maanantai 27. syyskuuta 2010

Taisimme missata oviksen...

Tänään olisi sitten sekä hyviä että huonoja uutisia. Ne hyvät on, että olen mielestäni vihdoinkin oppinut tunnistamaan ovulaation tulon melkoisella varmuudella. Oireet ovat olleet parina viimeisenä kuukautena ihan samat joten nyt voi jo olettaa tietävänsä mistä on kysymys. Ne huonot ovat, että mies ei ollut (taaskaan) kotona!!

Mies lähti lauantaina reissuun ja viimeiset peitonheiluttelut hoidettiin näin ollen perjantaina. Koska mies palaa kotiin vasta loppuviikosta, ei ole toiveitakaan uusia yritystä enää tähän samaan kiertoon. Toivon totisesti, että uimarit selvisivät hengissä ainakin ne 48h!

Tämä oli nyt sitten meidän viimeinen yrityskerta ennen isompaa ja pakollista breikkiä. Poistaisihan se monta huolta, jos nyt tärppäisi...:)

2 kommenttia:

  1. Itse bongasin elämäni ensimmäistä kertaa oviksen viikonloppuna! Selkeät tuntemukset sisälsivät mm. etovan olon ja aaltoilevan vatsakivun, jeah! ;)

    Raskautumisen suhteen tärkeimpää on mielestäni kuitenkin viimeiset 5 päivää ennen ovulaatiota, joten ihan mahdollista teilläkin olisi tuo tärppääminen! Oviksen kestohan saattaa olla niin lyhyt, että kun ovis on bongattu niin eivät uimarit välttämättä enää ehdi perille asti, ennen kuin on jo liian myöhäistä! Peukut pystyssä!

    VastaaPoista
  2. Harriet, hmm, siihen kai se toivo on pantava...jospa tällainen taktiikka toimisi tällä kertaa! Tsemppiä vaan sinnekin, ja hienoa että löysit oviksen. Siitä se lähtee :)

    VastaaPoista