Kunnes. Se oli niin pienestä kiinni, kuin keskustelusta erään ystävän kanssa. Hänellä, kuten eräällä toisellakin ystävälläni, on ollut todella paljon samankaltainen raskaus kuin minulla. Ei ongelmia missään vaiheessa, kunnes vasta ihan lopussa ja sitten lopputulemana synnytyssaliin 3 viikkoa etuajassa. Eihän noilla synnytystarinoilla ole välttämättä mitään tekemistä minun kanssani, mutta nyt jotenkin lähdin mukaan tähän kauhisteluun ja pelkään ihan (puoli)tosissani, että joudun synnyttämään jo viikon päästä.
En ole vielä valmis!! En ole.
Kotona on pari isoa proggista vielä tekemättä, vauvanvaunut ja sänky saapumatta, mutta ennen kaikkea MINÄ en ole valmis. Apua. En ole edes lukenut puoliakaan kaikista niistä oppaista joita tähän mennessä on kertynyt. Opiskelukin siis vielä ihan täysin hunningolla.
Mistä saisi takuut siitä, että vauva tulee vasta lähempänä laskettua aikaa?? Ai ei mistään, no onpa kummallista.
Tämä epävarmuus ja tietämättömyys tulevista viikoista on aika hurjaa. Tällainen kontrollifriikki ei ole oikein tottunut moiseen. Joku voisi sanoa, että on ihan terveellistäkin opetella välillä epävarmuuden sietämistä :P
No niin, lohduttakaa nyt pliis friikkailijaa ja kertokaa te synnyttäneet, kuinka monta viikkoa ennen tai jälkeen laskettua aikaa vauva tuli? Ja tällä tietysti kalastelen niitä tarinoita kun laskettu aika täsmäsi, hahaa ;)
P.S. Tänään alkaa vihdoin synnytysvalmennus, jokohan se saisi minut tolkkuihini..?
Minulla meni koko raskausaika todella helposti. Urheilin loppuun asti eikä supistellut tai ollut mitään ongelmia missään vaiheessa. Itse olin varma, että raskaus menee yliajalle, mutta kuinkas kävikään? 38+6 illalla meni lapsivedet ja 39+0 aamulla syntyi maailman ihanin neitokainen.
VastaaPoistaVeronalle 200 halia. :)
VastaaPoistaItse uskon niin, että ollaan niin pitkällä jo, että jotenkin vaikka tuntuu siltä ettei pää ole valmis, niin kroppa kuitenkin on, vaikka synnytys "etuajassa" päättäisikin käynnistyä. Olet paljon valmiimpi, kuin kuvittelet.
Täällä on joitakin pikkuisia merkkejä ilmassa lähestyvästä synnytyksestä. Tyypin liikkeet ovat selkeästi alaspäin meneviä, tuntuu siltä että Tyyppi ihan pomppii alaspäin. ;) Ja limatulppa on lähtenyt liukenemaan. Kyllä se vaan niin on Verona, että meillä on ihan kohta tositoimet käsillä!!
Mun raskaus on myös mennyt todella helposti. Nyt tänään 41+2 ja pää alkaa pikkuisen hajota, kun vauva ei tule. Eikä ole mitään merkkejäkään mistään... Käynnistykseen en haluaisi. Päätä hajoittaa eniten tämä epätietoisuus, koska alkaa ja miten, vai alkaako sittenkään. Itsekin siis taipuvainen tuohon kontrollifriikkeyteen, aina pitäis olla langat omissa käsissä. :D
VastaaPoistaMulla oli kyllä noilla 36 viikoilla tuollainen paniikki ja pieni masiskin, kun en yhtään ollut valmis koko vauvaan ja koko ajatus ahdisti. Mutta ehkä sekin kuului asiaan.
Tsemppiä!
Zenny
Mulla ekan odotus oli tosi, tosi vaivaton, ihan loppuun asti. Sepä sitten loppujen lopuksi käynnistettiin rv 41+4 (tai 41+6, riippuu miten lasketaan). :D Tää on ollut ihan yhtä vaivaton, joten oletan että yli mennään nytkin, joskin toivon että tää tajuais syntyä mielellään vaikka tällä viikolla.
VastaaPoistaTäällä ollaan vasta karvaa vaille puolessavälissä, mutta kyllä välillä olen tosi järkyttynyt siitä tiedosta, että meille tulee kuin tuleekin vauva. Miten ihmeessä sitä pärjää? Vaan jospas asiat sutjaantuvat omalla painollaan. Välillä on silti pakko katsoa youtubesta Smack the Ponyn video samassa tilassa olevasta naisesta. ;D
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=pwNZOGXrGtc
Mulla oli myös todella helppo raskaus, kammottavaa väsymystä lukuunottamatta ei mitään vaivoja :) Poika päätti syntyä rv 37+2 täysin yllättäisn, ilman mitään ennakkovarotuksia.
VastaaPoistaMutta usko mua, kyllä sä olet valmis :) Onnea viimeisille viikoille!
Heippa Verona pitkästä aikaa ;). Onnea raskauden viime metreille, ihanaa huikeeta aikaa edessä sinulla :).
VastaaPoistaMinun raskaus oli myös hyvin vaivaton. Kivuttomia harjoitussupistuksia oli kyllä pari-kolmekuukautta ennen synnytystä, mutta eivät ne minua sen kummemmin hidastaneet. Aivan samalla tavalla touhailin ja olin töissä, kunhan muisti levätäkin välissä. Loppuajan varsinkin koin hyvin jouhevaksi, masu asukkeineen kulki mukana sienimetsässä ja puutarhahommissa (kumarteluasennot piti tietysti "asetella", hih). Poika syntyi neljä päivää lasketun ajan jälkeen, supistuksilla alkanut säännöllinen synnytys.
Tuosta henkisestä puolesta; minulla meinasi aika käydä pitkäksi kun sain myös päähäni äippärin alussa, että vauva voi tulla koska vaan ;). Odotus ja vauvan kaipuu, suorastaan ikävä että saa tavata hänet kasvoi sitten lopulta aikamoiseksi :). Mutta kuten sanoit, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus viimeisinä viikkoina, vauva tulee sitten kun on valmis :). Ihanuutta! Nautiskele :)!
Vilho ja pojanjässikkä 2kk
Hei!
VastaaPoistaMullapa oli "harjoitussupistuksi" viikolta 32(?) alkaen. Sattuivat niin saakelisti, mutta kuulemma vain harjoitusta... Viikolla 36 todettiin, että kohdunsuu on auki sormelle ja lyhentynyt puoleentoista senttiin. Sain käskyn lepäillä, mutta sitähän olin tehnyt jo pari edellistä viikkoa eri syystä tosin...
Lopulta lapsi alkoi syntyä 38+3 vesien menolla.
Minulla siirrettiin parilla viikolla laskettua aikaa eteenpäin alkuraskaudesta, eli alkuperäisen l.a. mukaan lapsi sitten syntyi.
Tämä siis ensimmäinen raskaus, kun sillä kai on väliä monesko on.
Medän neiti pitkitti tuloaan kaksi viikkoa yli lasketun ajan :) Ja mullakin raskaus sujui aivan normaalisti ja sama paniikki iski mullakin että ei kai nyt ennen aikaisesti syntyisi! Mutta mullapas kävikin niin että mitä enemmän pelkäsin vauvan tulevan niin sitä pidemmälle hänen tulonsa menikin! :)
VastaaPoistaEi kannata murehtia. Mulla oli vielä kahden viikon yliaikaisuudenkin jälkeen synnytyksen alkaessa fiilis että ei nyt vielä en ole valmis! :) Mutta ei sitä oikeastaan ikinä sen valmiimmaksi tule:) Tsemppiä loppu raskauteen! :)
Mulla oli harjotussupistuksia viikolta 30 alkaen, mutta ne ei aiheuttaneet mitään. Synnytys käynnistettiin vauvan ison koon takia viikolla 39, mutta meni yli viikko ennenku vauva lopulta synty, ja sillonki sektiolla :D
VastaaPoistaMeillä menee molemmissa suvuissa tosi usein vauvat yli lasketun ajan, joten en odotellut omiakaan kovin ajoissa. Esikoinen tuli 41+4 ja kuopus 40+4. Kyllä mullakin toki oli jo rv 37 tienoilla se pienoinen paniikki, että apua, mitä jos se tuleekin jo nyt?! Vaan molempia sain odotella ihan riittämiin.
VastaaPoistaJa kyllä sä olet valmis kun on pakko olla. Ei se vauva paljon kysele mitään valmiuksia. ;)
Hih, mä ajattelin, että oma vauvani syntyy lähellä laskettua aikaa, mutta varmasti ennen sitä. Jostain kummasta olin saanut tuollaisen päähäni ja olin vähän pettynyt, kun LA koitti ja vauva pysyi masun sisällä. Neljä päivää meni lopulta lasketun ajan yli, eli ei kovin kauan, mutta ne olivat pitkät neljä päivää. Kivuttomia harjoitussupistuksia oli pitkin raskautta ja paria viikkoa ennen synnytystä tuli ihan kipeähköjäkin supistuksia yhtenä päivänä, mutta ne menivät ohi.
VastaaPoistaViimeiset viikot tein paljon ristikoita. Ajankulua, mutta ei harmita, jos jää kesken. ;)
Kristiina
Hengitä syvään, ei mitään hätää. Lopulta kuule kuitenkin ehdit toivoa, että syntyisi jo! :D
VastaaPoistaLääkärihän jopa povasi Typyn syntyvän ennen LA. Ja kuinkas kävikään: Tyttö päätti saapua maailmaan vasta viikoilla 40+6. Ja voin sanoa(/muistuttaa), että ne kaksi viimeistän viikkoa lääkärin arvion jälkeen olivat tus-kaa! Vaikka ennen lääkärin sanoja olin jo etukäteen haikea raskauden päättymisestä ja ihanasta raskausmahasta luopumisesta.
Jotta ei hätää, kyllä sä sitten tulet olemana valmis, kun synnytyksen aika koittaa. Eikä ole tuulesta temmattuja nekään tarinat, että viimeistään ponnistusvaiheessa on jo iloinen, että synnytys on edennyt siihen vaiheeseen, vaikka muutoin olisikin ollut valmis lykkäämään vauvan syntymää. ;)
Mulle kävi just niin, että jäin äitiyslomalle ja lapsi syntyi parin päivän päästä! Ei kerennyt lukea mitään niistä oppaista eikä hömppäkirjoista, mitä oli aikonut, eikä kerennyt nukkúa kaikkia niitä univelkoja, mitä oli ajatellut... Ei ollut vauvansänkyä kasattuna eikä vaatteita pinottuna lipastoon odottamaan. En kerennyt edes työstressistä irti. Tein sen kohtalokkaan virheen, että koko raskausajan ajattelin kaikesta "sitten kun olen äitiyslomalla, sitten lepään ja sitten teen sitä ja tätä ihanaa...". Höpöpuhetta, ei toteutunut, ja shokki synnytyksestä oli melkoinen.
VastaaPoistaRaskaus oli ensimmäinen, normaalisti edennyt, ei mitään viitteitä mistään ongelmista, ei yhden yhtä supistusta eikä MITÄÄN vaivoja - ja sitten aivan tyhjästä ilman pienintäkään varoitusta alkoi kova supistelu parin minuutin välein, ja esikoistyttäremme syntyi raskausviikolla 35 + 5! Tuli hiukan kiire sadan kilometrin päästä mökiltä sairaalaan... ;)
Toivottavasti teidän mukula jaksaa pysytellä vielä hetken "sisätiloissa"!
On sinun pääsi valmis oikeesti :) Luulet vain :)
VastaaPoistaMeidän poika syntyi rv 36+2 kun lapsivedet meni rv 35+5. Supisteluja oli 31 viikolta, mutta ne ei tehny mitään.
Mulla itseasiassa kävi niin, että luin kyllä paljon oppaita, mutta aina kun vauvan kanssa on joku tilanne, en muista yhtään mitään vaan mies nopeasti googlettaa tai katsoo oppaista :D
Hih, tekeekö mielesi painaa paniikkinappulaa;) Voin kuvitella millaista on tajuta että vauva voisi periaatteessa tullakin vaikka heti! Ja kun itse on tuudittautunut odottamaan sinne laskettuun aikaan. Tickerisi näyttää 28 päivää h-hetkeen. Se ei ole paljon se. Ihanaa, teidän pieni syntyy kohta <3 Verona, kyllä sinä pärjäät:)
VastaaPoistaAi sinä opiskelet kirjoista synnytystä? Ohhoijjaa..
VastaaPoistaOlen huvittuneena lukenut melkein alusta blogiasi ja välillä osaat kyllä ärsyttää..
Kehuskelusi että olette hyvintoimeentulevia, erittäin hoikka ja hyvässä kunnossa, raskauteni on mennyt niin kivuttomasti ja täydellisesti jne. Elämäsi on niin liian täydellistä! Lisäksi osaa ärsyttää että rahalla pääsee, myös näköjään lapsenkin saa sillä...kyllä! Synnytystä onneksi ei pysty sillä hoitamaan, senkin olisit varmaan ohittanut niin, jos olisi mahdollista.
Oikein hyvää jatkoa, panikoit turhaan, heitä oppikirjat menemään ja muista että rahalla ei rakkautta saa.
Ihana anonyymi <3 Musta on oikeesti hyvä tietää, mitä synnytyksessä saattaa tapahtua, miten normaali synnytys menee ja mitä poikkeuksia siihen saattaa tulla. Voin ihan rehellisesti sanoa, että mulla oli esikoista synnyttäessä taatusti "normisynnyttäjää" paremmat perustiedot synnytyksestä, ja se ihan varmasti auttoi siinä, kun kaikki ei mennyt ihan niinku piti. Ymmärsin, miksi tiettyjä toimenpiteitä tehtiin eikä niistä jäänyt suurempia traumoja. Eikä tuleva synnytys pelota, vaikka eka olikin mitä oli.
VastaaPoistaMusta sun blogia on kiva lukea, kun se ei ole täynnä valitusta siitä, kuinka raskasta on, vaan blogin perussävy on positiivinen. Me ei olla mitenkään erityisen hyvin toimeentulevia, varmaan lähennellään köyhyysrajaa, mutta ei mua oo siltikään häirinnyt tuo mistä anonyymi valitti. Ja munki raskaus on ollut kyllä kivuton ja vaivaton, ainakin enimmäkseen, ja oon siitä kyllä blogissani maininnutkin. Enkä ymmärrä miks pitäis valittaa sellasesta josta ei kärsi??
Älä siis Verona välitä tuommosista anonyymeistä, osottaa kyllä melkosta idiotismia tuommonen kommentti! :D
Ymmärrän hyvin sinua :)! Olen myös 36+1 tänään ja viikko sitten lääkärissä todettiin että kohdunsuu on pehmentynyt ja kaula lyhentynyt 2 cm ja käskettiin ottamaan hyvin rauhallisesti. Iski pienoinen paniikki koska mitään sairaalakasseja yms en ole pakannut ja asutaan vieläkin evakossa remonttia paossa. Pienen itkun ja parin terävän kylkipotkun jälkeen totesin että minkäs teet :-) Sairaalakassia pakkailen pikkuhiljaa nyt, mies saa sitten haalia loput kasaan jos tulee äkkilähtö :-)
VastaaPoistaTsemppiä sinne hurjasti!
-Riikka
Kannattaa niitä oppaita lukea.. :) Meillä poika 5kk (ensimmäinen) ja luin lähes koko raskausajan kaikenlaisia oppaita, lehtiä ym raskaudesta ja synnytyksestä ja olipas niistä todellakin hyötyä!! Osaa suhtautua asioihin paremmin (tietää riskejä) ja osasin vaatia synnytyksessä asioita, koska tiesin niistä.
VastaaPoistaPaljon tsemppiä! Blogisi on kivaa luettavaa:)
Minna: Kiva kuulla :) Vko 39 kuulostaa kyllä maailman "sopivimmilta" ajalta synnyttää, jos nyt noin voi sanoa!
VastaaPoistaPingu: Kiitos, olet varmaan ihan oikeassa! Ja eipä taida auttaa vauvan komentaminen pysymään sisällä, se tulee jos on tullakseen ;)
Zenny: Kiitos tsempittelyistä! Pidän hirmuisesti peukkuja, että teidän vauva hoksaisi jo ulostautua ja toivon sulle helppoa synnytystä :)
Veera: Jännä miten nämä synnytystarinat niin vaihtelee. Ehkä sun kohdussa on vauvalla ollut niin hyvät oltavat että ne siksi viihtyvät siellä pitkään ;) Pidä kuitenkin peukkuja, että kakkonen syntyisi pian!
Paukkuliini: hahaa, tuo video oli aivan hulvaton!
Jansku: Kiitos, ehkä mä alan hiljalleen uskoa että olen (kai) kuitenkin valmis...;)
Vilho: Kiva kuulla susta pitkästä aikaa! Ja hienoa kuulla miten helppo raskaus sulla oli. Ainakin itsellä kumartelu on jo tosi työlästä joten ei olisi puhettakaan mennä sienimetsälle vaikka ei olisi tämä vuodenaika ;) Osuvasti sanoit tuosta vauvan ikävästä, sellaista on ollut ilmassa jo jonkin aikaa ja toisaalta aika tuntuu matelevan kun toivoisi, että Sintti olisi jo täällä. Huokaus :) Ihanaa vauva-arkea sulle!
Anonyymi: kiva kuulla sun tarina! Juu, minäkin olen ymmärtänyt, että ensimmäinen kai tavallisesti menee vähän pitkäksi.
Sawa: Hehheh, vaikea se on tosiaan etukäteen tietää miten se vauveli loppujen lopuksi päättää ulostautua. Ja hurjinta on, että skaala voi olla tosiaan vaikka 2-6 viikkoa! Odottele siinä sitten kiltisti ;)
Pnda: Taisit siis loppujen lopuksi päästä aika lailla laskettuun aikaan :)
Tytti: Hahah, joo tässä tilanteessa ei pysty oikein neuvottelemaan että mikä olisi sopivin ulostuloaika..! Sehän se niin tiukkaa tekeekin kun joutuu olemaan "valmiustilassa" monta viikkoa ja elämään epävarmuudessa. Vaan ei auta itku markkinoilla, itsehän tähän olen pyrkinyt :) Ja olisihan se toisaalta vaan niin älyttömän ihana ajatus jos saisi oman vauvan kohta syliin...
Kristiina: Mulla on myös joku kuvitelma päässä siitä, että milloin vauva tulee mutta se taitaa olla vain haitaksi kun sitten pettyy jos se ei toteudukaan. Hassua, että sitä yrittää tehdä toivomuksia sellaisen asian suhteen johon ei voi mitenkään vaikuttaa ;)
VastaaPoistaÄni: Kiitos lohduttavista sanoista! Ehkä mä sitten kuitenkin olen valmis vaikka eilen meinasi iskea pientä paniikinpoikasta. Tänään onkin onneksi lääkärineuvola joten saan "tuomion" siitä mikä on todellakin tämän hetken tilanne alakerrassa :)
Cate: Hui sentään, varmaan tuo oli todellinen yllätys kun vauva päättikin saapua niin hyvissä ajoin! Itse olen myös (olosuhteiden pakosta) harrastanut paljon sitä ajattelua, että sitten äitiyslomalla hoidan tuon ja tuon asian, mutta nyt alkaa realiteetit tulla vastaan kun aika kuluu eikä tässä nyt niin hirveästi saada loppujen lopuksi aikaiseksi. Ja sitten kun lähipiirissä on useampi esimerkki, kuten sinullakin, että vauva vaan yhtäkkiä tulee monta viikkoa etuajassa. Mutta nooh, eiköhän tästä selvitä :)
Riina: Heh, kiitos! Kai se on uskottava, että valmiita aletaan ehkä kuitenkin olemaan :)
Junna: Kiitos!! Kyllä eilen kieltämättä tuli sellainen tunne, että "APUA", mutta ehkä yöunien jälkeen ja teidän ihanien rohkaisevien kommenttienne saattelemina alan taas uskoa, että kaikki on ihan hyvin. Ja tänään toivottavasti lääkärineuvolassa selviää monta asiaa :) Peukut ja plussapuuhkut sinne suuntaan!
Anonyymi: Ensinnäkin, noita oppaita tulee neuvolasta ja erinäisten lahjuspakkausta mukana liittyen VAUVANHOITOON eikä pelkästään synnytykseen. Ja kyllä, ne olisi aivan suositeltavaa lukea sillä olisi vähän tyhmää mennä synnytykseen mistään mitään tietämättömänä tai ryhtyä hoitamaan vauvaa ilman mitään ennakkotietoja, jos on myös mahdollisuus perehtyä aiheeseen etukäteen. Ja aika hurja väite, että vauvan saisi rahalla. Missä näin on?? Jos viittaat IVF-hoitoihimme, niin kyllä, raha auttaa mutta luonto hoitaa senkin homman loppuun asti ja meidän kohdalla oli kyse myös helkkarin hyvästä tuurista. Ihmettelen vähän (tai oikeastaan aika paljonkin), että jos moni asia niin kovasti blogissani ärsyttää, niin kuitenkin olet roikkunut mukana 1,5 vuotta? Eikös se ole melkoista ajantuhlausta.
Veera: Kiitoksia :) Välillä kieltämättä ihmetyttää miten jotkut voivat vetää niin pienistä asioista valtavia johtopäätöksiä ja ärsyyntyä niistä faktoja tietämättä. Esim. emme me mitään varakkaita ole ja asutaankin superahtaasti, mutta nyt on näin ja sille ei voi mitään.
Riikka: Kiitos tsempittelyistä ja samaa myöskin sinne! Varmasti tuntuu hurjalta jos joudut nyt synnyttämään, mutta hyvin se menee :) Rentoja lepäilypäiviä!
Anonyymi: kiitti kivasta kommentista! :)