Niinhän siinä kävi, että lauantai-iltana alkoi tiputteluvuoto ja hyvin pian kävi selväksi, että kuukautisethan ne. Se yllätti, suututti ja sai pettymään pahankertaisesti. Ovulaatiohan oli vasta viikko sitten lauantaina ja sen jälkeen koin muutaman päivän ajan niin jänniä tuntemuksia, että hetkittäin epäilin raskauden alkaneen. Munasarjojen tienoota pakotteli ja jomotteli heti oviksen jälkeen, ja mietin, että onkohan siellä joku yrittämässä kiinnittyä. Tuntemukset väistyivät, mutta sitten loppuviikosta olin näkevinäni raskauspissaa, sitä tummempaa.
Sen jälkeen kaikki oireet pakenivat pois ja tyydyin odottelemaan menkkoja, joiden piti alkaa ensi viikon puolivälissä tai lopuilla. Olin ihan shokissa vuodon ilmestyttyä iltasella, sillä oli vasta kiertopäivä 18. Tarkoittaa sitä, että luteaalivaihe on ehdottomasti liian lyhyt! Sen pitäisi olla vähintään 12 päivää, mutta nyt se oli vain 7. En siis todellakaan ymmärrä miten tällaisella kierrolla edes voisi raskautua.
Toinen pelästys johtui siitä, että minulla ei ollut vielä reseptin kulmaakaan kotona, sillä edellisen klinikkavisiitin jälkeen en halunnut niitä mukaani. Ilmeisesti olin sen verran toiveikas, että ajattelin hakea ne vasta tarpeen tullen (tai en ollenkaan). En siis todellakaan ollut varautunut siihen, että ne alkavat kesken viikonlopun kun klinikan ovet ovat visusti kiinni! Onneksi vuoto alkoi niin myöhään illalla, että laskennallisesti KP1 on vasta tänään ja kun pistokset aloitetaan KP2, ehdin soittaa klinikalle huomenna.
Käynnin aiheena on luonnollisesti reseptien haku ja muistinvirkistys Puregonin pistämisen suhteen. Lisäksi haluan keskustella lääkärin kanssa siitä, mistä tuo liian lyhyt luteaalivaihe johtuu ja pitääkö sille tehdä jotain.
En ole kovin innoissani alkavista pistoksista. Maha on vielä mustelmilla edellisten jäljiltä ja mieli maassa kun tämä prosessi ei tunnu etenevän. Seuraavan vauvan syliinsaamiseen on aikaa vähintään 9 kuukautta!! Liian pitkästi sekin, etenkin kun uuden raskauden alkamisestakaan ei ole mitään takeita :( Jos tässä jotain positiivista on kaivettava, niin sentään pääsemme etenemään lokakuun puolella...
Tsemppiä uuteen kiertoon Verona!!
VastaaPoistaPäivä pari menee pettymyksessä mutta katse uuteen kiertoon ja iloista mieltä ja voimia sulle täältä lähetän! <3 Oon ihan samoilla linjoilla lääkärinkanssa että mieliala vaikuttaa kehon toimintaan paljon. Surua ei pois saa mutta tee asioita joista nautit ja ota ympärillesi ihmisiä ja asioita jotka saa vähän iloa sinuun. Oon varma että teille pikkuinen vauva taloon suodaan jolla on ihan ikioma suojelusveli ja ihana sisko!
VastaaPoistaOlen pahoillani! Paljon tsemppiä seuraavaan kiertoon!
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja tsempityksistä!
VastaaPoista