sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Katsaus Lapsettomuushoitoihin

Halusin kirjoittaa lapsettomuushoidoista, koska tietoni aiheesta ovat olleet hävettävän heikot ja täytyy tunnustaa, etten aina lapsettomuusaiheisia blogeja lukiessani täysin ole ymmärtänyt mistä hoidoista puhutaan kun lyhenteitä vilisee. Tässä siis pieni otos niistä yleisimmistä hoidoista mitä raskaaksi tulemisessa käydään läpi, miehen hoitoihin en sen sijaan puutu tässä lainkaan.


Lapsettomuuteen vaikuttavat sairaudet:

- vaikea endometrioosi (voidaan hoitaa kirurgisesti jos ilmenee munasarjojen kystana)
- myoomat (kohdun lihaskyhmyt, poistetaan kirurgisesti)
- kilpirauhasen toimintahäiriö

Kaikilla edellämainituilla on vaikutusta raskautumiseen ja niistä kaksi ensimmäistä voidaan hoitaa kirurgisesti. Sen sijaan esim. endometrioosia ei voida poistaa, vaan silloin suositellaan yleensä lasten hankkimista nuorella iällä. Kilpirauhasen toimintahäiriöt hoidetaan lääkityksellä kuntoon, minkä jälkeen raskaaksitulo on mahdollista.


Ovulaation induktio

Useat naiset kärsivät ovulaatio-ongelmista ja niitä voidaan yrittää korjata lääkehoidolla. Ovulaation induktion periaatteena on stimuloida elimistöä tuottamaan lääkkeiden avulla yksi munasolu, joka hedelmöittyy yhdynnän jälkeen. Ensimmäisenä lääkkeenä voidaan käyttää klomifeenitabletteja. Klomifeenillä voidaan yrittää raskautta aina 4-6 kierron verran, mutta jos sinä aikana ei ole tapahtunut edistystä, suositellaan kääntymään muiden hoitojen puoleen.

Jos nainen kärsii FSH- ja LH-hormonien puutteellisesta erityksestä, klomifeeniä ei voida käyttää. Silloin voidaan hoitaa gonadotropiinipistoksilla jotka aloitetaan jo kierron alkuvaiheeseen. FSH-pistoshoito aloitetaan kierron alkuvaiheessa, ja kun munarakkula on kypsynyt sopivan kokoiseksi, laukaistaan ovulaatio HCG-pistoksella.

Ovulaation induktio soveltuu hyvin naisille, joilla on hormonaalisia häiriöitä, epäsäännöllinen kierto ja tästä johtuvia munarakkulan irtoamishäiriöitä. Hoitomuoto voidaan yhdistää myös inseminaatioon tulosten parantamiseksi.


Varsinaiset hedelmöityshoidot


Inseminaatio ( keinosiemennys / IUI )

Tätä tapaa käytetään selittämättömässä lapsettomuudessa tai kun lapsettomuuden aiheuttaa kohdunkaulan lima tai miehestä johtuva syy. Parhaimmat siittiöt (joko omia tai luovuttajan) irrotetaan pesumenetelmällä siemennesteestä ja ruiskutetaan oikeaan aikaan naisen kohtuun. Tämä parantaa raskauden alkamisen mahdollisuutta, kun siittiöiden matka munasoluun lyhenee. Naiselle saatetaan antaa samaan aikaan myös FSH-pistoshoitoa tulosten parantamiseksi. Inseminaatiossa hedelmöitys tapahtuu naisen kehossa. Hoidon onnistumistulos on 10-15% hoitokiertoa kohti ja niitä toistetaan 3-6 kertaa minkä jälkeen siirrytään IVF-hoitoon.


Koeputkihedelmöitys ( IVF-hoito )

Tämä on yleisin avusteinen hedelmöittymismuoto. Siinä naisen elimistöä stimuloidaan hormonihoidoilla tuottamaan useita munarakkuloita kerralla. Kun munarakkulat ovat kypsyneet, pyritään keräämään mahdollisimman monta käytettäväksi myöhempää tarvetta varten. Keräyksen jälkeen saatetaan aloittaa kohdun limakalvoa vahvistava progesteronihoito emättimen kautta. Miehen siemenneste kerätään samana päivänä kuin naisen munarakkulat, ja siirretään naisen munarakkuloiden kanssa lämpökaappiin hedelmöittymään luonnollisenkaltaisissa olosuhteissa. Munasolut tutkitaan ja jos hedelmöitys on tapahtunut, alkiot siirretään kohtuun katetrin avulla. Moniraskauksien välttämiseksi niitä siirretään kerralla 1-2 kappaletta, mutta loput alkiot voidaan käyttää myöhemmin pakastuksen jälkeen, jos ne ovat olleet hyvälaatuisia.

Raskausprosentti yhtä hoitokiertoa kohti on 20-35%, ja lapsi kotiin-prosentti hieman alhaisempi. Hoito koetaan usein rankaksi mm. alkuvaiheen pistoshoitojen takia, jotka tavallisesti nainen antaa itse itselleen. Toimenpiteiden aikana nainen saattaa myös kokea kipua kipulääkkeistä huolimatta, mutta tämä on hyvin yksilöllistä.


Lapsettomuushoitojen kustannuksista löydät hyvän jutun blogista Biologinen kello tikittää, joten siellä voit tutustua europuoleen.

Oletko kokeillut jotain edellämainituista hoitomuodoista, ja ennen kaikkea tuliko sieltä tulokseksi vauva? :)

Lähteet: www.hedelmallisyys.fi, www.terveyskirjasto.fi, www.vaestoliitto.fi, www.metku.net

11 kommenttia:

  1. Hei!

    Kiitos ihanasta blogistasi! Käyn täällä joka päivä katsomassa mikä teillä on tilanne! :) (pakko rehellisyyden nimissä myöntää, että niin paljon kuin tekstisi ihastuttaa, on joukkoon osunut myös niitä aavistuksen vihastuttavia. Mutta sitähän elämä on, erilaisia tunteita.)

    Puhut kipeistä aiheista rohkeasti, kiitos siitä. Meillä raskautumisen yrittäminen on vasta aivan alkuvaiheessa. Paljon itseasiassa on matkaa vielä siihenkin, kun voimme edes yrittää raskautumista, vaikeahoitoisesta epilepsiastani johtuen. Pian kuitenkin koittaa sekin aika. :)

    Toivon vilpittömästi, että saatte oman käärönne mitä nopeimmin, ilman mitään hoitoja. Ja eihän aikaakaan vielä ole kulunut kovinkaan paljon! (Ymmärrän silti turhautumisesi, minullakin on kova kiire vaikka itse toiminta ei ole vielä alkanut)

    Ihanaa syksyn jatkoa! Iloa teille!

    -Mamma(ksi!)

    VastaaPoista
  2. Huojentavaa tietää, että apua on olemassa, jos syystä tai toisesta ei tärppää. Toivotaan kuitenkin, että saatte oman vauvan ilman että tarvitsee lähteä hoitoihin! :)

    VastaaPoista
  3. Mamma: kiitos rehellisestä (ja asiallisesta) kommentistasi! Päätin jo blogin alkuvaiheessa olla juuri oma itseni ja kirjoittaa rehellisesti miltä tuntuu ja mitä näistä asioista ajattelen. Kaikkia se ei näköjään miellytä, mutta sillehän ei voi mitään ja blogin linja ei ainakaan sen johdosta tule muuttumaan.

    Toivon itsekin, että lapsi tulee ilman hoitoja, mutta ei lisätietämys asioista koskaan haitaksi ole! Teidän tilanteenne on haastava mutta ei varmasti mahdoton, ja toivotan teille onnea. Ehkä sinua lohduttaa tieto siitä, että kaveripiirissäni on eräs epileptikko jolla on nyt ihastuttava 5-v tytär :)

    Jii: Näinpä juuri, on mukava tietää suunnilleen mitä on odotettavissa jos tuonne asti päädytään. Mutta tietysti parasta olisi jos ei tarvitsisi päätyä! :)

    VastaaPoista
  4. Meille on tehty miehen siittiöiden vähyydestä johtuen kaksi inseminaatiota, ensimmäinen "luomuna" ja toinen hormoonipistoksilla avustettuna ja kummastakaan ei siis raskaus lähtenyt alkuun. Lääkäri suositteli näiden kahden hoidon jälkeen heti siirtymään muihin hoitoihin eli koeputkihedelmöitykseen.

    Se tuotti itselleni suuren kriisinpaikan koska olin ollut jostain syystä luottavainen että inssihoitoja tehtäisiin useampi ja että se auttaisi meitä joten en ollut kerennyt miettiä kantaani rankempiin hoitoihin. Ja nyt tosiaan hoitotauolla ollessamme raskaus onkin saanut alkunsa luonnollisesti, 4 vuoden lapsettomuuden jäkeen.

    Oma neuvoni on että kumppanin kanssa kannattaa todella kunnolla keskustella omista näkemyksistään lapsettomuushoitoihin. Meillä mies olisi ollut valmis kaikkiin mahdollisiin hoitoihin ja itse taas olen ollut vähän kielteisemmällä kannalla kun taas ystäväpariskuntani, jolla on ollut samoja ongelmia, on kipuillut aiheen kanssa koska rouva olisi ollut valmis kaikkiin hoitoihin kun vastaavasti mies "ei ehdottomasti halua puuttua luonnonmenetelmiin".

    Tsemppiä toivottelen! :)

    VastaaPoista
  5. Oon Mamman kanssa samoilla linjoilla, että olen hiukan tuohtunut joistakin kirjoituksistasi. Mutta niin vähän, että haluan lukea kirjoituksiasi jatkossakin!

    Minun reseptini vauvakuumesoppaan on hiukan erilainen: Orastava vauvakuume alkoi jo edellisen seurustelun aikana, mutta roihahti kunnolla kun tutustuin mieheeni reilu 3 vuotta sitten. Ehkäisy jätettiin puolitoista vuotta sitten ja puoli vuotta takaperin saatiin tietää, että meitä luultavasti odottaa lapsettomuushoidot.

    Me joudumme todennäköisesti ICSI-hoitoihin. Se on samantapainen kuin IVF, mutta siittiö laitetaan munasoluun neulalla. Mieheni siittiöistä vain 1 % liikkuu lainkaan, niin siittiöiden pääseminen munasoluun itsekseen on hiukan epätodennäköistä.

    Pari kuukautta sitten tulin raskaaksi, se meni kesken aika pian. Todennäköisyys oli meidän puolella kerran jo, toivomme että olisi toistamiseen! Nyt luultavasti emme pääse lapsettomuushoitoihin, sillä tulin raskaaksi normaalisti. En tiedä koska pääsemme, en ole nyt jaksanut selvittää. Keskenmenon jälkeen en ole jaksanut miettiä raskautumisasioita.. paljoa. Mutta vähän mietin, luenhan blogiasikin! :)

    Kiitos blogista!!

    Riina.

    VastaaPoista
  6. Tosiaan on olemassa myös tuo ICSI- hoito. Sitten on olemassa vielä hedelmöityshoidot lahjasoluilla tai siittiöillä, eli ei siis käytetä omia. Tunnen pariskuntia, jotka ovat käyneet läpi rankimmat hoidot (ei lahjasoluja tai siittiöitä) ja vuosien yrittämisen jälkeen saaneet nyytin syliin. Valitettavasti tunnen myös niitä, jotka eivät ole onnistuneet. Lääketiede pystyy auttamaan paljon ja sitten ei kuitenkaan.

    Kuten Riina ja Mamma jo sanoivat, olen myös välillä tuohtunut tavastasi kirjoittaa. Mutta niin monen muunkin blogin kohdalla on.

    t. anonyymi Elli

    VastaaPoista
  7. Hehku: onnea vielä todella paljon raskauden johdosta! Aivan mahtavaa että tällaistakin tapahtuu noin pitkän ajan jälkeen :) Meillä on keskusteltu miehen kanssa tosi paljon vauva-aiheesta ylipäätään, ja koska asia on ollut tapetilla niin pitkään, olemme puhuneet myös lapsettomuushoidoista. Molempien kanta on, että jos hoitoja tarvitaan niin olemme valmiita ihan kaikkeen. Se pitää tietysti vaan ottaa huomioon, että hoidot ovat henkisesti niin rankkoja että mieli voi muuttua ja saattaa tarvita tuumaustaukoa, mutta ainakin nyt ajattelen että kipuihin ja mielialan heittelyihinkin olen valmis. Toivottavasti ei tarvi kuitenkaan mennä tuohon asti!

    Riina: olen tosi pahoillani keskenmenosta ja toivon, että tulet uudelleen raskaaksi pian.

    Mamma, Riina & Elli: teille kaikille haluan kommentoida vielä, että (vaikka Mammalle vastasinkin jo) pidän kuitenkin hieman outona tapaanne antaa palautetta toisen blogiin. Okei, annoitte kehuja mutta myös ilmaisette suuttumuksenne ja ärtymyksenne tavastani kirjoittaa ilman sen kummempia selittelyjä. Mielestäni voisitte vähän miettiä minkälaisen maun tuollainen "palaute" jättää lukijan suuhun. Minulla ei tulisi mieleenikään mennä kenenkään blogiin kommentoimaan kuinka minua ärsyttää toisen kirjoitustapa. Negatiivisia tunteita herättävät blogit jätän lukematta ja jos huomaan, että bloginpitäjä on allapäin tai harmistunut, pyrin mieluummin jättämään kannustavan kommentin ja toivomaan että siitä on ehkä jotain pientä apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä löytyy joka lähtöön. Blogeja riittää, jos jonkun blogin kirjoitustyyli/postaukset eivät miellytä niin hopi hopi muualle kritisoimaan. t. Anne

      Poista
  8. Moika Verona! Mulla on näköjään ollut laput silmillä tai sisälukutaidossani on vikaa, kun en nyt oikein pääse jyvälle siitä, että miksi ihmeessä lukijat tuhahtelevat joillekin postauksille...? Multa on selvästi mennyt jotain ohi, mutta jos asiassa on ollut jotain epäselvää, niin ainakin itse tykkään blogistasi ja myös kirjoitustyylistäsi. Sitähän bloggaaminen on, että jokainen voi kirjoittaa omalla tyylillään, omista aihepiireistä ja jos joku ei tykkää, niin on muistettava ettei kaikkia ole mahdollisuus miellyttää yhtä aikaa. :) Iloista tiistai-päivää ja onnea oviksen tikutuksmetsästykseen!

    VastaaPoista
  9. Pingu: kiitoksia, sinä olet aina yhtä positiivinen ja rohkaiseva :)

    VastaaPoista
  10. Hih, mulla tulee näköjään näppäilyvirheitä aina silloin, kun naputan kännykällä kommentteja tai postauksia... :)

    VastaaPoista