Kolmosen yritys: Päätä seinään

Akupunktio

Kävin eilen akupunktiossa ja kokemus oli aika mielenkiintoinen. Tämä ulkomaalainen mies puhui hyvin heikosti suomea ja englantia. Olin lähettänyt hänelle etukäteen sähköpostilla hoitohistoriamme, mutta tuntui ettei hän välttämättä ollut ihan täysin ymmärtänyt sitä. Hän kauhistui kuullessaan, että yritämme näin pian uutta vauvaa ja hoki "You too hurry, too hurry! Too early." Sen verran ymmärsin, että hormonit eivät kuulemma voi mitenkään vielä olla tasapainossa, mikä haittaa sekä uuden raskauden tavoittelua että tulevan vauvan hyvinvointia. Lääkäri kertoi, että "You very stress, very very stress" (tiedetään!). Hän käytti stressin lieventämiseen sekä akupunktiota että jotain laitetta, joka hieroi hyvin kevyesti alaselkää ja niskoja. Se tuntui todella miellyttävältä, joten kokemus oli positiivinen. Lisäksi akupunktiolla hän kertoi yrittävänsä vaikuttaa myös follikkeleiden kehittymiseen.

Hän toi todella vahvasti esille, että hänen mielestään pitäisi ehdottomasti odottaa puoli vuotta ennen uuden raskauden yrittämistä. Kielimuuri haittasi kommunikaatiota joten en edes yrittänyt selittää taustoja tarkemmin, mutta sanoin vain, että ikäkin painaa ja minulla on ollut ongelmia follikkeleiden määrässä. Se kuitattiin sanoilla "No, no, I see you young, you very good skin and you many eggs. Many eggs, no problem!" Toivottavasti hän oli oikeassa ja niitä munia sitten todellakin riittää ;)

Totta puhuen en oikein tiedä, uskoako tällaiseen vai ei. Olen siinä pisteessä, että olen valmis yrittämään kaikkea, mistä vain apua voi löytyä. Akupunktio sai minut kuitenkin oivaltamaan entistäkin vahvemmin, että olen todellakin erittäin stressaantunut niin fyysisesti kuin henkisesti. Jos on yhtä rento kuin hiilihanko, raskaudella ei ole kovin hyviä edellytyksiä. Aion mennä tuonne vielä uudestaan, sillä olo vastaanotolta lähtiessä oli mahtavan unisen rentoutunut ja se jo pelkästään riittää. Jos akupunktio kuitenkin jollain tavalla pystyy vaikuttamaan niiden munien kasvuun niin se on plussaa.


1. kontrolliultra

Tänä aamuna oli toisen piikityshoidon ensimmäinen kontrolliultra ja käynti oli paha pettymys. Menin sinne vailla ylimääräisiä ennakko-odotuksia, mutta silti totuus lävähti taas ultran näytöltä vasten kasvoja: oikealla puolella majailee ainostaan yksi pieni follikkeli ja vasen puoli oli tyhjää täynnä. Limakalvo on ohuehko. Annetuista hevosen annoksista huolimatta tulos on näin surkea. Lääkäri oli sitä mieltä, että katsotaan nyt viikonlopun yli lähteekö mikään kasvamaan ja maanantaina tehdään päätöksiä.

Hän varoitteli etukäteen, että ei kannata odottaa liikoja sillä saalis näyttää tosissaan hyvin vähäiseltä, erityisesti verrattuna siihen että vuosi sitten melkein puolet pienemmällä lääkeannoksella tuli 3 follikkelia. Vaikuttaa siis siltä, että keho taistelee vastaan kaikin voimin, ja ehkä eilinen akupunktiolääkäri puhui totta: edellytyksiä ei vielä ole uudelle raskaudelle.

Lähdin klinikalta voimattoman kiukun ja epätoivon siivittämissä tunnelmissa. Tämä on niin epäreilua, että suorastaan tikahdun! Meillä ei ole vauvaa, mutta raskauttakaan ei tule, ei edes lääketieteen avustuksella. Jos kroppa ei ole valmis, se ei ole valmis. Tuntuu todella mustalta, että joudun taistelemaan tällaisen asian kanssa, johon en voi vaikuttaa millään tavalla. Ehkä 2kk:n odotus tepsii, mutta ehkä siihen vaaditaan vielä kokonainen vuosi! Koko ajan olen tsempannut itseäni, että jaksaisin vielä vähän matkaa ja kohta olen raskaana, jolloin on helpompi kestää vauvamahat, toisten raskausuutiset, töihin paluu jne jne. Nyt kun sekin toivo on viety, en oikein tiedä mitä sitten tekisin. Päässä jyskyttää "epäreilua, epäreilua", mutta lupasiko joku muka, että elämä olisi reilua?