Jännät paikat Vol II

Kyllä eilen osattiin taas pitää hullua jännityksessä. Edellisen postauksen lukeneet muistanevat, että labrasta ei nimenomaan saanut tulla sitä tiettyä puhelua meidän vimosesta alkiosta jota oli tarkoitus sulatella siirtokelpoiseksi. Kaksi kertaa iltapäivällä pirahti puhelin tuntemattomasta numerosta ja juoksin kesken palaverin sydän kurkussa vastaamaan, varmana siitä että nyt koitti kohtalon hetki.

Molemmilla kerroilla pääsin pälkähästä, mutta sydänparka ei meinannut asettua millään. Nakutteli vaan pelästyneenä menemään tavallista kiivaammin. Iltaan mennessäkään en tahtonut uskoa, että peli on selvä vaan kehittelin mielessäni teorioita siitä kuinka alkio taatusti yön aikana menee kupsahtamaan kun valvovat silmät ovat jättäneet sen yksin. Ei siis ihmekään, että uni ei millään tullut silmään ja tunsin suoranaista fyysistä kuvotusta kun olin niin hermostunut.

Onneksi aamu töissä meni kiireisesti joten en enää ehtinyt keskittyä ajattelemaan näitä tuomiopäivän ajatuksia. Kun pääsimme klinikalle, sieltä kerrottiin heti kuinka alkio on kerta kaikkisen huippuluokkaa ja jakautunut upeasti. Heti sulatuksen jälkeen se jakautui 8-soluiseksi, sitten 10-soluiseksi ja tänään aamulla se oli jakaantunut niin pitkälle ettei soluja pystynyt enää laskemaan.

Kerrankin jotain positiivista!

Sinne tämä solumöykky sitten siirrettiin, syvälle kohdun uumeniin ja vielä ultralla todettiin että siellä se sievästi köllötteli ilmakuplien keskellä. Taas kerran sain kotiinviemisiksi sanat, että näyttää todella hyvältä, siirto meni täydellisesti ja ei ole mitään syytä miksi alkio ei voisi kiinnittyä. Toivottavasti onni on tällä kertaa myötä, sillä se näyttää olevan ainoa asia josta tämä homma on enää kiinni.

Nythän se jännittäminen siis vasta alkaakin! :)