Täti maatakiertävälle radalle

Perjantaiaamuna kävimme klinikalla uuden hoitokierroksen suunnittelukäynnillä. En alunperin ollut kovin innoissaan sinne paluusta, mutta kun raskaustesti ei alkanut näyttää toivottua tulosta, ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa. Käynnin jälkeen fiilikset muuttuivatkin aivan radikaalisti: pääsimme aivan mahtavan lääkärin hoitoon, joka onnistui omalla olemuksellaan ja asiantuntemuksellaan valamaan meihin uutta toivoa. Tuli sellainen olo, että nyt meistä välitetään ja meistä pidetään huolta, että nyt tämä onnistuu.

Kävimme perinpohjaisesti läpi aiempaa hoitosuunnitelmaa, mitä on tehty ja miten, mikä onnistui ja mitä pitäisi parantaa. Lääkeannostusta säädettiin niin, että nyt punktiosta saataisiin (jos mahdollista) vielä parempi tulos kuin viimeksi. Saimme ajan kanssa kysyä kaikkia meitä huolettavia asioita ja niihin myös vastattiin. Kerroin, kuinka turhautunut alan olla siihen, että joka kerralla kehutaan kuinka mahtava alkio sisään nyt siirretään ja silti niiden huippuluonteesta huolimatta mikään ei kertaakaan kiinnity. Epäilin myös, että minä itse teen jotain väärin tai sisuksissani on jotain pielessä, kun tuollaisten huippuyksilöidenkään kanssa raskaus ei ala.

Lääkäri sai minut vakuuttumaan, että sen enempää ei voi tehdä kuin mitä nyt jo teen. Peruskunnosta ja terveellisestä ruokavaliosta huolehtiminen riittää, ja kun ylipainoakaan ei ole. Alkiot nyt vain ovat sellaisia, että niistä ei voi koskaan tietää mikä todellisuudessa lähtee etenemään ja mikä ei. Samoin monesti päältä päin hyvältä näyttävä yksilö ei sitten todellisuudessa ollutkaan sitä, ja sama toisin päin: usein melko heikkokuntoisistakin saattaa järjenvastaisesti lähteä raskaus alulle. Tarvitaan vain todella paljon onnea mukaan. Jos pelkkään todennäköisyyslaskentaan nojataan, seuraavassa siirrossa meillä pitäisi olla erittäin hyvät mahdollisuudet raskautua.

Toivoin lääkäriltä, että josko jatkossa olisi mahdollista harkita kahden alkion siirtämistä kerralla. Koska suvussani ei ole ollut ennenaikaisia synnytyksiä ja omani jouduttiin jopa käynnistämään yliajalla, enkä ole kärsinyt raskaudenaikaisista supisteluista, kahden alkion alkion siirtäminen on halutessamme mahdollista varsinkin kun emme varsinaisesti kammoa kaksosraskauden mahdollisuutta (10% kahden alkion siirroista). Tämä yhtenä lisätekijänä sai kiven vierähtämään sydämeltäni, ja henkisesti tulee myöskin sellainen tunne, että nyt tähän hommaan tulee ihan uutta vauhtia! (edellyttäen tietysti että tulee tarpeeksi siirtokelpoisia alkioita)

Valitettavasti eilen illalla fiilikset taas romahtivat. Näinä päivinä olen usein todella väsynyt ja voisin nukkua pitkiä yöunia + siihen päälle vielä päiväunia, eikä oikein mikään jaksa innostaa. Tiedostan, että tämän väsymyksen syypää löytyy henkisestä olotilasta. Olen ollut hyvin itkuherkässä mielentilassa, joka suorastaan vyöryy päälle aina näinä piinapäivien viime hetkinä kun epätoivo uhkaa ottaa vallan. En voi estää itseäni tekemästä raskaustestejä, vaikka järki sanoo ettei siitä enää ole mitään hyötyä kun liuskaan ei piirry edes haamun haamun vaan ainoastaan yksi erittäin kirkas punainen viiva.

Olemme olleet miehen kanssa myös aika yksin koko tämän hoitorumban kanssa. Onneksi keskusteluyhteys on toiminut koko ajan, ja meistä on muodostunut jos mahdollista niin vielä enemmän yhteen hiileen puhaltava tiimi. On helpottavaa, että kummatkin meistä ovat samoilla linjoilla eikä kumpikaan ole missään vaiheessa halunnut luovuttaa, vaan päinvastoin nyt pannaan vaan lisää pökköä pesään.

Tänään illalla saatiinkin ensimmäisiä konkreettisia merkkejä alkavista kuukautisista ja epätoivon sijasta minut valtasikin yllättäen helpotus ja rauha. Vihdoin jotain selvyyttä suuntaan tai toiseen! Ei enää tätä hermostuttavaa ja turhauttavaa odottelua, joka ei johda mihinkään. Rupesin heti laskeskelemaan kalenterista piikityspäiviä ja milloin mahdollisesti tehtäisiin punktio ja milloin alkionsiirto. Ne eivät sovi työkalenterin kanssa yhteen millään tavalla, mutta siitä viis - nyt tämä pannaan onnistumaan.

Valtakunnassa siis kaikki ok. Ei loistokkaasti mutta siedettävästi. Nyt pitäisi saada tuo kirottu täti lähetettyä maatakiertävälle radalle mieluiten noin 1,5 vuoden ajaksi...