RV 35+3: Neuvolassa

Torstaina kävin taas neuvolassa ja pitkästä aikaa myös mies pääsi töiden puolesta osallistumaan, joten olimme paikalla molemmat. Onneksi juuri nyt, koska meitä kohtasi iloinen yllätys: saimme kurkata vauvelia ultrassa! Ilmeisesti ultran tarkoituksena oli varmistaa vauvan asento ja se näytti olevan samoin päin kun terkan alustava tunnustelu mahan päältä antoi ymmärtää: pää alhaalla, selkä minusta katsottuna mahan vasemmalla puolella ja koivet ylhäällä/oikealla. Miehen mukaan viimeisen kolmen sekunnin aikana hän onnistui näkemään myös vauvan kasvonilmeet ja sen jälkeen hän onkin muistellut sitä ahkerasti ääneen :)

Kriittiset lukemat:

- painonnousu vain +140 g (tämä on selvästi hidastunut sen jälkeen kun aloitin mammaloman, jihuu!)

- SF-mitta 35 cm

- verenpaineet hyvät

- hemoglobiini jopa 121 eli paras lukema tähän mennessä, ja kohta ruvetaan kuulemma lopettelemaan raudan syöntiä kun synnytys lähestyy

- syke 145

- vauvan liikkeet + (tätä vähän ihmettelen sillä vauva muljui mahassa vimmatusti kun makoilin tutkimuspöydällä)

Muuten kaikki oli oikein positiivista, mutta terkan mukana oli harjoittelemassa opiskelija jolle terkka antoi tehtäväksi ottaa minusta verikokeen (vasta-aineet) ja tästähän olen aiemminkin avautunut kun verikokeiden otto on minusta aina yhtä kamalaa ja vastenmielistä. Muuten en olisi varmaan antanut opiskelijan ottaa, vaan kun tiesin että terkkani ei ole tässä hommassa itsekään kovin hyvä niin olkoon. Bad mistake...Opiskelija jahkasi näytteenoton kanssa aika kauan ja neulan suoneen saattaminen kesti ja kesti, kunnes hän sitten tuumasi ettei suonesta tule mitään. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtui mutta kävi niin kipeää että kiljahdin. Hän otti neulan pois ja valitteli moneen kertaan kuinka säikähti huutoani. No, koitapas itse olla hiljaa kun joku töykkii sinua neulalla kipeästi suoneen, hmph.

Siinä vaiheessa terkka armahti ja varasi suosiolla läheisestä laboratoriosta ajan, jonne sain mennä neuvolasta suoraan. Ah, labrassa näytteen otto sujui mahtavalla ammattitaidolla ja kesti ehkä 5 sekuntia! :) Tosin siellä minulle ihmeteltiin, että miksi neuvolassa ylipäätään yritettiin ottaa verikoetta kun juuri vähän aikaa sitten on sovittu, että kaikki verinäytteiden otot siirtyvät neuvolasta pysyvästi labraan? No, tämän muistan ensi kerralla jos siihen vielä on tarvetta :)

Neuvolassa valittelin myös käsivarsien puutumista nukkuessa, josta kirjoittelin enemmän tässä postauksessa. Oireet ovat sikäli vähän pahentuneet, että käsien ja ranteiden puutumisesta toipuminen kestää aamulla heräämisen jälkeen helposti tunnin tai kahden verran. Samoin makuuasentoon mennessä sormet saattavat puutua jo ihan viidessä minuutissa. Terkan mukaan kyseessä saattaa hyvinkin olla se joidenkin teistä veikkailema rannekanavan oireyhtymä (olikohan tämä nyt oikea termi?), mutta tavallisesti oireet lakkaavat synnytyksen jälkeen. Hoitona tässä vaiheessa kovasti käsillä ja sormilla puuhastelua, mieluiten virkkaamista tai kutomista (argh, ei osaa!) tai leipomista. Pitänee vaan kehittää tähän jotain itselle sopivaa ja muistaa liikutella käsiä kovasti päivän mittaan.

Laskettuun aikaan tasan kuukausi!! Jännittävää :)