Ristiriitainen ovuloija

Tämän kierron lääkitys eli kombinaatio Terolut + Clomifen on nähtävästi purrut, sillä maanantaisessa ultrassa lääkäri löysi hienosti kehittyneen limakalvon ja yhden 18mm kokoisen follikkelin. Tarkoittaa siis sitä, että tässä kuussa olisin ovuloimassa.

Lääkäri määräsi tehtäväksi heti ovulaatiotestejä joka päivä siihen saakka, että positiivinen tulos saadaan. En tiedä kyllä tarvittaisiinko koko testejä ollenkaan, sillä omat tuntemukseni ovat erittäin voimakkaat. Maanantaista asti alavatsaa on kiristellyt ja siellä on "täysi" olo, joka vaan pahenee päivien myötä. Uskoisin, että testi näyttää positiivista huomenna tai viimeistään perjantaina. Kun ovis on ohi, huomaan se yleensä siitä, että mahatuntemukset katoavat kuin tuhka tuuleen ja vatsa tuntuu taas litteältä ja tavalliselta. (enpä olisi ikinä uskonut, että jo tänä syksynä olisin näitä oireita taas väijymässä...)

Minulle tehtiin äskettäin kilpirauhastestit, sillä lääkäri piti tärkeänä niiden tavallista tiheämpää seurantaa myös näin raskauden jälkeen. Testitulokset olivat seuraavanlaiset:

S-4-V: 16,7
S-TSH: 0,36

Jostain syystä tuo jälkimmäinen arvo oli tipahtanut ihan viitearvon alarajalle, jopa sen ali. Siitä syystä lääkäri pohti hartaasti, pitäisikö annostusta vähentää, mutta koska teoriassa raskaus saattaa alkaa jo lähipäivinä (!!), se ei kannata koska sitten pitäisi jälleen nostaa. Päätettiin siis pitää parin viikon ajan sama, vanha lääkitys.

Tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että koitamme nyt kuitenkin siirtää pakkasesta sen viimeisen alkion. Olen erittäin skeptinen, niinkuin tällä hetkellä kaiken muunkin suhteen. Olen ihan varma, että alkio kuolee sulatuksessa, tai jos se saataisiinkin siirrettyä niin ei siitä ainakaan raskaus ala. Jotenkin tuntuu silti järkevältä panostaa kaikki mahdollinen jo tähän kiertoon, ihan kaiken varalta.

Pahin vastus näinä päivinä on selkeästi oma pääkoppa. Se pahus alkaa pettää. Ajatukset ovat hurjan ristiriitaiset, hoitoja ("onko tästä mitään hyötyä kuitenkaan") ja jopa mahdollista alkavaa raskautta kohtaan. Pelkään sitä huolen määrää, mikä väistämättä alkaa kasaantua heti positiivisesta raskaustestistä alkaen ja mietin kuinka selviän siitä. Ja enpä ihmettelisi jos tällä tuurilla koettaisiin vielä keskenmenokin.

Ajatuksista kaikista suurin ja mustin on kuitenkin se, että koen jollain tasolla pettäväni Enkelipojan...näin pian hänen poislähdöstään jo uusi raskaus mielessä. Joka päivä itkeskelen ja pyörittelen tätä samaa ajatusta mielessäni, järjen tasolla tietysti käsitän että noin ei ole, mutta heikko puoleni ei juuri nyt pysty kuuntelemaan järjen ääntä. En aio perua raskautumissuunnitelmiani, sillä se muuttaisi kaiken vain pahemmaksi, mutta yritän löytää jostain voimaa päästä yli näistä synkistä mietteistä. Ehkä jonain päivänä tavoitan taas edes pienen murusen jotain positiivista voitontahtoa, niinkuin silloin joskus ennen...