lauantai 3. joulukuuta 2011

RV 38+5: Vauvalehden Raskaustesti

Hoksasin, että minullahan on vielä tekemättä tämä klassikko raskaustesti, joka on siis Vauva-lehdestä lainattu.

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.
Myönnetään, ruokahalu on ollut valtaisa aivan alusta asti. Pari kuukautta sitten mahan kasvaessa se väheni reippaasti kun mahassa ei vaan enää ollut niin paljoa tilaa. Olen kuitenkin myös herkutellut aika paljon, mutta lähinnä olen makeanperso ja suolaiset jutut tulevat hyvänä kakkosena.

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.
En ole koskaan juonut kahvia, mutta teetä olen litkinyt entiseen tapaan. Tosin olen pääsääntöisesti tyytynyt yhteen kupilliseen per päivä kofeiinin välttelemiseksi. Muiden kahvinjuonti tai sen tuoksu ei ole minua häirinnyt.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
En ole oikeastaan missään vaiheessa kokenut mitään kovin kokonaisvaltaista väsymystä, vaan nytkin olen pärjännyt joko pitkähköillä yöunilla tai sitten jos yö on jäänyt lyhyeksi niin sitten päikkäreiden kanssa olen jaksanut. Lepäillä kyllä pitää paljon enemmän sillä voimat eivät ole entisellään.

Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea on ollut.
Suonenvetoa oli joskus kuukausi sitten, ja niitä kohtauksia tuli öisin noin parin kuukauden ajan, mutta ovat onneksi jo loppuneet. Närästystä on tullut harvakseltaan silloin kun olen illalla syönyt liian paljon ja mennyt makuuasentoon. Turvotus on hiipinyt jäseniin viimeisen parin viikon ajan ja siitä syystä poistin kihla-ja vihkisormukset ihan kaiken varalta, mikä oli hyvä päätös sillä nyt en saisi niitä varmaan enää pois ;) Turvotus on onneksi ollut kuitenkin aika maltillista.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Hahaha, en todellakaan! Näin raskauden loppuvaiheessa tunnen itseni jättikokoiseksi plösöksi, jolla on vaikea liikkua ja kömpelö olo koko ajan. Tiedostan kuitenkin että tämä on väliaikaista ja kohta pääsen taas takaisin omaksi itsekseni.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Joo, kaksi kertaa :)

Tunteet ovat olleet pinnassa.
Vaihtelevasti. Joskus raskauden puolivälissä vetistelytti yksi jos toinenkin asia, ja tulin todella helposti pahalle tuulelle, mutta ne oireet jäivät vaivihkaa pois. Nyt taas raskauden loppuvaiheessa olen tullut paljon tunneherkemmäksi ja ehkä myöskin tuittupäisemmäksi mistä saa kärsiä miesparkani ;)

Hyvä äiti imettää pitkään.
Imettämisellä ja hyvällä äitiydellä ei ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Olisi tietysti hyvä yrittää, mutta jos homma ei vaan onnistu niin siitä on turha syyllistyä sillä imetys tuntuu toisinaan olevan aika mystinen juttu. Itse haluan ehdottomasti yrittää ja toivon onnistuvani, mutta olen myös valmistellut itseäni etukäteen, että kaikista kokeiluista huolimatta voi käydä niin, että siitä ei vaan ikinä tule mitään ja että en silloin ottaisi asiasta niin kovin itseeni.

Olen suunnitellut synnytykseni.
En juurikaan, sillä kaikesta lukemastani ja kuulemastani huolimatta en voi täysin tietää mitä on luvassa. Jotain toivomuksia minulla on, ja uskoisin ottavani epiduraalin, mutta yritän siinä tilanteessa luottaa sairaalan henkilökuntaan ja myöskin luontoäitiin. Kaikista tärkeintä on, että mieheni tulee olemaan paikalla synnytyksessä minua tukemassa.


3 kommenttia:

  1. Nää testit on kivoja! Tsemppiä vielä loppuraskauteen, miten kauan se nyt sit kestääkin. :)

    VastaaPoista
  2. Ihana idea kirjoittaa tällainen! Lueskelin kirjastosta lainattuja vauvalehtiä tosi paljon raskausaikana ja nää oli ihan suosikkeja :)

    VastaaPoista
  3. Paukkuliini: Kiitos, toivottavasti ei kestä enää kauaa! :)

    Riina: Joo, tämmöisiä on ihan hauska välillä tehdä :)

    VastaaPoista