sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Sydämen lapsi

Sinä olit aivan erityinen poika.

Et saanut alkuasi takkatulen loimussa tai lauantaisaunan jälkeen pari viilentävää saunajuomaa nauttineena. Sen sijaan elämäsi ensi hetket luotiin petrimaljalla laboratorion kovien lamppujen alla. Sillä hetkellä isi ja äiti olivat sinusta monien kilometrien päässä.

Ehkä siitä syystä olit meille niin kovin rakas jo silloin. Kun toiset olisivat nimittäneet sinua alkioksi, meille olit jo vauva. Meidän oma pieni rakas vauvanalku.

Et tiedäkään, kuinka paljon kyyneliä ja surua vaadittiin siihen hetkeen, jotta vihdoin alkaisit elää sisälläni. Mutta sinä tarrasit kiinni lujaa, ja asetuit taloksi. Hiljalleen vartuit isommaksi ja isommaksi, kunnes pääsin vihdoin nauttimaan villeistä liikkeistäsi ja potkuista. Toisinaan toinen käteni oli kuin liimattu vatsan päälle, koska kaipasin yhteyttä kanssasi.

Olen siitä onnekas, että sinä elät edelleen minussa. Olet vain vaihtanut paikkaa vatsasta sydämeeni.

Sinä olet aivan erityinen poika.

2 kommenttia: