RV 33+6: Nukkumatti, älä jätä!

Aamulla hiukan huvitti, kun luin Pinkin Pingviinin eilistä postausta. Minulla oli eilen nimittäin melkeinpä täsmälleen yhtä kettuuntuneet mielialat. En ole kärsinyt kivuista, mutta huonoista yöunista kylläkin jo jonkin aikaa, ja toissayö oli aivan ehdoton ennätys.

Havahduin aamuyöllä neljän aikaan tavalliseen tapaan siihen, että oli käytävä vessassa. Sen jälkeen en kyennytkään vaipumaan uneen vaan aivot alkoivat pakonomaisesti askarrella erilaisten (periaatteessa mitättömien) asioiden parissa enkä kyennyt lopettamaan. Jossain vaiheessa vaivuin horrosmaiseen uneen, jossa edelliset ajatukseni ja unet sekoittuivat keskenään, mutta nukuin siis kaiken kaikkiaan todella levottomasti.

Kuuden maissa meidän kissamme päättivät yhtäkkiä, että isäntäväen turhanpäiväinen nukkuminen lauantaiaamuna saa riittää ja paljon parempi olisi tulla heti ruokkimaan heidät ja mielellään vielä pitämään kaupan päälle seuraa. Tunnin päästä annoin niille pikku riehujille periksi ja kävin heittämässä kateille ruokaa, ja painuin takaisin nukkumaan. Tämän jälkeen heräilin vähän väliä siihen, että jompikumpi käsivarsi oli pirun puuduksissa ja kyljenkääntö ei auttanut mitään: veri ei vain kiertänyt. Kohta oli pakko luovuttaa ja nousta ylös aivan helkkarin väsyneenä ja ärsyyntyneenä. Onneksi sain nukuttua noin tunnin päikkärit iltapäivän puolella, mutta ei se silti minusta kovin pirteää tehnyt. Viime yökään ei ollut hirveän paljon parempi vaan katkonainen yöuni ja käsien puutuminen on nähtävästi jokaöinen kaveri, jota on vain pakko sietää! Mur, olisin NIIN mielelläni hyödyntänyt nämä viikot ennen vauvan syntymää ja nukkunut vaikka varastoon, mutta kroppa taitaa olla toista mieltä...

Onko muilla ollut tätä käsien puutumisongelmaa? Onko siihen mitään apua? On nimittäin aika inhottavaa!