Periaatteita ikkunasta ulos ja vähän muutakin

Meillä on varsinkin viikonlopun aikana painiskeltu syömishommien kanssa. Imetyssessiot ovat muuttuneet painimatseiksi kun Sintillä on hirveä tarve päästä koko ajan kääntymään tai muuten vaan liikkumaan. Syömisen aloittaminen on muuttunut superhaastavaksi kun saan ihan tosissaan työntää Sinttiä takaisin kyljelleen kun neiti vänkää kaikilla voimillaan ylös. Samalla ähisee tuskastuneesti kun ei anneta ruokaa. Välillä taas köllöttelemme sängyllä vastakkain niin, että tyttö syö takaraivo koko ajan 10 cm sängyltä ilmassa. Mies tuumasi tämän nähdessään, että jaahas, neiti treenaa näköjään sivuttaisvatsalihaksia. Harjoittaisi niitä mieluummin vaikka matolla :P

Olen myöskin yrittänyt järkeistää Sintin syöntirytmiä niin, että ei ihan jatkuvasti hereillä oltaessa syötäisi kerran tunnissa. Olen venyttänyt sitä pääsääntöisesti varttitunnilla eteenpäin ja jos saadaan Sintin huomio onnistuneesti jonnekin muualle ja viihtymään, niin jopa puolella tunnilla. Tämä taas johtaa siihen, että välillä syömisen aloittaminen alkaa suurieleisellä loukkaantuneella nyyhkinnällä ja kun on tarpeeksi nälkä, niin jopa itkeskellään. Tähän asti en ole yrittänyt kovin voimakkaasti säädellä hänen ruokailuaan, mutta minun mielestä tyttö alkaa olla sen verran iso ettei enää varsinaisesti ole tarvetta antaa hänen imeä aina kun haluaa, varsinkin kun meillä syödään oikeasti jatkuvasti. Lauantaina olin illalla jo ihan rikki kun koko päivä aamusta iltaan oli ollut pelkkää syömistä ja tämän päälle tuota edellämainittua rinnalla riehumista, ja päätin että hommaan on tultava jonkinlaista muutosta. Nyt kun pitäisi jo täydellä tohinalla maistella niitä vihannes- ja hedelmäsoseita, en edes käsitä millä ajalla sen teen kun joka ikinen tunti syödään 10 min ja  seuraavat 10 min röyhtäillään/pulautellaan! Tästä voi laskea, että tunti on lyhyt aika jos siihen päälle vielä pitäisi ehtiä keittelemään soseita ja tarjoilemaankin ne tytölle.

Meillä meni vaikka kuinka monta päivää siihen, että aioin ja aioin antaa omenasosetta, mutta en ikinä ehtinyt kun aina yhtäkkiä tulikin Sintin nukkumaanmenoaika vastaan. Viimein päätin heittää ne(kin) periaatteeni ikkunasta ulos, että antaisin vauvalle vain itsekeiteltyjä soseita. Kun ei ehdi niin ei ehdi. Niinpä eilen ostin sitten Prismasta omena-, päärynä- ja luumusosetta ja suunnittelin, että uusi systeemi on sellainen, että maistelutan uudet soseet Sintille ihan purkkiversiona ja jos ne uppoavat, niin keittelen kyseistä hyväksi havaittua mössöä kattilallisen ja pakastan. Jos eivät uppoa, niin enpähän turhaa käytä kallista aikaani luomuherkkujen keittelyyn. Tänään ollaan hyvässä aikataulussa kun ollaan jo ehditty syödä aamupäivällä pottua ja maistaa ensimmäinen satsi (2tl) omenasosetta! Sintin ilme on aina uuden sapuskan kohdalla näkemisen arvoinen, mutta kumma kyllä kaikki tarjottu on tähän mennessä syöty kiltisti. Mitä nyt tänä aamuna nirsoiltiin perunasoseen kanssa, mutta luulen sen johtuneen siitä, että nälkä oli ehtinyt kasvamaan liian kovaksi ja maitoa olisi pitänyt saada äkkiä.

Bataattia me olemme syöneet kahdesti, mutta sen laitoin tauolle koska Sintti oli bataatin maistelun aikoihin pari päivää kummallisen kärttyinen ja itkuisa. En oikein löytänyt syytä tuolle kärttyisyydelle joten päättelin että bataatilla saattoi olla osuutta asiaan. Huomenna todennäköisesti kokeilen uudestaan ja sittenhän sen näkee viimeistään, että johtuiko se ruoasta vai jostain muusta.

Nukahtaminen meillä on mennyt aika kummalliseksi. Ennen Sintti nukahti rinnalle iltakahdeksan, -yhdeksän maissa ja jatkoi uniaan melko varmasti aamuyöhön, mutta viimeisen viikon aikana ollaan herätty melkein joka ilta kesken kaiken. Usein syynä on se, että Sintti on unissaan kammennut itsensä mahalleen, herännyt ja ruvennut itkemään. Ja meillä kun ei kerran heräämisen jälkeen enää kovin helposti nukahdetakaan uudestaan! Ainakin kaksi iltaa on mennyt siihen, että olemme vuorotellen käyneet nukuttamassa varsin virkun näköistä tyttöä uudestaan, ja homma on kestänyt jopa 2h. Tämä syö välillä naista kun ei jää omaa aikaa illasta yhtään. Mutta jotain hienoa tapahtui viime yönä: Sintti oli taas kammennut itsensä pystyyn puoli kolmelta (nukahdettuaan kiltisti klo 20:00), ja jatkoi uniaan ihan vain sillä, että käänsin tytön kyljelleen, laitoin tutin suuhun ja silitin pari kertaa päätä!! Seuraava herätys oli klo 5:30 kun ruvettiin eka kertaa syömään. Tällaista ei ole tapahtunut ikinä aikaisemmin vaan yöherääminen on vaatinut aina päälle ruokailun :)

Loppuun vähän hehkutusta: meillä oli vasta eräät juhlat joihin osallistuimme koko perheen voimin ja taas pitää ihmetellä kuinka hyväntuulinen lapsi Sintti kuitenkin on. Olimme hirveän hälinän keskellä monta tuntia ja neiti itki tuskin yhtään! Ainoastaan nälän iskiessä alkoi nälkä-ähinät mutta muuten meillä oltiin oikein tyytyväisiä kun oli paljon katseltavaa joka puolella ja usein joku jututti Sinttiä, joten mikäs siinä oli viihtyessä. Jututtajat palkittiin sitten hymyllä.

Hyvää vappua itse kullekin! Meidän perhe viettää sitä hyvin rauhallisesti kotosalla kolmestaan, ja ehkä huomenna käymme kävelyllä vappuhulinaa katselemassa :) Hmm, onkohan Sintti vielä liian pieni vappuilmapallolle...? Mutta jos Sintti ei välitä siitä niin äidille kyllä kelpaa, hih.