Punktio onnellisesti ohi

Nyt on sitten punktio takana. Ennakkovalmisteluista unohdin täysin, että Omega-3 olisi pitänyt jättää pois jo mielellään viime viikolla, joten siihen ehti tulla vain parin päivän tauko. Onneksi vuoto ei siitä huolimatta ollut mitenkään erikoisen runsasta.

Eilen mieliala oli aika tyyni, mutta iltaa kohden ajatukset rupesivat pyörimään tulevassa toimenpiteessä ja juuri kun tuli nukkumaanmenon aika, alkoi hermostuttaa. Väsytti todella paljon, mutta uni pakeni silmistä täydellisesti ja jouduin nousemaan sängystä ottamaan yhden melatoniini-tabletin. Sain päähäni sellaisen ajatuksen, että entä jos Pregnylin pistäminen onkin ajoitettu väärin tai muuten vaan munarakkulat puhkevat sieltä itsestään. Sitten kun olisin jo hoitopöydällä, todettaisiin että siellä ei valitettavasti enää ole mitään. Onneksi unilääke huuhtoi nämä kuvitelmat pois.

Julkisen ja yksityisen puolen hoidossa oli sellainen ero, että kotiin ei nyt saanut mukaan mitään esilääkkeitä, vaan sairaalaan saavuttiin tuntia ennen toimenpidettä ottamaan ne paikan päällä. Cocktailissa oli mukana Diapam, joka ainakin näin lääkkeisiin tottumattomalla sai heti mukavan hiprakan aikaiseksi! Kaikista inhottavinta oli jälleen kanyylin laitto, teki koko ajan mieli kiskoa kättä pois ja teippaamisen jälkeenkään olo ei meinannut millään asettua. Rauhoitin itseni katselemalla puhelimesta Neiti S:n ja Enkelipojan kuvia, äidin muruset.

Itse toimenpide ei tälläkään kertaa tuntunut pahalta. Rauhoittavaa annosteltiin suoraan suoneen reilulla kädellä, minkä ansiosta tunsin vain kevyesti neulojen tuikkaisut mutta varsinaista kipua en kokenut. Sisuksistani saatiin imaistua kaikki neljä munarakkulaa, mutta vain kolmen sisällä oli kypsä munasolu. Neljä olisi ollut parempi, mutta mielestäni kolmekin on aika hyvin! Historiani huomioon ottaen tuskin alusta asti tapahtuvalla stimuloinnillakaan olisi saatu enempää aikaiseksi.

Kaikki oli ohi erittäin nopeasti. Toimenpiteestä puolen tunnin kuluttua pääsimme lähtemään kotiin (hyvästi kanyyli!) ja vetäisin sen päälle parin tunnin unet. Sairaalasta lähtiessäni sain vielä pari pitkävaikutteista kipulääkettä, joten en ole tuntenut juuri minkäänlaista kipua koko päivänä. Arkuutta kyllä, mutta lähinnä minua vaivaa väsymys lääketokkurasta johtuen.

Nyt vaan sitten odotellaan, että montako munasolua hedelmöittyi! Papereihin kirjattiin heti ensimmäisen käynnin yhteydessä, että tehdään ICSI koska se on toiminut aiemminkin ja luultavasti siksi, että muniksia oli niin vähän. Jos on jotain ongelmia ( = ei mitään siirrettävää), sairaalasta soitetaan huomenna. Älä soi, älä soi, älä soi....

Olo hyvä, seesteinen ja jopa luottavainen.