Katse menneisyyteen

Olen aika harvoin lueskellut vanhoja postauksiani, mutta äskettäin teki mieleni vähän vilkaista niitä kirjoituksiani joissa pohdiskelin millaista elämä tulee olemaan vauvan kanssa. Ja haaveilu, sitähän silloin riitti! Voi kun pystyisi palaamaan hetkeksi sinne menneisyyteen ja kertomaan vanhalle minälleni, että ihan pian tärppää. Lohduttamaan, että pian saa nauttia kaikesta siitä mitä silloin niin kovasti halusi.

Tässä vanhassa tekstissäni pohdiskelin mm. seuraavia asioita ja vastaan itse itselleni näin virtuaalisesti.

Haluan...

...kokea sen hetken kun vastasyntynyt vauvani nostetaan syliini ensimmäistä kertaa.

Nyt se hetki on todellakin koettu, ja se oli, kuten sanotaan, ikimuistoista! Siitä on kulunut jo yli neljä kuukautta, mutta silti muistan sen kuin eilisen päivän.

...tietää miltä imettäminen tuntuu, ja osaanko edes.

Tiedän, ja osaan! Yes! :) En olisi arvannut etukäteen kuinka tulen nauttimaan imetyksestä. En itseisarvona itse tapahtumasta, vaan siitä kun näen miten Sintti nauttii ja hänellä on rinnalla niin hyvä olla. 

...osata keskustella toisten äitien kanssa asiantuntevasti vauvelini kakan koostumuksesta.

Kyllä osaisin, mutta tätä en ole tainnut aivan hirveästi harjoittaa. Ehkä itselläni ne uniaiheiset keskustelut on niitä kiinnostavampia.

...olla kuin se tyylikkään näköinen nuori äiti, joka tuli viime viikolla Stockmannilla vastaan keskellä päivää ja jutteli vauvalleen taukoamatta, onnellinen hymy kasvoillaan.

Tätä en muistanutkaan, mutta itse asiassa olen juuri tällainen äiti! Aina Sintin kanssa oleillessa tai häntä kanniskellessa höpöttelen tytölle kaikenlaista, hymyilen ja höpsöttelen. Vauvasta näkee kilometrin päähän kuinka ihanaa hänestä on seurustella äidin kanssa ja äiti ei tässä ilossa jää kakkoseksi ;)

...joutua heräämään keskellä yötä syöttämään pientä, jonka masu huutaa ruokaa ja ottaa sitten päivällä yhdessä torkut.

Tätä ollaan tehty jo monta monituista kertaa! Kuten Sydänjääkin kommentoi minulle tässä yhtenä päivänä, unet äidin kainalossa maistuvat kaikista parhaiten. Harmi kun äitiä ei nukuta kovin usein iltapäivällä montaa tuntia kerralla...!

Haastan kanssabloggarit tekemään saman, eli kaivakaa joku vanha postaus ennen vauvelin syntymää ja kommentoikaa vanhoja tekstejänne :)