tiistai 26. lokakuuta 2010

Ain laulain työtäs tee

Ihan ensiksikin, roppakaupalla risuja lakkoilijoille! Ettepä olisi voineet pahempaa ajankohtaa valita. Täällä sitä odotetaan sydän kylmänä pääsenkö miehen luokse ollenkaan vai jatkuuko lakko vielä loppuviikosta. Lentomatkustaminen ei näköjään ole nykyisin enää mitenkään varma tapa matkustaa, sillä jos ei joku luonnonkatastrofi uhkaa niin kyllä alan työntekijät pitävät vuotuisista lentokatkoksista huolen.

Mutta oikeasti minun piti kirjoittaa omista töistäni. Moni on täällä blogosfäärissä avautunut viime aikoina omasta työtilanteestaan ja samoin teen nyt myös minä. Olen paiskinut saman työnantajan palveluksessa töitä todella pitkään, siis noin vuosikymmenen verran ja vaikka toimenkuva on muuttunut moneen kertaan, on tällä hetkellä päällimmäinen mieliala turtumus ja loputon väsymys. Tuntuu niinkuin olisin ollut jonkin linkouskoneen sisuksissa eestaas heiteltävänä vuosia, ja loppua ei näy.

Perustyötehtävät ovat pysyneet samoina jo vuosia, ja olen niihin niin rutinoitunut että välillä tuntuu että voisin hoitaa niitä vaikka silmät ummessa. Älkää käsittäkö väärin, en missään nimessä inhoa työtäni ja osaan kyllä arvostaa hyvää ja vakituista tointani, mutta olen vain niin väsynyt...Kesäloma ei tunnu riittävän toipumiseen, varsinkin kun työ on tosi hektistä ja vaatii 100% läsnäolon.


Olen aina ollut melkoinen supertyöntekijä ja tehnyt täysillä kaiken minkä vaan voi tehdä täysillä. Nyt täytyy kuitenkin tunnustaa, että alan hyvin ymmärtää miltä niistä vanhemmista noin 40-50-vuotiaista pidemmän työuran tehneistä naisista tuntuu, jotka valittelevat väsymystä ja motivaation puutetta. Ennen ratkaisukeskeinen minäni suositteli työpaikan vaihtoa tai itse itsensä tsemppaamista, mutta eipä se olekaan niin helppoa! Ikä alkaa tehdä tehtävänsä ja muutkin asiat täytyy ottaa huomioon.

Kuulostaa kauhealta aasinsillalta, mutta vauvaloma tähän saumaan sopisi minulle myös näiden työkuvioiden puolesta ihan täydellisesti. Voisin olla samalla pois työelämästä vaikka useamman vuoden kerrallaan, varsinkin jos jälkikasvua tulisi nopeasti ensimmäisen perään, ja taloudellinen puolikin olisi kunnossa. Nyt kun vauvaa ei vaan tunnu kuuluvan, alkaa jo huolettaa oma jaksamiseni. Sairasloman partaalla en sentään ole, mutta en voi myöskään ottaa esim. virkavapaata sillä siihen ei ole perusteltua syytä ja tarvitsen kuitenkin säännöllisen kuukausiansion.


Uuden työpaikan etsiminen olisi tässä tilanteessa normaalisti se vaihtoehto, mitä harkitsisin. Itse pidän sitä kuitenkin arveluttavana ja vähän ehkä moraalisesti vääränäkin toimintatapana nyt kun tiedän, että saatan milloin tahansa pamahtaa paksuksi ja jäädä mammalomalle. Olisipa kiva sitten ilmoittaa uudelle työnantajalle, että onpa mukava kun koeaika tuli juuri täyteen, jään muuten parin kuukauden päästä pois koska synnytän :) Etsikää siis uusi tyyppi töihin! Ei, siihen en taida pystyä.

Kun elää vain viikonloppuja varten, tuntuvat päivät aika pitkiltä ja elämä omien resurssien hukkaamiselta...Mikä neuvoksi, purenko vielä hammasta vai keksittekö, lukijat hyviä ideoita? :)

6 kommenttia:

  1. Jaan tunteesi. Olen yli vuosi sitten jo orientoitunut siihen, että mammalomalle siirtyisin vuoden sisällä. Se antoi pontta jaksaa työssä kohti kesää. Emme raskautuneet kovasta yrittämisestä huolimatta ja täällä sitä edelleen työn ääressä puurretaan. Ja kieltämättä se syö motivaatiota, koska sitä on toivonut jo tähän mennessä olevansa kotona lapsen kanssa. Itsekin kävin miettimäsi vaihtoehdot lävitse ja päädyin ratkaisuun, jossa pyrin parantamaan työolojani nykyisessä työssä niin paljon kuin mahdollista. Olen kieltäytynyt liikaa aikaa vievistä projekteista, joten päivän aikana tunnit riittävän enemmän kuin hyvin töiden suorittamiseen ja jopa luppoaikaa jää. Tämä tapa on antanut minulle voimia jatkaa, kun ei ole tarvinnut ottaa stressiä työssäjaksamisesta. Myös työyhteisöllä on ollut suuri merkitys, ne kahvitunnit kun voivat joskus olla suurikin voimavara arjen keskellä.

    VastaaPoista
  2. Mites olisi vuorotteluvapaa? Paremmin pärjää taloudellisesti, jos on ollut kassan jäsen, mutta Kelakin maksaa jotain liittoon kuulumattomille.

    Ystäväni piti palkatonta virkavapaata, kun lähti vapaa-ehtoisetyöhön. Hän eli säästöillään. Hänen miehensä oli vuorotteluvapaalla.

    Itse ainakin ajattelin käyttää oikeutta tuohon vuorotteluvapaaseen.

    Hyviä linkkejä:
    http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/04_vuorotteluvapaa_ja_osa-aikatyo/index.jsp
    http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/010302124313EH

    VastaaPoista
  3. Voin niin hyvin samaistua leipääntymisen tunteisiisi, vaikka muuten onkin aivan erilainen työtilanne ja -tausta meillä. Toivottavasti saat jostain kerättyä motivaatiota! Caudensian vinkit yllä kuulostaa kokeilemisen arvoisilta, vuorotteluvapaa taitaa olla vähän hankalampi. Eikös siihen ole vähän tiukat vaatimukset? Mutta toki kannattaa siihenkin perehtyä, jos yhtään vain tuntuu että kaipaat breikkiä!

    VastaaPoista
  4. Vuorotteluvapaan saaminen ei itse asiassa ole niin hankalaa kuin luulisi. Tietysti pitää ollut olla töissä tietty aika ja saman työnantajan palveluksessakin oma aikansa, mutta muuten ei. Omassa tuttavapiirissä on useita vuorotteluvapaalla olevia ja hyvin helposti sen ovat saaneet.

    VastaaPoista
  5. Vaikka kirjoititkin että et ole vielä sairasloman partaalla, niin tuolla tahdilla pian olet. Voimia!

    Itelleni kävi niin että yritimme 4kk raskautta tuloksetta ja oman leikkaukseni takia jouduimme laittamaan asian jäihin. Mutta kuinka ollakkaan sairaslomani aikana pieni neitimme sai alkunsa:) Olen tullut siihen tulokseen että raksautuminen onnistui kun lakkasimme yrittämästä ja en ollut töissä eli ei stressiä.
    Tänään on vuosi raskaustestin plussasta:)

    VastaaPoista
  6. Caudensia: hienoa, että olet hieman pystynyt keventämään työkuormaasi ja työyhteisökin on mieluinen. Itsekin olen yrittänyt nauttia esim. juuri noista sosiaalisista hetkistä ja repimään iloa kaikista mahdollisista pienistä hetkistä. Harmi vain, että meidän firmassa ei töistä kieltäytyminen oikein onnistu. Pikemminkin firman motto on, että hyvin pärjäävät "palkitaan" lisätöillä, jipii...

    Fru L: Vuorotteluvapaa on aivan mahtava systeemi ja olen itsekin ollut mukana järjestämässä sellaista yhdelle työkaverille. Minun kohdalla se ei harmi vain onnistu useammastakin syystä. Työssäoloehdosta uupuu muutama kuukausi, taloudellinen tilanne menisi ehkä liian heikoksi ja lisäksi työtehtäväni on sellainen, että siihen ei yksinkertaisesti pysty palkkaamaan työtöntä työnhakijaa :( Jos vängällä ajaisin tämän läpi, todennäköisesti takaisin ei olisi enää tulemista vapaan jälkeen ainakaan samaan tehtävään.

    Äni: kiitos tsempityksistä, jospa tämä tästä kohta :)

    Toinen kahdesta: Kiitos, yllättävän lähellä tässä horjutaan kieltämättä sitä rajapyykkiä kohden....Jospa kohta helpottaisi. Onnea teille, kun asiat menivät hyvin päin! :)


    Kiitos kovasti kaikille hyvistä ehdotuksista, valitettavasti taidan olla "vaikea" tapaus kun mikään ei käy :D Ehkä yritän vielä itse järjestellä työtäni jotenkin helpommaksi ja ottaa rauhallisesti, sikäli kun se onnistuu. Olen liian nuori menettämään uskoani työelämään ja arvostan hyvinvointiani niin paljon etten halua sairastua burn-outiin! Elän vieläkin toivossa että kohta tärppäisi vauvarintamalla niin asia ratkeaisi pian itsestään :)

    VastaaPoista