Alkionsiirto

Eilen oli todella jännittävä päivä, sillä sain tietää hedelmöittymistulokset. En ollut pysyä nahoissani kun vihdoin pääsin soittotunnilla läpi IVF-hoitajalle. Sydän pompsahti kurkkuun, kun sain kuulla, että vain yksi alkio oli aamuun mennessä hedelmöittynyt. Hoitaja oli sitä mieltä, että toisetkin saattavat vielä lähteä jakautumaan päivän aikana.

En voinut estää pettymyksen tunteita tulemasta sillä samalla tämä tarkoitti sitä, että kaikki oli yhden kortin varassa. Koko loppuillan ja yön jännäsin sitä, että säilyykö se meidän ainokainen hengissä vai ei ja väijyin puhelinta aivan herkeämättä. Kun viimein istuimme tänä aamuna sairaalan aulassa, uskoin että taidetaan tässä sittenkin päästä siirtoon.

Muut munasolut eivät sitten tosiaankaan olleet hedelmöittyneet ja siirrettävä alkio ei ollut saanut TOP-luokitusta, se oli 6-soluinen ja 1-luokkaa, mutta hoitaja kertoi että se on silti erittäin hyvä. En muista ollenkaan millaisia meidän aiemmat alkiot ovat olleet. Minulla on ainoastaan mielikuva siitä, että v. 2013 siirrettiin 1 TOP-alkio josta raskaus ei lähtenyt ja toinen samanlainen kupsahti sulatuksessa. Eli siihen luokitukseen ei ehkä niin tarkkaan kannata edes luottaa. Se kuitenkin harmittaa, että lääkäri ehti etukäteen suostua 2 alkion siirtoon meidän historia huomioonottaen, mutta nyt sitä siirrettävää ei sitten enempää löytynytkään.

Toinen pettymys tuli miehen siemennestenäytteen laadusta. Se oli jälleen aika heikko, vaikka reilu vuosi sitten käytiin hetkeksi ihan toisenlaisissa lukemissa:

               Ennen pesua           Pesun jälkeen
A:                   4                               16
B:                   14                              49
C:                   21                              9
D:                  61                              26
A+B =           18                              65

Hoitajan mielestä normaali liikkuvuus eli A+B tulisi olla n. 40-50% yhteensä. Tästä voi jälleen vetää sen johtopäätöksen, että meidän ei tosiaankaan kannata odottaa luomuihmettä sillä sen todennäköisyydet ovat minimaaliset, eritoten kun meikäläisen kroppakaan ei ole maailman vastaanottavaisimmasta päästä!

Tuumasimme kuitenkin miehen kanssa melkein yhteen ääneen toimenpiteen jälkeen, että tämä kaikki oli silti meille pieni ihme. Meni syteen tai saveen, olemme ainakin saaneet ihan puskista ensimmäisen konkreettisen tilaisuuden tulla raskaaksi ja siitä pitää olla hyvin kiitollinen. Jos tämä ei nyt onnistu, tiedämme että voimme aina yrittää uudelleen. Tällä nimenomaisella hetkellä olen kuitenkin (teknisesti) raskaana ja vaikka se kestäisi vain pari tuntia, siitä pitää iloita. Taidankin mennä tästä vällyjen väliin laiskottelemaan ja hakemaan kokonaisvaltaista zeniä kehoon! :)