksi työnantaja on edennyt seuraajan palkkaamisessa niin mahdottoman hitaasti. Töitä on jäljellä reilut 3 viikkoa ja olisin olettanut, että tässä vaiheessa minulla on jo joku perehdytettävänä ja koko ajan rinnalla oppimassa, mutta ei. Olen joutunut oikein komentamaan itseäni, että en saa pysähtyä murehtimaan tätä koska se ei ole minun ongelmani eikä näin ollen minun ratkaistavissani.
Mieltä piristää onneksi tuo mahassa ahkerasti mylläävä tyttö. Jos liikkeistä mitään voi päätellä, niin vauva ainakin on mitä energisin ja tervekuntoisin :) Jopa tätä kirjoittaessa koko maha hyllyy ja heiluu puolelta toiselle kun tyyppi joraa.
Tässä vielä aivan tuore masukuva tältä aamulta. Hassu tuo yläosan "lättänä" kohta, mistähän se oikein tulee :) Ja ostin muuten niitä rintaliivien pidentäjiä, jotka ovat tulleet todellakin tarpeeseen! Varsinkin iltaa kohden rintaliivit alkavat puristaa ja silloin joudun laittamaan liivit noiden jatkajien avulla aivan ääriasentoon.
Hieno massu sulla! Pitäisi itsekin ottaa enemmän kuvia, mutta mikään ei ole oikein vielä onnistunut niin hyvin, että kehtaisin blogiin laittaa. Tosin yksin on vaikea kuvata, kun mies on päivisin töissä eikä aamulla tai illalla valo riitä kuvaamiseen.
VastaaPoistaJaksamista! Toivottavasti äitiyspakkaus piristää mieltä. :)
Sitä äitiyspakkausta on kyllä tosi kiva penkoa, nautihan siis siitä! Ja muutenkin hyviä vointeja, muista levätä tarpeeksi! (Ite voisin välillä oikein mielellään palata loppuraskauden äippäloma-aikaan, kun oli vaan omaa aikaa... viimeiseen puoleentoista vuoteen sitä ei ole ollut, hihi!)
VastaaPoistaIhana massu <3 Siitä se kasvaa :)
VastaaPoistaMiun sijaisesta saatiin kans tieto vasta tyyliin 3viikkoa ennen ku olin jäämässä pois ja sit työnantaja päätti et 3päivää riittää perehdyttämiseen, no siinä kävi sit niin et ku sairaslomalla olin, ni kerkesin peräti pari päivää olemaan perehdyttämässä.. Oli kyl ärsyttävää, mutta toisaalta ei tosiaan oo meidän työntekijöiden ongelma, vaikkakin se stressas ihan hirveesti sillon!
Jaksamista siulle, nyt lepäilehän kunnolla!
Moikka!
VastaaPoistaLaitatko mulle sun s-postiosoitteen (vaik pinkinpingunblogi@hotmail.com), niin saan laitettua kutsun Dude´s Playtime-blogiin? Jostain syystä en löydä s-postia profiilista... :)
Heippa. On tosi kiva lukea sun ajatuksia täältä blogista, tulen itse "vain" 5 viikkoa perässä.
VastaaPoistaOn lohduttavaa huomata että on niin samanlaisia tunteita odotuksesta jo useammassa postauksessa. Varsinkin tämä postaus kosketti koska olen kärsinyt kovista selkäsäryistä useita kk. Mä olen ollu välillä saikulla ja välillä kotona, ja tilanne on rankka koska olis halua olla töissä mutta selkä ei anna periksi. Sun sanat tuntu ihan mun omiltani, kun ei saa enää nukuttua ja stressaa niin elämä ei näytä kauhean valoiselta. Mä olen itkenyt jokaista pientä asiaa koska olen niin väsynyt, ja saikku on hetkeksi aina palauttanut unet ja oman iloisen mieleni. On tarvinnut vain todeta se että oma henkinen ja fyysinen jaksaminen, sekä vauvasta nauttiminen on tärkeintä työtä mitä voin nyt tehdä! Tsemppiä sinulle :)
Paukkuliini: No onko nuo mun kuvatkaan kovin erikoisia sitten...anna mennä vaan ja ota masukuvia, ei se ole niin nuukaa sen laadun kanssa ;)
VastaaPoistaMiia: Kiitos! Lepo on tosiaan tarpeen :)
Tytti: kiitos :) Huhhuh, no sulla oli sitten melkein sama tilanne kuin mulla tuon 3 viikon suhteen, paitsi että toivoisin voivani olla loppuun asti töissä. Katsotaan miten käy! Väsyttää jo etukäteen kun ajattelen loppuja työpäiviä, sillä niin vauhdintäyteisiä ne tulevan olemaan!
Pingu: Mun sähköpostiosoite näkyy tuossa sivupalkissa, mut laitanpas sulle pikapuoliin mailia! :)
Annika: Hei kohtalotoveri ja kiitos kivasta kommentista! Tunteita tässä vaiheessa tosiaan piisaa ja ne heittelevät laidasta laitaan. Onneksi olet saanut kuitenkin saikkua kun olet tarvinnut, kyllä sitä sitten yleensä taas jaksaa vähän aikaa. Tsemppiä sinne ja toivottavasti odotus jatkuu kohta helpommissa merkeissä! :)