lauantai 9. lokakuuta 2010

Katkeruus ja kateus puhuvat

Nyt on vain sellainen hetki, että on päästettävä katkeruus ja kateus vähäksi aikaa valloilleen. En vaan jaksa olla positiivinen. Miksi meille ei voi tulla sitä vauvaa, MIKSI??

Yli vuosi sitten kesällä kun keskustelun alla oli vakavasti aloittaa vauvan yrittäminen lähiaikoina, puhuin asiasta erään ystäväni kanssa jolla oli ollut paha vauvakuume jo vajaan vuoden. Tiesin miten kipeä tämä aihe hänelle oli, joten emmin pitkään kertoako hänelle vai ei, koska tuntui että jotenkin saattaisin loukata häntä tällä uutisella. Hänen miehellään oli jo pari lasta ex-vaimonsa kanssa, ja oli hyvin epävarmaa halusiko hän edes kolmatta. Niinpä tämä aihe oli ollut kiivaidenkin keskustelujen alla yli puoli vuoden ajan, joten tuntui pahalta mennä täräyttämään uutinen, että meillä vauvan yrittäminen on yhteinen päätös ja saatamme pian aloittaa. Toisen ystäväni neuvosta kerroin kuitenkin, ja kaverini oli siitä hyvin iloinen!

Pian tämän jälkeen me päätimmekin miehen kanssa pitää häät ensin, ja kuin kohtalon ivaa: ystäväni sai siitä parin kuukauden jälkeen eli viime syksynä mieheltään vihdoin suostumuksen vauvantekopuuhiin ja tuli heti eka yrittämästä raskaaksi! Nyt heillä on jo ihana vauva ja meillä homma ei ole edennyt yhtikäs mihinkään, vaikka kuinka ollaan samaa mieltä asioista. Ei ole reilua...

Toinen kadehdinnan kohde on nyt tämä raskaana oleva ystäväni. Myös hän tuli raskaaksi eka yrittämästä.

Mikä minä sitten olen, se kolmas tilastollinen poikkeavuusko joka osoittautuu selittämättömästi lapsettomaksi..?

ARGGHH.

12 kommenttia:

  1. Niin mikä ei ole reilua? Ettet tullut ekasta yrittämästä raskaaksi?

    Hei ihan oikeasti, neljä kuukautta ei ole vielä aika eikä mikään. Teitä ei huolittaisi vielä edes tutkimuksiin. Kaikkea ei saa sormea napsauttamalla.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi: kuten tekstistäni varmaan käy ilmi, minulla on ollut vauvakuume jo puolitoista vuotta. Yritys taas ollut päällä nelisen kuukautta. Tiedän, että se on yleisesti ottaen vähän aikaa, mutta ei se silti pettymyksen määrää lievennä yhtään. Tällä hetkellä just tuntuu pahalta, ja minulla on ihan yhtä suuri oikeus purkaa pettymyksen tunteita (omassa blogissani) kuin kenellä tahansa muullakin.

    Näillä kahdella ystävälläni raskauden alkoivat melkeinpä juuri "sormea napsauttamalla" eli eka laakista. Välillä tulee kateuden tunteita, mutta ei sitä tarkoita ettei heidän puolestaan olisi myös erittäin onnellinen. Ja kun todennäköisesti olet sisälukutaitoinen, huomaat varmaan että rivien välistä paistaa pelko omasta lapsettomuudesta...Sama pelko voi olla ihmisellä, vaikka olisi yrittänyt vasta kuukauden päivät!

    VastaaPoista
  3. Verona, mulla on ollut se pelko päällä lähes koko aikuisikäni. No, ei nyt mitään aktiivista pelkoa, että se olisi elämää mitenkään haitannut, mutta kyllä se on aina silloin tällöin tullut mieleen, että "mitä jos..".

    Ja nyt varsinkin, vaikka takana myös "vain" saman verran yrittämistä kuin sulla. Mulla myös muutama ystävä tullut paksuksi ihan ekalla ja tokalla yrittämällä -ja muutama ihan yrittämättäkin, siis vahingossa. Mutta ei sen perusteeella vielä leimata meitä lapsettomien tilastoihin.

    Ei se mitään, Verona, ei lannistuta vielä. Yritetääs taas ajatella jotain muuta välillä. Koska se sun miekkonen nyt lähteekään matkaan? Meneekö kauas? Kai voit tehdä muutamankin reissun sinne, töistä vaan vapaata sopivaan aikaan ja ei muuta ku peittoa heiluttelemaan uusiin maisemiin ;)

    Tsemppiä ja pidähän lippu korkealla. Nautitaan ihanasta, kauniista syksystä ja iloitaan ystäviemme raskauksista -kaikesta huolimatta. Hiljaa hyvä tulee? :D

    VastaaPoista
  4. Voi Verona, tietysti sulla on oikeus tunteisiisi! Varmasti jokainen lasta yrittävä kokee noita tunteita, ellei sitten kuulu niihin, joilla nappaa kerrasta. Ja itseasiassa mäkin, joka raskauduin helposti, olen ollut (ihan avoimesti) kateellinen kaverilleni, joka tuli raskaaksi aikana jolloin itsellä ei ollut vielä mahdollisuutta alkaa yrittämään. Oman lapsen kaipuu on vaan yksinkertaisesti niin iso ja tunteita herättävä asia, että kummallista mun mielestä olisi, jos tuttujen vauvauutiset eivät vähän pistäisi sydämessä, vaikka heidän puolestaan onnellinen olisikin.

    Mutta tosiaan, 4kk ei ole pitkä aika siinä mielessä, että ei kannata alkaa vielä maalailemaan mörköjä seinälle selittämättömästä lapsettomuudesta. Vaikka tuntuuhan vauvakuumeen kourissa kärvistellessä jokainen kuukausikin vuodelta. Mä toivon ja uskon, että pian teilläkin on vauva alulla. :)

    VastaaPoista
  5. Tuulari & Minttukrokantti, kiitos kauniista sanoistanne! :)

    Tuulari, mun mies lähtee reissuun ihan just ja tarkoitus olisi kyllä käydä häntä morjestamassa. Se on ihan totta, että siitä saa mukavaa vaihtelua! Lomia ei hirveästi ole jäljellä, mutta onneksi sen verran että pari kertaa pääsee käymään ja jatkamaan vauvantekoa siitä mihin viimeksi jäätiin ;) Ei täällä ihan depiksessä olla vaikka siltä ehkä kuulostaakin, mutta välillä ei vaan pysty tsemppaamaan, you know? Pitäisköhän alkaa treenaamaan vaikka maratoniin, hmm...:) Tsemppiä myös sinulle ja plussatuulia!

    Minttukrokantti: "Oman lapsen kaipuu on vaan yksinkertaisesti niin iso ja tunteita herättävä asia" tällä osuit juuri naulan kantaan, tämä on juuri niin iso asia että sitä on hirveän vaikea hallita omassa mielessään vaikka kuinka yrittääkin. Ja nuo mokomat hormonit vielä tekee omia tepposiaan! Mä en just nyt haluais sitä lippua vuoristorataan mut kai se on otettava vastaan kun kerran tähän on lähdetty ;) Ja kiva kuulla, että muillakin on ollut niitä kateuden tunteita.

    VastaaPoista
  6. En nyt menisi tekemään tuollaisia yleistyksiä, että jos kolmesta kaveruksesta kaksi raskautuu helposti, niin se kolmas (eli sinä) on selittämättömästi lapseton. Eli en nyt sinua pitäisi millään tavalla selittämättömästi lapsettomana, kun asiaa ei ole edes tutkittu. Nyt järki käteen. Sitä paitsi lapsettomuuttakin voidaan selittaa varmaan tasan yhtä paljon, kun on sitä selittämätöntä lapsettomuutta. Oliko se niin, että naisilla suurin syy lapsettomuuten on häiriöt ovulaatiossa ts. ei ovuloi ja miehellä sperman huono laatu, liian vähän liikkuvia siittiöitä tms. Nämähän selviävät tutkimuksella. Nyrkkisääntö on, että tutkimuksiin pääsee, kun on vuosi yrittämistä takana.

    Fakta on se, että toiset raskautuvat heti, naps, noin vain, ensi yrittämällä. Toiset joutuvat yrittämään vuoden. ILMAN, että siihen on mitään syytä. Vauhkoamalla ei tule yhtään sen nopeammin raskaaksi. Ja vaikka se syy löydettäisiin, niin lapsettomuushoidoilla saadaan nykyään hyviä tuloksia aikaan.

    Arvostan, että ihmiset purkautuvat blogeissaan ja kertovat pahasta olostaan ja jakavat ja saavat vertaistukea. Toisinaan kuitenkin nämä blogit itsessään ruokkivat pahaa oloa, pahaa mieltä ja kasaavat paineita. Blogit saattavat herättää myös närää niiden keskuudessa, jotka ovat oikeasti (tutkitusti) selittämättömästi lapsettomia. Tutkimuksissa siis käyty, ei syytä löydetty ja hoidot eivät auta. Siksi sinun ei ehkä vielä tässä vaiheessa kannata pitää ja mainostaa keskustelupalstoille ym. itseäsi selittämättömästi lapsettomana.

    Vilpittiömästi toivon, että onnistut jossain vaiheessa projektissasi ja saat syliisi nyytin ja saat kokea onnentunteen.

    t. Lapseton (tahtomattaan)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: Siis missä vaiheessa minä olen mainostanut itseäni keskustelupalstoilla lapsettomana?? Nyt puolestaan tällaiseen kirjoitteluun järki käteen! Omassa blogissani kirjoitan just siltä miltä minusta itsestäni tuntuu, eikä siltä miltä toisista tuntuu tai mitä he ehkä haluaisivat minun kirjoittavan. Jos tuntuu pahalta lukea tällaisia masis-kirjoitteluja, niin tough luck: niitä tulee varmasti lisääkin jos tämä vauvanyritys vielä jatkuu kauan!

    Ymmärtäkää nyt vihdoin se, että tämä postaus oli liioitellen kirjoitettu ja masis-fiilikset päästetty kerralla kunnolla valloilleen että niitä ei tarvitsisi koko ajan vatvoa. "Selittämätön lapsettomuus" oli heitto ja sisäinen pelkotila, eikä todellakaan oma henkilökohtainen uskomus.

    Sen sijaan vauhkoamista, tunteilua ja spekulaatiota suuntaan tai toiseen on 100% varmasti luvassa myös jatkossa.

    VastaaPoista
  8. Ou nou, mitä kommentointia täällä. Blogimaailmassa pätee mun mielestä muutamia (kummallisia) sääntöjä. Anonyymit urputtajat kommentoivat aina. Anonyymit urputtajat kertovat aina, mitä blogin pitäjän tulisi kirjoittaa ja mitä ei. Anonyymit urputtajat haukkuvat blogin kirjoittajaa eivätkä osaa lukea tekstiä: "Kirjoitan omaan blogiini mitä haluan". Näistä urputtajista ei kannata piitata, koska 100% he kommentoivat anonyymeinä.

    Minä en lapsettomuutta toivo kenellekään. Seurasin ystäväni rinnalla heidän 4 vuotta kestänyttä polkua ja siinä on mun mielestä 4 vuotta liikaa. Toinen ystäväni yritti lähes pari vuotta. Sen lisäksi tiedän useita muita tuttuja, jotka ovat yrittäneet lasta tuloksetta tai ovat parhaillaan hoidossa. Tämä pelottaa myös minua itseäni. Ikää, kun minullakin on jo himpasen yli 30 vuotta.

    Itse kuulin (ystävältäni) arvostelua siitä, kun lasten hankintaa siirretään yli kolmenkympin. Olin järkyttynyt. Ystävä tuntee minut hyvin ja tietää tilanteeni. Vastahan minä tapasin mieheni reilut kaksi vuotta sitten ja olemme olleet miehen kanssa samaa mieltä, että vaikka ikää jo on, niin silti ei suinpäin rynnätä tekemään asioitani. Ikään kuin olisin kymmenen vuotta tässä tahallani lasten hankintaa siirtänyt. Grr...

    Anteeksi avautuminen :D Ja pointtini oli siis se, että jokainen kirjoittakoon blogissaan mitä lystää. Jaksamista!

    VastaaPoista
  9. En tiedä ruokkiiko tämä teksti nyt lisää näitä anonyymien kommentteja(itsekin kyllä nyt anonyyminä kirjoittelen), mutta on se nyt kumma, jos ei omaan blogiinsa saa kirjoittaa mitä haluaa! Kun kenenkään ei TODELLAKAAN ole pakko lukea, jos ei kiinnosta! Minusta on vain lohdullista lukea, että joku muukin pohtii ihan samoja asioita, vaikka yritystä ei takana kuukausia/vuosia olekaan. Itse ainakin olen kovasti ollut kirjoituksiesi hengessä mukana. Joten jatka ihmeessä kirjoittamista juuri niistä asioista, joista haluat ja unohda noi aikaisemmat negatiiviset kommentit! Onnea raskautumisen yrittämiseen! :)

    VastaaPoista
  10. Fru L: Kiitoksia! Olen itsekin blogeja lukiessani törmännyt näihin anonyymeihin urputtajiin ja ihmetellyt aina samaa, että miten he jaksavat. Tuntuu, että varsinkin kasvolliset bloggaajat saavat paljon kuraa niskaansa ja se on minusta todella inhottava ilmiö. No, ainahan voi estää anokommentit jos näitä oikein alkaa sataa...

    Sinulla on sitten aika paljon samanlainen tilanne kuin minulla. Minäkään en olisi aiemmin pystynyt alkaa lapsia "laittamaan" kun elämäntilanne ei ole sitä sallinut. Miehen kanssa ollaan oltu nyt reilut 3 vuotta yhdessä ja ekaa kertaa tuntui siltä, että tämän miehen kanssa voin tehdä mitä vain! Olisin periaatteessa voinut alkaa hankkia lapsia jo 10 vuotta sitten jos vain olosuhteet olisivat olleet otolliset.

    Ystäväsi kommentti oli kieltämättä vähän kummallinen. Olisikohan hän tarkoittanut sillä muita ihmisiä kuin sinua?

    Sissi: kiitos kommentista! Mukava kuulla, että joku saa näistä höpinöistäni jotain irti :) Tuntuisi vähän hölmöltä alkaa "siivoamaan" tekstejä sitä silmällä pitäen että joku ei vaan ärsyynny ja loukkaannu, kun kuitenkin tätä nimettömänä & kasvottomana teen siitä syystä, että täällä voi tuulettaa näitä vauva-aiheisia ajatuksia niin paljon kuin sielu sietää, ja saada välillä jopa vertaistukea :)

    VastaaPoista
  11. Joo, niin tuntuu olevan. Siis samanlainen tilanne :D Nimittäin myös me mentiin naimisiin kesällä 2010 Yhteistä taivalta miehen kanssa tosiaan reilut kaksi vuotta, josta ensimmäinen vuosi etäsuhteessa. Meillä ei tosin tää lasten hankinta ole vielä mitenkään ajankohtaista, tai siis ei sitä nyt mitenkään erityisen aktiivisesti yritetä estääkään.

    En usko, että ystäväni kommentti oli mitenkään yleinen. Hänen tyyliinsä ei kuulu puhua yleisesti muista ihmisistä. Olin niin hämmentynyt siinä tilanteessa, että en edes tajunnut kysyä, että onko hän kenties unohtanut, että tapasin mieheni vasta muutamia vuosia sitten. Ehkä hän on...

    VastaaPoista
  12. Fru L: hmm, hieman erikoiseltahan tuo kommentti kuulostaa, mutta ehkä hänellä on syynsä? Tai sitten näin jälkikäteen katuu salaa, mitä tuli sanottua :) Tärkeintä on minusta, että itse elää sellaista elämää kuin itse haluaa ja kokee itsensä onnelliseksi. IHmisten elämänpolut menevät niin eri tahtia ettei kaikki voi tapahtua joka henkilöllä tismalleen samassa vaiheessa...

    VastaaPoista