Nyt kun mieli alkaa hiljalleen selvitä alkushokista Enkelipojan menettämisen jälkeen, on vain yksi asia joka saa minut pyristelemään kiivaasti kohti tulevaisuutta - tyhjän sylin täyttäminen. Kirjoitin tästä aiemminkin, silloin kun mieli oli vielä sekaisin surusta. Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä vahvemmaksi tuo ajatus tulee.
En halua ikinä korvata Enkelipoikaa, mutta tunnen todella voimakasta, fyysistä tarvetta täyttää tämä äidin tyhjä syli. Haluan hoivata, haluan ruokkia, pitää huolta pienen pienestä olennosta joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Kehoni oli jo aivan valmistautunut tuohon tehtäväänsä, ja koko olemassaoloni huutaa sille jatkumoa.
Sairaalassa synnytyksen jälkeen sain maidontuloa ehkäisevät pillerit. Silti rinnat eivät ole vajuneet synnytyksestä juuri ollenkaan, ja välillä tunnen kummaa kipristelyä, hyvin samantapaista kun imetyksen aikana silloin kun Sintti oli nukkunut vähän pidempään ja maito rupesi pakkautumaan. Voisin melkein vaikka vannoa, että jos syliini tuotaisiin pikkuvauva niin täältä kyllä maitohanat aukeaisivat pienen houkuttelun jälkeen...!
Monesta lähteestä olen kuullut ja lukenut, että raskaudet ja synnytykset parantavat hedelmällisyyttä. Hieman järjenvastaisestikin olen pistämässä kaiken toivoni tuon uskomuksen varaan. Tiedän, että klinikalle ei varmasti oteta ainakaan ennenkuin kierto on tasoittunut. Vaikka sekin tapahtuisi nopeasti olisi se silti liian hidasta minulle. En voi päästää irti siitä ajatuksesta, että ensimmäiset kuukaudet synnytyksen jälkeen ovat kaikkein hedelmällisintä aikaa ja uskottelen naiivisti itselleni, että luonto hoitaa osuutensa nopeasti. (ja tällehän ei ole siis minkäänlaisia perusteita, kun kerran olemme lapsettomuudesta kärsivä pariskunta!)
Kävi miten kävi, tarve raskautua nopeasti on voimakas. Muuten tuntuu siltä, että jään tähän samaan olotilaan polkemaan paikoilleni. Raskausmahoja tulee vastaan ihan joka paikassa, samoin turvakaukaloita joista pilkottaa pieniä varpaita. Meidänhän tuossa piti olla! Kanniskelemassa omaa vauvaa, sen sijaan että suunnittelemme hautakiven ostoa...
Aluksi näytti siltä, että jälkivuoto hiipuu nopeasti. Nyt 2,5 viikon jälkeen sitä tulee vieläkin, tosin erittäin niukasti, mutta kuitenkin. Olen silti vähän hämmentynyt sekä omista että lähipiirin saamista hyvinkin toisistaan poikkeavista ohjeista. Minulle neuvolasta ja sairaalasta sanottiin, että ei ole mitään syytä pitää taukoa vaan yrittämisen voi heti aloittaa kun jälkivuoto on loppunut, ellei ilmene komplikaatioita tai tulehduksia. Sen sijaan parille tuntemalleni henkilölle neuvottiin odottamaan ainakin puoli vuotta synnytyksen jälkeen, jotta uusi raskaus olisi turvallinen. Puoli vuotta näissä olosuhteissa tuntuu kokonaiselta ihmisiältä...Erikoista, että eri ihmisiltä, vaikkakin samalta alalta saattaa tulla niin toisistaan poikkeavia ohjeistuksia.
Fyysinen parantuminen synnytyksestä etenee nopeasti. Tikkejä tuli mitätön määrä verrattuna Sintistä, alle kymmenen. Kotiutumisen jälkeen istuin puoli päivää pehmeän tyynyn päällä, sitten en enää tarvinnut sitä. Särkylääkkeitä en ole käyttänyt kertaakaan. Täytyy vain toivoa, että prosessi etenee yhtä hyvin ja jälkivuoto loppuisi pian.
Saisiko toivoa tähän väliin yhtä pientä luomuihmettä kaiken tämän jälkeen...?
meille ainakin sanottiin että puolen vuoden suositus on vaan että kroppa jaksaisi, itse en halunnut odottaa niin kauan, uusi raskaus 3kk ed jälkeen!
VastaaPoistaIhanaa, onnistuisipa tuo meilläkin!
PoistaMeillä esikoinen on luomuihme, joten salaa toivoin että vauvan menetyksen jälkeen tulisi toinen... En odotellut mitään jälkitarkastusta ym. vaan heti yritystä päälle kun kierto palasi jälkivuodon jälkeen. No yllätys, tulosta ei tullut, mutta pääsimme julkiselle heti kun lopulliset tulokset olivat tulleet ja jälkitarkastus tehty (3kk) synnytyksestä. Emme joutuneet jonottamaan, vaan heti kun klinikalle soitin pääsimme suoraan tositoimiin. Positiivisen testin tein 5,5 kk menetyksen jälkeen. Jälkivuodon jälkeen ehti olla kahdet normikuukautiset, sitten alkoikin hormonien pumppaus.
VastaaPoistaToivottavasti pääsette pian uuteen yritykseen. Itsellekin ajatus sylin täyttämisestä oli pakkomielteistä, ja pelko siitä että niin ei koskaan kävisi, oli murskaava. Takana oli niin monia epäonnistuneita hoitoja ja lääkärienkin mukaan esikoinen on todellinen ihme... Tälläisen kokemuksen jälkeen kateus niitä kohtaan joilla lisääntyminen on yhtä helppoa kuin kaupassa käynti oli aikamoinen, itsellä katkeruus lapsettomuudesta nosti eniten päätään vasta kahden lapsen jälkeen!
Ehkä voit jo soittaa klinikalle ja kysyä mitä mieltä ovat? Niin minäkin tein ja kun tiesin milloin hoitoihin päästää, antoi se tilaa keskittyä hetkeksi vain suruun.
Yritä jaksaa Verona <3 Herki kerrallaan, eteenpäin.
Kiitos, Turnip! Siis pääsittekö heti jonojen ohi suoraan hoitoihin? Tuo olisi suorastaan unelmatilanne ja rupesin miettimään samaa meidän kohdalla...en mitenkään kykene odottamaan puolta vuotta mutta jos heti pääsisi niin se olisi aivan mahtavaa. Selvitettäviä asioita on paljon, mm. se miten näitä hoitoja Kela enää korvaa. Muistelen että jotain 3 korvataan ja jos uuteen hoitoon menemme, niin se olisi jo tuo kolmas eli siinä pitäisi mielellään heti saada onnistuneita tuloksia...
PoistaMietin myös tuota, että jos soittaisi jo etukäteen molempiin paikkoihin, sekä yksityiselle että julkiselle puolelle ja kartoittaisi vaihtoehtoja. Harmi vaan kun joka paikka tuntuu näin heinäkuussa olevan kiinni, mutta jospa ne pian taas aukeaisivat.
Käsittääkseni kela korvaa kuusi(?) hoitokertaa, mutta julkisella tehdään kait vain 2-3 tilanteen mukaan. Meille on tehty viisi punktiota, kolme yksityisella ja nyt kaksi viimeistä julkisella. Itseäkin alkoi vähän stressaamaan tuo hoitokertojen täyteen tulo...
PoistaPääsimme tosiaan jonottamatta suoraan hoitoon heti seuraavista kuukautisista lopullisten tulosten tulon jälkeen, mutta olimme siis jo julkisen puolen asiakkaita ja enkelin kohdalla tuon puoli vuotta jonottaneet.
Soittele ja selvittele, toivo tulevaisuudesta auttaa jaksamaan eteenpäin <3
Uskon, että se on ihan biologistakin, että kuolleen vauvan jälkeen haluaa saada tyhjään syliin uuden. Moni onneksi tässä onnistuukin, ja vertaiskokemusten perusteella vaikuttaa siltä, että kohtukuoleman jälkeen uusi raskaus usein alkaa pian.
VastaaPoistaTiedän parikin perhettä, jossa esikoinen on saanut alkunsa hoidoilla ja toinen lapsi on ollut luomuylläri, jota on alettu odottaa muutama kuukausi ekan synnytyksen jälkeen. Toivoa on aina, mutta ei se tietenkään kaikilla mene niin, harmi kyllä.
Noista aikarajoista: uskon, että kukaan ulkopuolinen ei voi sitä määrittää, mikä on oikea hetki. Ja toisaalta jotkut saavat eläviäkin lapsia hyvin pienellä ikäerolla ja silti kaikki sujuu hyvin, vaikka äiti toisen raskausaikana hoitaa pientä vauvaa!
Me odotimme ensin jälkitarkastukseen 2 kk, kierto palasi myös siinä kohtaa. Kuolinsyytutkinnan tulokset eivät tuolloin olleet täysin valmiit, mutta se pystyttiin jo sanomaan, että tavallista suurempaa toistumisriskiä ei kohtukuolemalle ole. Kävi kuitenkin niin, että tutkinnassa selvisi myös, että minulta puuttuivat vihurirokkovasta-aineet verestä, vaikka olen lapsena MPR-rokotteet saanut. Rokotteen ottamista suositeltiin ennen uutta yritystä, koska vihurirokko voisi raskaana olla vaarallinen. Tietenkään sen sairastaminen ei ole kovin todennäköistä, mutta pientäkään riskiä emme toki halunneet ottaa, joten kävin rokotuttamassa itseni. Rokotteen sisältämän elävän viruksen takia raskautumista ei suositeltu kolmeen kuukauteen. Se tuntui ihan kamalalta - piti odottaa kolme lisäkuukautta ennen kuin sai edes aloittaa yrityksen! Olen miettinyt, johtuiko vuodenvaihteen paha romahdus voinnissani surun lisäksi tästäkin asiasta. Toisaalta olen kuullut, että monelle se n. 3 kuukautta kuolemasta on muutenkin raskas aika. Suuri onni kyllä kävi, kun viimein piinaavaan yrityskiellon jälkeen raskaus alkoi heti. Nyt kun vielä kaikki menisi hyvin loppuun asti...
Kovasti voimia sinulle ja teille edelleen! Aluksi aika tuntuu menevän niin hitaasti, mutta jokainen sekunti ja minuuttikin vievät eteenpäin. <3
Oi että, voin eläytyä täysin noihin tuntemuksiisi 3 kk:n lisäodotuksesta - se tuntuisi todella kovalta tuomiolta! Eihän mistään ole takeita, että raskautuminen onnistuu ensimmäisinä kuukausina, mutta jos ei saa edes yrittää niin se tuntuu todella raskaalta. Onneksi teillä kuitenkin lykästi noin nopeasti, se on vähintäänkin kohtuullista tuossa tilanteessa!
PoistaToivottavasti tähän risukasaan saadaan vihdoin jotain valoa juuri sen uuden raskauden muodossa. Ehkä pieni enkelilapsukaisemme tuolla ylhäällä voi auttaa asiassa <3
Verona. Olen lukenut tekstejäsi sydän verellä. Olen itse kaukana tietokoneista eikä näpyttelykykyni seuraa sydäntä. Mutta nyt on pakko sanoa muutama asia - tai ei edes asia, vaan kertoa vain, että täällä ollaan.
VastaaPoistaUskon, että tuon pakkomielteen (?) seuraaminen on oikea tie. Minullakin se oli vielä kaksosten menettämisen jälkeen. Ja sain ihanan, täydellisen sateenkaaripojan. Kyllä syli tietää - ja vaikka ei tietäisikään, niin mitä sitten. Ei tästä "toivu", se on aina. Ei koskaan ole "valmis" sen enempää kuin ennenkään. Pitää vain uskaltaa ja mennä. Katsoa elämä ja sen seuraava liike.
Olen niin tuhannen pahoillani menetyksestänne. Toivon huomiselle hyviä hetkiä, edes muutaman. Tai sitten onnistuneita pakkomielteitä.
<3
Kiitos, Gretel, kauniista sanoistasi! On pakko uskoa, että tämä on oikea tie sillä vaihtoehtoja ei ole. Enkelipoika oli niin täydellisen toivottu, ja samaa tulee olemaan myös seuraava tulokas, jos meillä sellainen onni käy...
Poista<3
Voi miten toivonkaan teille sitä luomuyllätystä, kovasti olette mielessä ja itkun jos toisenkin olen teidän vuoksenne tirauttanut. Askel kerrallaan eteenpäin, vielä se silta kantaa vaikka sen kestävyyttä on kohdallanne koeteltu jo liikaakin <3
VastaaPoistaHei! Kela-korvauksia sinun ei onneksi tarvitse murehtia. Kela korvaa 3 hoitokertaa, mutta raskaus nollaa aina hoitokerrat. Myös keskenemeno (ja kohtukuolema) riittää nollaamaan hoitokerrat. Näin ollen teillä on oikeus suorakorvaukseen kolmesta seuraavasta hoidosta. Itselleni on tehty 8 icsi-hoitoa, joista tuloksena yksi lapsi, yksi keskenmeno ja nyt odotan toista lastamme. Kaikki hoidot on meille tehty yksityisellä. Julkisen hoidot menevät sitten omia reittejään eivätkä Kela-korvaukset liity niihin. Olen näiden asioiden kanssa tekemisissä myös työni puolesta, joten Kelan korvauskäytäntö on sen vuoksikin tuttua.
VastaaPoistaIhanaa, kiitos kun kerroit! Yritin eilen illalla vielä googlettaa asiaa niin Kelan sivuilta kuin keskustelupalstoiltakin, mutta en tajunnut mitään.
Poista