Kontrolliultrat

Perjantaina kävin ensimmäisessä kontrolliultrassa sairaalassa, ja siellä todettiin, että neljästä follikkelista kolme oli lähtenyt hyvin kasvamaan. Yksi oli kooltaan 13mm, kaksi 11mm ja neljäs 9mm. Siellä ohjeistettiin jatkamaan Puregonin pistämistä ja Orgalutran aloitettiin samantien. Tiedustelin, että jokohan punktio olisi maanantaina, mutta vastattiin että menee keskiviikolle tai jopa perjantaille. Käynnin jälkeen oli taas hyvä mieli, ensimmäistä kertaa keho todellakin reagoi hoitoon juuri niinkuin pitää ja tuntuu, että nyt tässä on edellytyksiä vaikka mihin.

Olen yrittänyt noudattaa rentoutumisen reseptiä ja sopivasti lauantaille sattui yhdet pikkujoulut. Vaan mitä sieltä käsilaukun uumenista löytyikään..? Meikkien ja hiuslakkaputelin seassa lepäili aika erikoinen bileväline, nimittäin Puregon-kynä! Kesken illanvieton hipsin muina miehinä vessaan ja tuikkasin vatsanahkaan annoksen hormonia. Minähän en tavallisesti pistä itse, vaan mies hoitaa sen homman, mutta olisi ollut vähän liikaa selittämistä muille jos olisin poistunut miehen kanssa jonnekin viideksi minuutiksi kesken illanvieton ;)

Toisessa kontrolliultrassa tänään todettiin, että kolme follikkelia on jatkanut loistavasti kasvuaan ollen n. 20mm paikkeilla jokainen. Neljäskin sinnittelee menossa mukana, ja lääkäri tuumasi että kyllä se myös yritetään kerätä siltä varalta että senkin sisältä löytyisi kypsä munasolu. Punktio varattiin keskiviikolle, mistä en ollut yhtään yllättynyt, sillä eilen jo kauppareissukin rupesi tuntumaan tukalalta kun mahassa pullisteli, kiristeli ja jomotteli. Urheilu on siis selvästikin täysin pannassa ainakin tämän viikon, koska pelkkä kävely tuntuu niin hankalalta.

Sairaalareissun yhteydessä pistettiin viimeinen Orgalutran ja tänä iltana on vuorossa Pregnyl. Sitten pistämiset on hoidettu ja saa ruveta odottelemaan punktiota!

Lähdin sairaalalta todella herkissä tunnelmissa. Olin yhtäaikaa liikuttunut, iloinen, pelokas ja helpottunut. En voi uskoa, että viimein olemme tässä pisteessä ja olen siitä ihan äärettömän kiitollinen. Ihan kuin olisimme jo kokeneet pienen ihmeen. Mahtuisikohan tämän perään vielä toinen, vähän isompi ihme...?

Äiti ja isi tarvitsevat apuasi nyt oikein kovasti, pieni Enkelini