Joulun tunnelmissa

Sukelsin kohti tätä joulua yllättävin kevyin mielin, reippaana ja touhukkaana. Mietin, missä tuska, missä ahdistus. Kun koitti tämä päivä, joulupäivän aamu, kaikki ne tunteet saapuivat sieltä missä ne olivat taas jonkin aikaa piilotelleet. Hiljalleen alkoi ahdistaa, jonkin määrittelemätön jäyti sisuksia ja iltapäivään mennessä kurkkua alkoi kuristaa. Tuli kiire lähteä joulunviettopaikasta pois, ja niin autossa olo alkoi purkaantua sitä perinteistä reittiä, kyyneleitse. Oli myös pakko päästä Enkelipojan haudalle. Pitkästä aikaa tuntui, etten halua lähteä sieltä ollenkaan pois, jäisin sinne ihan kahdestaan viettämään pikkuiseni kanssa joulua.


Mutta tämä oli kai väistämätöntä. Eiväthän perheet seuraamuksitta jäseniään menetä. Tästä lähtien on opeteltava viettämään juhlapyhiä tässä erikoisessa onnen ja surun sekoituksen tunnelmissa. Onneksi saamme olla loput pyhät omassa kodissa, turvapaikassani.

Lämmintä joulunjatkoa kaikesta huolimatta kaikille lukijoilleni