torstai 4. syyskuuta 2014

Neiti S & päiväunet

Vaihteeksi asiaa liittyen blogin "normaaliin" aihepiiriin. Nyt kun meidän elämä on asettunut noudattamaan näitä arjen tavallisia kuvioita, on tullut yhä selvemmäksi ja selvemmäksi, että Neiti S:n unensaanti on hankalaa. Aluksi epäilin, että se johtui tästä shokista ja surusta, mutta nyt kun aikaa on kulunut, epäilen että kyse on päiväunista.

Heinäkuusta asti illat ovat menneet valvoessa. Myöhäistimme nukkumaanmenoaikaa kahdeksasta puoli yhdeksään, mutta edelleen tyttö kukkuu pystyssä jopa iltakymmeneen ihan pirteän oloisena. (Ja minun mielestäni se ei ole pikkutytölle sopiva kellonaika nukahtaa!) Illat menevät siinä, että joudumme piipahtelemaan hänen huoneessaan milloin minkäkin tekosyyn verukkeella: jano, peitto puuttuu, pissahätä, pimeä/liian valoisaa, "äiti laula yksi laulu" jne.

Samoin kesällä on astunut kuvioihin satunnainen päiväunien skippaaminen. Erityisesti silloin, jos takana on hyvät yöunet. Sen sijaan jos illan riekkuminen on mennyt myöhään ja herätys on ollut aamulla aikaisin, tyttö sammuu kuin saunalyhty puoliltapäivin. Tavalliset päiväunet ovat kestäneet n. 2h emmekä koskaan anna hänen nukkua klo 15 pidempään, sillä silloin ilta on mennyt aivan toivottomaksi.

Takana on nyt 2 kotipäivää tytön kanssa. Toissapäivänä hän ei nukkunut päiväunia ollenkaan ja iltaruokaan mennessä olin ihan uuvuksissa, sillä hän vaati koko ajan lähes jakamatonta huomiota ja kaiken kukkuraksi alkoi iltapäivästä ärtyä, kun väsy tuli. Yhdistelmä kiukkuinen tyttö + äidin puuttuva lepotauko on tässä omassa nykyisessä mielentilassani aika heikko yhdistelmä. Eilen puolestani päätin, että nyt kokeillaan max. 1h päiväunia, mutta silti illalla meni taas kymmeneen.

Eikö tämä ala olla jo ihan selvä merkki siitä, että päiväunia ei enää tarvita? Millaisia kokemuksia lukijoilla on tästä siirtymävaiheesta? Hieman hirvittää tuo kiukkuisuus, jota ilmenee aina kun unet ovat jääneet väliin ja montakohan viikkoa sitä sitten oikein kestää...

Eräs ystävä muistutti, että ajattele miten mahtavaa on kun ei tarvitse enää suunnitella aikatauluja päiväunien tahtiin. En osaa edes ajatella tuota, kun olen niin tottunut tähän nykyiseen :) Oma lepohetki keskellä päivää on ollut elintärkeä.

14 kommenttia:

  1. Meillä on 02/2012 syntynyt tyttö, jolla oli viime keväänä 2-3kk ajan tismalleen samanlainen kuvailemasi ongelma! Jos nukkui päikkärit hoidossa, illalla kukuttiin jopa kahteentoista ja siitä seurasi se, ettei seuraavan päivän päikkäreitä VOINUT skipata. Ja kierre oli valmis. Sitten pyydettiin, että hoitaja herättelisi tunnin unien jälkeen, mutta siitä seurasi vain monen tunnin iltapäiväkiukku ja sama nukahtamisongelma illalla. Phuh. Ilman päikkäreitäkin kokeiltiin, mutta selkeästi neiti alkoi nuokkua puolilta päivin... Sitten ihan yhtäkkiä kesällä vanha rytmi palasi ja nyt nukutaan normipäikkäreitä 1,5-2h sekä nukahdetaan illalla noin puolessa tunnissa. Kannattaa siis ehkä kuulostella vielä - meillä ainakin luiskahti yhtäkkiä takaisin vanhoihin uomiinsa! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, on kyllä varmasti todella raskasta tuo puolilleöin kukkuminen. Meillä meni pahimmillaan juuri Enkelipojan menehtymisen jälkeen iltayhteentoista ja olimme ihan hajoamispisteessä. Meillä tuo jonkinsorttinen kukkuminen on jatkunut arviolta kesäkuun alusta asti, saapa nähdä olisiko meilläkin kyseessä tuollainen kausi...

      Poista
  2. Meillä taisteltiin kesä saman ongelman kanssa pojan kohdalla ja lopputulos oli se että päätin kiukusta huolimatta unohtaa väkisin nukuttamisen päivällä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että menimme normaalisti nukkumaan päivällä ja kun tyttö nukahti, lähdettiin pojan kanssa pois huoneesta jos tämä vaikutti virkeältä. Pari viikkoa poika kiukkusi iltapäivästä aina yöuniin saakka väsymystään, mutta tämän jälkeen helpotti ja kiukut jäi. Samalla illat helpotti ja nukkumaanmenoaika oli taas lähempänä seitsemää! Suuri askel meillä oli kun äiti tajusi luovuttaa päiväunien suhteen, sillä olin jo aivan loppu nukutustaisteluihin joita kävin kaksi kertaa päivässä. Parempi illalla monta tuntia omaa aikaa kuin jatkuva taistelu nukahtamisesta ja lopputuloksena kiukkuinen äiti ja pahimmillaan vain pieni hetki rauhaa.

    Meillä tosin tämä toimivaksi saatu rytmi muuttui taas kun lapset menivät hoitoon, nyt molemmat taas nukkuvat ainakin päiväkodissa päikkärinsä (viikonloppuna ei välttämättä) kiitos rankemman arjen ja aikaisten herätysten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas pääsääntöisesti Neiti S nukkuu kotona päiväunia, päiväkodissa puolestaan skippailee niitä useammin. Luulen, että se johtuu siitä että täällä kotona on rauhallisempaa. Jos hän on nukahtaakseen, päivällä saattaa uuvahtaa helpostikin. Jos taas on sellainen päivä ettei uni maistu, sen huomaa aika nopeasti kun sängystä kuuluu jatkuva pälpätys :)

      Illat ovat niitä vaikeita meillä. En tiedä pitäisikö sitten antaa vaan periksi ja ottaa se helpotus niihin yöuniin...

      Poista
  3. Meillä neiti 04/12 nukkuu yleensä päiväkodissa noin tunnin unet ja ilta on silti aika kiukuttelua. Välillä taas on pirteä kuin peipponen. Kotona viikonloppusin häntä ei meinaa millään saada nukahtamaan ja välillä käytän/käytämme siihen aikaa yli tunnin. Loppupelissä esim. automatkalla kauppaan hän sitten saattaa nukahtaa. Itse en tiedä pitäisikö hänen vielä nukkua päiväunia vai ei. Ellei nuku niin ilta on yhtä kiukuttelua ja huutoa. Tuntuu ettei mikään päivä ole samanlainen. Eli välillä nukkuu ja välillä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä todella vaikea tietää miten tällaisissa asioissa pitäisi menetellä. Itse en päivisin anna tuntia hillua sängyssä, otan kylmästi pois jos ei siihen mennessä ole nukahtanut. Iltaisin sen sijaan on aika hermostuttavaa kun tunti menee helpostikin pyöriessä, mutta kun silloin olisi vain pakko nukahtaa...

      Poista
  4. Meillä jäi esikoisen päikkärit kesällä pois ja illat ovat vähän sitä sun tätä... Kiukku tulee usein illalla niin lapselle kuin äidillekin mutta yöunet nukkuu ainakin poika hyvin ja aamu on sopivan myöhäinen. Niinä harvoina kertoina, kun poitsu hairahtuu nukkumaan päivällä, on ilta aurinkoinen ja menee hyvissä merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, molemmissa on omat hyvät puolensa :) Ottaako kiukkuiltapäivä + hyvät yöunet vai rauhallinen ilta + pitkät iltahulinat pedissä...

      Poista
  5. Meillä oli sama tilanne tuossa ennen kesää ja huomasin pian, että kyse oli enemmänkin valtataistelusta kuin siitä että olisi valmis jättämään päiväunet pois. Tarhassa nukahti ilman mutinoita mutta viikonloput kotona menivät ihan hulinaksi. Loppujen lopuksi taistelin muutaman viikon päikkäreistä kesälomalla ja homma alkoi taas sujua. Meillä rytmin pitää selkeästi olla sama kuin tarhassa, eli että klo 14 noustaan viimeistään jolloin illalla riittää nukkumaanmeno 20.30 suurinpiirtein. Illalla riekkumiseen meni kauan ja sovimme muutama viikko sitten, että kaksi pyyntöä toteutetaan mutta ei mitään muuta. Eli vessa ja juominen lähinnä. Käytti pari viikkoa molemmat keinot joka ikinen ilta mutta nyt on alkanut jo unohtaa eli nukkumaan meno sujuu taas.
    Taistelu uhmiksen kanssa on varmasti erityisen turhauttavaa teille juuri nyt joten koittakaa jaksaa. Ja ole armollinen itsellesi jos et jaksa, maailma ei tähän kaadu <3
    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riikka :) Aika hyviä sääntöjä teillä, taidanpa itsekin kokeilla tuota klo 14 nousemista näin ensialkuun. Meillä rajana on ollut klo 15 mutta selvästikin siinä on jotain pielessä, ehkä unentarve on vaan selkeästi vähentynyt.

      Poista
  6. Nyt on vaihtoehtona taistella tyttö unille ja päikyt jatkuvat sitten ongelmitta neljään-viiteen vuoteen, tai voi antaa olla nukkumatta ja kestää kiukkuisempia iltoja vähän aikaa. Tuo on se ikä, kun lapsi muokkaa unitottumuksiaan. Eli Miten teistä vain parhaalta tuntuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olisipa ihanaa jos tyttö nukkuisi päiväunia vielä monta vuotta! Tämä äiti pitäisi hyvin mielellään keskipäivän taukonsa jatkossakin...:)

      Poista
  7. Meilläkin oli juuri tuossa 3 v. kynnyksellä päikkärivääntöä (poika kotihoidossa). Sitten tehtiin niin, että lepohetki oli aina puolilta päivin ja sit nukahti jos nukahti. Laitoin pojan kuuntelemaan äänikirjoja (30 min - tunti). Tosi väsyneinä päivinä nukahti nopeesti ja välillä sit jätti päikkärit välistä. Viime talvena oli jopa jakso, jolloin nukkui muutaman kuukauden ajan lähes päivittäin. Vasta nyt 4 v. päivän tienoilla voi sanoa, et päikkärit on historiaa. On pari kuukautta ollut nukkumatta ja jaksaa päivän kiukuttelematta + nukkuu pitkät yöunet sikeästi.

    Silloin kun vielä nukkui, meillä pidettiin kiinni siitä, että unet alkaa viimeistään klo 13 (jos ovat alkaakseen) ja klo 14.30 viimeistään hellävarainen herättely. Se on myös tehty selväksi, et äidillä on lepohetken aikaan "kahvitauko" ja lepohetken jälkeen meillä on hiljainen hetki, jolloin poika sit piirtelee, pelailee itsekseen jne. Ei siis olla lähdetty siihen jatkuvaan viihdytykseen.

    VastaaPoista
  8. Tuo kuulostaa todella järkevältä. Itsekin olen nyt näiden saatujen vinkkien perusteella tehnyt niin, että herätys on aina viimeistään klo 14, nukkui tai ei. Usein on kyllä nyt kuitenkin nukkunut. Ja jos ei nuku, olen antanut katsella telkkaria ihan sen oman lepohetken turvaamiseksi ja yllättävän hyvin on toiminut. Illatkin ovat nyt menneet yllättävän hyvin ilman liikoja huutelemisia.

    VastaaPoista