keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Raskaustestin tulos

En meinannut saada yöllä nukuttua, sen verran jännitti vessan pöydällä odottava testiliuska. Vaikka ennustin tuloksen jo eilen, silti pieni toivo eli tuolla syvällä sisimmässäni.

Tässä teillekin nähtäväksi, ei tuossa ole epäilyksen sijaa:

Ja selvennyksen vuoksi, minulla on aina aiemmin näkynyt tässä vaiheessa kaksi viivaa jos olen ollut raskaana joten en usko että se myöhemminkään plussaksi muuttuu, varsinkin siksi kun fyysiset oireet puuttuvat täysin.

Olen hyvin pettynyt. Tuoresiirto ei näköjään sittenkään aina tepsi meidän kohdalla :(

Jos joku olisi kertonut meille kesällä, että jouluna, melkein puoli vuotta Enkelipojan poismenosta en vieläkään odota uutta vauvaa, olisin lyönyt hanskat tiskiin. Onneksi en tiennyt. Erityinen tavoitteeni oli olla raskaana viimeistään sitten kun palaan takaisin töihin, sillä sitten minulla olisi ollut jokin kiintopiste lähitulevaisuudessa mutta nyt ei ole sitäkään...

Tänään käyn ostamassa viiniä, sushia, homejuustoa, Battery Strippedin ja kaikkea samaan sarjaan kuuluvaa, lohdutukseksi. Sitten kun on pari päivää möyritty pohjamudissa, takaisin ruotuun. *Huokaus*

17 kommenttia:

  1. Nauti viinistä ja sushista, vietä ihana joulu. Lepää ja kerää voimaa uuteen taisteluun <3

    Vaikka eihän tähän nyt auta mikään. Muu kuin usko ja toivo <3 Kun näissä hoitojutuissa olisikin joku takuu. Että kun oikea tekniikka on löytynyt niin se sitten aina toimisi... Mutta sehän on nyt jo huomattu, että elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. :/

    Lämmin halaus täältä Verona <3 Ja uskoa tulevaan!

    VastaaPoista
  2. Voi... :( Mutta asenteesi on niin hyvä - nyt lohtuherkkuja, lepoa ja rentoutusta ja sitten taas tulta päin!

    Halaus! <3

    VastaaPoista
  3. Otan osaa :(

    Todella ikävä kuulla että sielläkin on ollut pettymyksen täyteinen aamu. Se epäusko ja epätoivo tuntuu musertavalta, miten helvetissä tästä taas pääsee eteenpäin ja jaksaa odottaa viikkokausia, nappailla hormoneita, hoitaa aknea, stressata öisin, pidätellä pissaa ja tehdä ovistestejä. Suru, katkeruus, ahdistus.

    Lähdin klo 6 juoksulenkille vellomaan pettymykseeni. Satoi kaatamalla, oli pilkkopimeää, ei ketään muuta missään. Toivon että joskus voin muistella tätä aamua taaksepäin oma lapsi rinnallani ja onnitella itseäni jaksamisesta. Toivon myös että sinullakin on edessäsi valoa ja iloa, ei enempää tuskaa.

    Nyt minusta tuntuu jo vähän paremmalta, toivottavasti sinullakin alkaa taistelutahto heräillä.

    T. Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kävin tänä aamuna lenkillä ja vaikka aluksi se ei houkuttanut, sen jälkeen tuntui paremmalta. Ja ei, en ole lannistunut, pettynyt vain. Ikinä ei saa antaa periksi! Auringon on pakko, pakko joskus paistaa tähän risukasaan...

      Tsemppiä sinne!

      Poista
  4. Voi kurjuus!
    Itse tein myöskin tänään jo testin ja ihan yhtä negatiivinen kuin sinullakin :/ Että enpä usko, että tuosta perjantaihin positiiviseksi muuttu. Mies kyllä ei "luovuta" tätäkään kiertoa vielä, mutta jaa aika normaali on kans olotila.

    Virtuaalihalaus! <3
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa vielä.
      Ajattelin tulla linkittämään sulle jos haluat kurkata meidän taivalta. Kirjoitin aiemmni lapsettomuudesta pitkät pätkät ja raskaudestakin, mutta suruissani ajattelematta poistin blogin heti sairaalasta poistuttuani.
      Nyt kyllä harmittaa.
      se oli ainoa paikka mihin olin kirjoittanut enkelini odotuksesta. Nyt ei ole enää sitäkään muuta kuin mielessä <3

      No mutta uudella taistelulla uudessa blogissa.
      http://www.lily.fi/blogit/valoa-ja-varjoa

      -H

      Poista
    2. Hei H, olen käynyt joskus sinun blogissa! Laitoin sen tuonne sivupalkkiin niin en unohda ja näen tuoreet postaukset.

      Halauksia ja parempia tunnelmia sinnekin suuntaan - miten voi olla, että näin monella on nyt negatuloksia...? Mihin ovat plussatuulet kadonneet, joulun henki taitaa loistaa poissaolollaan :( Paljon voimia!

      Poista
  5. Voi ei! <3 Toivottavasti herkut maistuu ja sitten taas kuten sanoitkin voi palata ruotuun! Koita keksiä vaikkapa keväällä ihana reissu, juhlat tai jotain mitä odottaa. Mä oon niin tässä jo pari vuotta tehnyt, sen mitä toista lapsukaista ollaan yritetty ja kyllä se että on jotain hyvää mitä odottaa auttaa vähän. <3 Viime vuotisen km:n jälkeen pettymys joka kuukausi ollut hirvittävä, sitä niin toivoisi syliinsä sen oman pikkuisen. Mutta toisaalta kun ne menkat sieltä aina alkaa niin ihmeen nopeesti sitä asennoituu jo uuteen kiertoon, täällä ovis juuri nyt meneillään. Saa nähdä josko tällä kertaa? ;) Mutta skeptinen oon ja kroppa tuntuu temppuilevan liiankinkanssa jotta nyt onnistaisi. Mä oon varma että noilla hoidoilla saatte pian olla raskaana taas, noinkin vaikeiden kokemusten jälkeen ei ole ihme että 6kk on mennyt. Aikansa se kehokin ottaa toipuakseen. Voimaa sinulle vaikeisiin hetkiin ja päiviin! <3 Täällä stempataan mukana ja muistutellaan : Et ole yksin! -henni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanasti kirjoitettu <3

      Silloin keväällä 2013, kun saimme yllättävän luomuplussan, olimme juurikin etelänlomalla ja etukäteen harmitti ihan hirveästi että olimme matkan varanneet, sillä missasimme sen takia yhden PASin. Vaikka lomailu on toisinaan ihanan rentouttavaa, toisaalta on tullut myös sellainen pakkomielle tästä yrittämisestä, että yhtään kiertoa ei halua "sabotoida" reissujen takia, vaikka tietysti se samalla tekisi myös hyvää...Nyt meillä on aika monta kiertoa totista yritystä takana, joten voi olla että jos tästä nyt alkavasta kierrosta ei hoitoon päästä, tulee pakostikin tauko eteen jo ihan kropan toipumisen kannalta. Ja sekös on karvasta kalkkia! Sitä vaan laskee päiviä raskautumiseen vaikka tehokkuus ei tässä asiassa auta :/

      Kovasti plussatuulia teillepäin näin otolliseen ajankohtaan! :)

      Poista
  6. Voi Verona, virtuaalinen halaus täältä! Mitäpä tässä sanomaan, oma testi näytti aamulla ihan samaa, joten samassa veneessä, samoissa tunnelmissa.. Ryve rauhassa ja sitten joulun viettoon perheen pariin!!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sofi, sinäkinkö!? Samat sanat takaisinpäin, parempaa onnea joulun jälkeen <3

      Poista
  7. Hirvittävän surullista. Olisin niin kovasti sinulle toivonut jo tätä toivon konkreettista syntymistä. Olen varma, että se sieltä vielä tulee, ennemmin tai myöhemmin, mutta tiedän, että matkan venyminen raastaa mieltä (ja kehoakin).

    Yritä lepäillä ja nauttia joulunajasta, helli itseäsi niin hyvin kuin osaat. Kaikki se tulee suureksi hyödyksi vielä.

    Halaus <3

    VastaaPoista
  8. Voi surku negaa. :( Ei tähän oikein muuta voi sanoa. Oikein lämmintä ja rauhallista joulua kuitenkin koko teidän perheelle. ♥ Tulkoon se kaikkein paras joululahja sitten hiukan jälkijunassa, kun ei nyt ihan tähän toimitukseen ehtinyt.

    VastaaPoista