tiistai 18. tammikuuta 2011

Aika matelee...

Päivän avainsana on odotus. Ei kuitenkaan valitettavasti se 9 kk:n mittainen, vaan määrittelemätön odottamisen odotus.

Juuri nyt:

Odotan miestä kotiin palaavaksi (vielä 3 viikkoa)
Odotan ensimmäistä lääkärikäyntiä hoitojen merkeissä (vielä reilut 3 viikkoa)
Odotan seuraavaa kiertoa jotta pääsee taas yrittämään (vielä tasan kuukausi ovulaatioon)
Odotan että hoidot alkavat
Odotan odotusta
Odotan että meistä tulee perhe jonka koko on enemmän kuin 2 henkeä

Ei sen enempää eikä vähempää. Mistä kaupasta voi ostaa kärsivällisyyttä lisää...?

7 kommenttia:

  1. Mä en ala. =/ Mä en edes tiedä, koska mulla olis seuraava ovis odotettavissa...

    VastaaPoista
  2. Pingu: voi ei, säkö testasit negan! Just luin sun postauksen, kurja homma :( Kyllä se ovis sieltä kohta tulee!

    VastaaPoista
  3. Heip, minun on nyt pakko osoittaa sympatiaa: tämä odottamisen odotus on kyllä aika hanurista. Tilanteeni on niin samanlainen. Olemme mieheni kanssa viikot eri paikkakunnilla töissä. Yritys on ollut käynnissä suunnilleen yhtä kauan kuin teillä ilman tuloksia. Sovimme alustavasti, että odotamme vuoden ennen tutkimuksiin hakeutumista. Mutta senkin odotus on yhtä piinaa.

    Minun työtoverini raskautuvat yksi toisensa jälkeen. Olen kuullut viikon sisään kahden erittäin läheisen työtoverin (ovat myös vapaa-ajan ystäviä) odottavan. Toinen kertoi varsin kauniisti asiasta ja ymmärsi alunpitäenkin, että uutinen saattaa sattua minuun. Pehmeästikin kerrottuna asia kuitenkin masensi, pyörii päässä etenkin iltaisin ja saa järkeilyistä huolimatta panikoimaan. Tuntuu vaikealta, että joudun katselemaan heidän pyöristyviä vatsojaan joka päivä ja osallistumaan kaikkeen raskauteen liittyvään.
    Pahinta on, että pelkään, että jään ulkopuoliseksi. Huomaavaisuudesta huolimatta asetelma tuntuu juuri siltä. Tsemppiä sinulle, tarmokkuutesi kuten bloggaaminen ja näin vertaistuen jakaminen on ihailtavaa!

    VastaaPoista
  4. Paljon voimia näihin odotuksiin! Uskon vakaasti että teidän sinnikkyys ja kärsivällisyys tullan kyllä ajan kanssa palkitsemaan. Muistathan myös että paljon te olette jo saavuttaneet, ja peräänantamattomuutesi ansiosta olette jo tietoisia hidasteistanne ja olette päässeet hoitojen alkuun. Lohtuja!

    VastaaPoista
  5. Voimia täältäkin! Minua auttoi kun ajattelin ajassa esim. 3 viikkoa taaksepäin, ja huomasin miten lyhyt aika 3 viikkoa loppujen lopuksi on. Toinen lohduttava asia on se, että kun odotus loppuu, niin se loppuu yleensä kuin seinään. Aika usein tulee silloin mieleen, että apua, saisiko tuon vanhan odotuksen vielä jatkumaan, niin minulla olisi jonkinlainen mahdollisuus tottua muutokseen :-).

    VastaaPoista
  6. Mikä olisi se yhtä mukaansatempaava "projekti" kuin tämä jolla saisi ajan kulumaan - siinä varmaan itse kullekin mietinnän paikka silloin kun odottamisen tuska käy ylivoimaiseksi. Miten saisi itsensä ylös silloin kun mikään muu ei kiinnosta...

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: kiitti kivasta kommentistasi! Mehän ollaan sitten aivan kohtalotovereita, ja kirjoittamasi teksti kuulosti niin tutulta. Pahinta on, ettei voi itse tehdä asialle mitään, odottaa vaan! Toivon sulle kovasti voimia ja että raskaudut pian, tsemppiä :)

    Äni: kiitos! Kyllä tämä tästä. Pitäisiköhän tehdä vaikka päiväkampa niin näkisi konkreettisesti ajan kulumisen :D

    Tuuli: Kiitti sullekin. Olet kyllä täysin oikeassa, kolme viikko menee tietyissä olosuhteissa kuin siivillä. Onneksi olen tosi hyvä täyttämään kalenteria erilaisilla menoilla ja nyt olen oikein taas kunnostautunut siinä osuudessa. Aina auttaa kun on paljon tekemistä! :)

    Junna: Siinäpä se, kun ei ole mitään muuta yhtä mielenkiintoista ;) Onneksi voi vaikka tällä välin harrastaa sitä urheilua, sillä siihen saa tarvittaessa kulumaan vaikka määrättömän määrän aikaa!

    VastaaPoista