Tahtotyttö, joka ei tykkää päikkäreistä

Oli aika, kun mietin, että onkohan minun kiltti ja rauhallinen vauvani vähän liiankin kiltti. Löytyykö siltä riittävästi luonnetta? Tuleeko se pärjäämään elämässä? Osaako puolustaa itseään kun ei käytä edes ääntään?

Ei tyttö vieläkään hirveästi itke, mutta nyt on sentään huomattu että neiti osaa todellakin ilmaista tahtonsa jos on jotain mitä vaatia. Viimeisen muutaman viikon aikana voimakas tahto on ruvennut näkymään erityisesti seuranpidon suhteen, tyttö ei halua olla juuri yhtään yksinään. Esimerkiksi 5 minuuttia on jo todella pitkä aika ja se aikaansaa vaativan huudon (todellisuudessa en ole varma onko edes tuota aikaa yksinään, kun ajantaju on vähän mitä on). Ennen Sintti istui tyytyväisenä sitterissä ja kun inahti, kävin hetken jututtamassa tai vedin päälle jonkin soivan lelun ja jatkoin vaikkapa tyhjentämään tiskikonetta, mutta nyt jos yrittää poistua, sitteristä alkaa kuulua vaativa huuto. Suu auki ja leuka tanassa hän päästää ilmoille äänen "aaaAAAaaAAAAAA" jonka merkityksestä ei voi erehtyä. Heti kun palaan, saan leveän hymyn ja älämölö katkeaa kuin seinään.

Tämä kuitenkin yhdistettynä siihen, että meille on iskenyt joku ihmeellinen päiväunihäiriö eli kaikki pidemmät päikkärit ovat käytännössä jääneet pois, tekee sen että minulla ei ole päivisin juuri pätkän vertaa aikaa itselleni! Kuluneen viikon aikana on alkanut jo ahdistaa, kun ensinnäkin reissusta palaamisen jälkeen purkamattomia matkalaukkuja löytyi vielä 5 päivän jälkeen kotiinpaluusta, kaikki tasot täynnään tavaraa eikä varsinaisesta kodin puhtaudesta ole voinut puhuakaan. En vain pysty kun ei saa yhtään hengähdystaukoa tai kun Sintin lähettyviltä ei voi poistua. Esim. maanantai meni niin, että Sintti nukkui pitkin päivää 4 x 20-30 minuuttia, joka aiheutti sen että käytännössä noista joka torkut koostuivat omasta vessatauosta, pikaisesta syömisestä ja siinäpä se melkein sitten olikin. Ennenhän Sintti veteli tyytyväisenä unta palloon yhteensä nelisen tuntia päivässä, ja vähintään yksi pätkä oli ainakin 2h. Nyt ei ole mitenkään tavatonta, että tyttö nukahtaa 10 minuutiksi ja herää sen jälkeen mutta ei häntä saa enää uudestaan nukahtamaankaan.

Onko tämä ihan normaalia, että 4kk:n ikäinen vauva ei enää nuku pitkiä päiväunia?? Toivon valtavasti, että tämä on vain ohimenevä vaihe mutta se on kieltämättä jatkunut jo useamman viikon....Lomalla meitä oli kaksi hoitamassa lapsukaista joten sitä ei silloin ehtinyt murehtia mutta nyt kun olen yksin tytön kanssa päivät niin tämän tosiaan tuntee nahoissaan.

Yöunet meillä menevät edelleen hienosti, joten joku voisi sanoa että mitä siinä oikein valitat, mutta kyllä ne päivät silti ovat rankkoja sinttiläisen kanssa aivan kaksin kun tyttö vaatii huomiota 98%:sti. Tänään sain urakoitua kodin säälliseen kuntoon kun äitini tuli muutamaksi tunniksi tyttöä viihdyttämään ja minä sain siivota (ja sanoinko muuten todella että "sain" siivota??). Tänä iltana minulla oli puolestaan oma muutaman tunnin mittainen meno, ja kotiin tullessani mies oli ovella vastassa tytön kanssa, että ota tuosta, tämä on huutanut käytännössä koko ajan pää punaisena. No, kai se nyt pientä väsyttää kun ei ole taaskaan malttanut nukkua kunnon päikkäreitä ollenkaan.

Olen epäillyt vähän sitäkin, että onko liikkumisen aktivointi vienyt neidiltä unet. Meillä nimittäin käännytään jo selältä molemmille kyljille ja treenataan pitkät pätkät joka päivä. Jos puoliunessa erehtyy laittamaan tytön sänkyyn mahalleen, hän herää silmänräpäyksessä ja alkaa heti kammeta itseään pystyyn. Nyt siis voi sanoa, että meidän mahallaan nukkumiset ovat menneen talven lumia ja tyttö nukkuukin lähes aina kyljellään koska muusta ei vain tule mitään.

Sanokaapas viisaammat nyt, että odotanko liikoja jos toivon Sintin nukkuvan ainakin yhdet 2h mittaiset päikkärit ja tarvivatko kaikki 4kk:n ikäiset vauvat viihdytystä non-stop koko valveillaoloajan? Neitihän on aivan itse ihanuus ja meidän pieni ilopilleri joka hymyilee aina, mutta nyt täällä on vähän väsynyt ja turhautunut äiti...

P.S. Minen-osaa-käyttää-tätä-uutta-bloggeria..!!