Tänään on tosiaan neljäs päivä siirron jälkeen. Viikonloppu meni nopeasti ja todella hyvissä tunnelmissa, sillä meillä oli sekä yhdessä perheen kanssa että erikseen paljon mukavaa tekemistä. Avainsana oli hyvä olo. Tuntui, että ehkä minä sittenkin saatan saada tämän kaksi viikkoa kulumaan niin, etten joka hetki mieti olenko raskaana vai en.
Maanantain koittaessa, kun meidän perheen arki alkoi, raskausasia alkoi taas täyttää mielen sen kaikkia sopukoita myöten. Olen laskeskellut, kuinka viidessä päivässä alkion pitäisi olla kiinnittynyt ja pohtinut, onko niitä oireita vai ei. En edes muista mitä tässä vaiheessa tunsin Sintistä tai Enkelipojasta. Mahaturvotusta ehkä, mutta nyt sitäkään ei edes samalla tavalla huomaisi, kun vatsa on aika....hmm, no ei-niin-kiinteä kesäisen synnytyksen jäljiltä. Vessareissut - kuten tänä syksynä on käynyt tuttuakin tutummaksi - menevät pissan väriä kyttäillessä. Enkä tiedä näkyisikö siinä edes tässä vaiheessa mitään! Rinnat ovat kevyet, ei arkuudesta tietoakaan.
Jostain sisältä alkaa nousta ihan kevyesti epätoivon omaisia tuntemuksia. Sen on pakko onnistua! Anna sen onnistua nyt! Ja samalla ymmärrän, että en voi hallita tätä. Suorittamisestahan piti päästä eroon, vain rentous ja hyvä olo auttaa. Muistaakseni minkään aiemman tuoresiirron jälkeen en ole suunnitellut jatkohoitoja, ja taikauskoinen minäni ajattelee, että jos teen sen nyt, tuomitsen samalla tämän hoidon epäonnistuneeksi. Ihan varovasti, melkein salaa itseltänikin, kurkkasin kalenteria ja totesin saman minkä jo tiesinkin: jos tästä ei tärppää niin seuraava kierto jää välistä sillä pitkällä kaavallakaan sitä ei nyt voida toteuttaa, kun nenäsumutteet alkaisivat ennen seuraavia kuukautisia. Sen verran kuitenkin pidän kiinni vanhoista tavoistani, että alkionsiirtopäivän jälkeen en ole piirtänyt kalenteriin kiertopäiviä. Jos en piirrä niitä, niitä ei tule! Ja puolentoista viikon kuluttua saan ruksia päivät 1-18 ylitse...
Tänään kokeilin jotain uutta. Sanoin ääneen kolmesti: "Minä saan vauvan. Minä saan x:n. Minä saan x:n". Kyllä, olen ahne: toivon elämältä juuri nyt kolmea suurta asiaa! Jos kaksi viimeistä toteutuu, saatan jopa kestää toive numero ykkösen toteutumattomuutta ihan vähäsen aikaa vielä. Ja se on kuulkaas aika paljon sanottu se :)
Hyvä, ihana positiivinen ja sitkeän optimistinen asenne sieltä surun alta on jälleen löytymässä. Hyvä Verona!!! <3
VastaaPoistaNiin, ihme ja kumma, sieltä se on kaikesta huolimatta taas palaamassa.. :)
Poista*haleja*
PoistaNiinpä, pidä tuo positiivinen asenne! Se varmasti auttaa :) itsellä 5päivää siirron jälkeen tunsin vain etovaa ja huonoa oloa. Sen jälkeen alkoi palelu. 8 päivänä testasin kun en jaksanut odottaa :D Tsemppiä sinulle! :)
VastaaPoistaKiitos Satu! Hoksasin sellaisenkin asian, että oikeastaan kaikkia "raskausoireita" saattaa aiheuttaa Lugesteron, jota käytän päivittäin. Jos tässä siis jotain oiretta tulee, niin saapa nähdä kuinka niihin uskaltaa luottaa... ;)
PoistaNiin juu totta puhut! Miullakin oli silloin tuo Lugesteron joten ei sitä tiedä oliko nekään varsinaisia "raskausoireita". Se on vaan niin jännää aikaa se testilu ja oireiden pähkäily. Mutta samalla niin raastavaa.. :(
Poista