Se, mikä minut kuitenkin perusteellisesti säikäytti, oli että ennakkoaavistukseni Sintin koosta toteutui: meidän lapsukainen painaa arvion perusteella 3955 grammaa....apua! Lääkäri korosti sitä, että tämä ei ole tarkka lukema ja sellaisen saa vasta synnytyssairaalan vaa'alla, mutta kyllä siitä ainakin jotain osviittaa saa. Jos Sintti syntyisi viikon päästä, olisi painonlisäys arviolta +200 grammaa eli siinä vaiheessa kokonaispaino n. 4200 gr.
Tämän jälkeen tehtiin alatutkimus ja lopputulema oli, että ei vieläkään yhtään minkäänlaista edistystä nähtävissä. Ei siis ilmeisesti voinut pyöräyttää kohdunsuulla synnytyksen edistämiseksi kun ei ollut mistä mennä sisään.
Tässä vaiheessa minulla alkoivat puntit tutista ihan tosissaan, sillä näin jo itseni synnyttämässä joulun jälkeen 4,5 kg lasta pahojen repeämien kanssa. Lääkäri lohdutti, että nelikiloinen vauva on vielä täysin normaalikokoinen ja kaikista vauvoista n. 17% syntyy tuon kokoisina. Hän suositteli vahvasti alatiesynnytystä, tai ainakin sen kokeilemista sillä todennäköisesti sillä on todella hyvät mahdollisuudet onnistua. Mihinkään ei kuitenkaan pakoteta, sillä jos sanon, että ehdottomasti kieltäydyn alatiesynnytyksestä, saan kyllä sektion.
Lääkäri tarjosi minulle aivan mahtavaa mahdollisuutta, sillä hän työskentelee pari päivää viikosta synnytyssairaalassa/äitipolilla, joten hän lupasi ottaa minut vastaan jo ensi viikon tiistaina jolloin olisi siis viikkoja kasassa 41+1, sen sijasta että menisin vasta to/pe kuten neuvolassa arveltiin. Nyt vaan siis odottelen tuota tiistain käyntiä ja sitten selviävät jatkotoimenpiteet, koska mm. tämän päivän tietojen valossa en taida todellakaan synnyttää sitä ennen.
Sektioasiaa ehdin vähän jo sulatella lääkärireissun jälkeen, ja ainakin tässä vaiheessa olen kääntymässä sen puoleen, että se vaihtoehto suljettaisiin pois. Lääkärin mukaan on aika todennäköistä että jos eka raskaus leikataan, niin samoin käy myös seuraavassa ja sille tielle en haluaisi lähteä. Yritän nyt siis vaan totuttautua ajatukseen, että pyngerrän sen meidän sumopainijaneidin alakautta ulos ja jos repeämiä tulee, niin sitten tulee. Mutta kyllä minua siltikin pelottaa, sitä ei käy kieltäminen.
Jospa minä nyt saisin lopetettua tämä turhan stressaamisen ja panikoimisen kun on taas jotain mitä odottaa! :)
Taisin tulla juuri julkaisu jälkeen lukemaan, kun piti tulla kommentoimaan tuota edellistä postausta.
VastaaPoistaMinulla sama kokemus kuin monella muulla. Eli kun vähän ronkitaan, niin edistystä saattaa tapahtua. Tämän toisen kanssa kävimme su iltana äitipolilla ja synnytys käynnistyi kuusi tuntia tuon jälkeen, vaikka itse polilla tilanne oli totaalisen jumissa ja lääkäri arvioi kestävän viikoille 42 asti helpostikin. Kokoarvio puoli vuorokautta ennen syntymää oli 3800 -> vauva oli yli 4200, joten arviokin voi mennä suuntaan tai toiseen tosi paljon pieleen.
Ja meikäläisellä nyt on kokemusta yli neljäkiloisen punnertamisesta ja siitäkin selvittiin tosi hienosti. Toki lapsi oli toinen, mutta hyvin paljon on vaikutusta äidin kudostyypillä. Eli miten kudokset antaa periksi. Joku repeää pahasti alle kolmikiloisesta ja toiset venyy ja paukkuu näiden lähes neljä ja puolikiloisten kanssa kun purkkapallo.
Tsemppiä kaikin puolin synnytykseen, älä liikaa mieti kokoasiaa. Minä puhuin omasta kokopelostani synnytyssalin henkilökunnalle ja sekin antoi luottamusta tilanteeseen.
Hui hai, kohta se on sulla menoa! Mahtavaa!
Ei se yli nelikiloisen synnyttäminen aina meinaa valtavia repeämiä ynnä muuta negatiivista, itse synnytin vk 40+6 hieman yli 4kg painoisen lapsen ja selvisin kätilön mukaan pelkillä pintanaarmuilla. Ensimmäinen lapsi oli kyseessä ja koko kylläkin tuli yllätyksenä, mutta ei harmita. :)
VastaaPoistaTsemppiä odotukseen, itsellänikin oli tuolloin odotellessa hermot kireällä kunnes synnytys käynnistyi lopulta itsekseen!
Saiko lääkäri tuon painoarvion ultralla vai käsikopelolla? Mulla painoarviossa ultra näytti noin puoli kiloa huti, kun taas lääkärin näppituntuma osui kohdilleen. Olen muiltakin kuullut ultra-arvioiden suuresta epätarkkuudesta, joten en välttämättä sinuna pelkäisi Sintin olevan sumopainija. ;) Mutta aivan ihana, että olet käsitellyt ajatuksiasi, ja haluat painoarvion kuultuasi siltikin yrittää alatiesynnytystä, ehdottomasti "thumbs up" sille! :) Ja repeämistä: Mä repesin aika reilusti, vaikka tehtiin episotomiakin, muttaei se siinä hötäkässä kuule yhtään lisäkipua aiheuttanut. ;D
VastaaPoistaYmmärrän kyllä että pelottaa, mulla puntti väpäjää kun ajattelen ihan alle nelikiloistakin vauvaa. Mut näin se menee, ei omille peloilleen oikein mitään mahda. Toivotaan silti, että Sintti ei aivan vallattoman isoksi ehdi, ja että synnytys menee joka tapauksessa hyvin. Tsemppiä!
VastaaPoistaMama M: Kiitoksia! Täytynee sitten toivoa, että minulla on synnyttäjän lantio ja kudostyyppi ;) Ja oli miten oli, nyt alan taas nähdä vähän valoa tunnelin päässä, että ehkä meillä kuitenkin saattaa olla se vauva noin viikon päästä.
VastaaPoistaNaksu: Ihana kuulla tuollainenkin tarina! Toivon totisesti, että olen samaa kastia sinun kanssasi :)
Äni: Ultralla se saatiin ja kyseessä on meidän kaupungin paras lekuri joten uskoisin, että se on luotettava. Käsikopelollakin hän vähän tunnusteli, mutta ei sen jälkeen muuttanut mielipidettään. Minä pelkäänkin ehkä enemmän niitä jälkikipuja :D
Paukkuliini: Niinpä! Ja kiitos - ei kai se auta kun ryhtyä keskittymään siihen "palkintoon" enemmän kuin tähän synnytykseen, muuten tulee hulluksi. :)
Moi! oon lukenu blogiasi pidemmän aikaa,mutta nyt ensimmäistä kertaa kommentoin.Synnytin esikoiseni kesäkuussa ja käytiin kans painoarviossa jo ennen laskettua aikaa,kun sf-mitta oli koko ajan yläkäyrällä.Meille sanottiin silloin että puoli kiloa on aina se mahdollisuus suuntaan tai toiseen,eli edes ultralla sitä painoa ei valitettavasti saa tarkasti mitattua.Synnytyslääkäri kyllä totesi siinä myös ettei vauvan paino enää viimeisinä viikkoina/viikkona ihan sitä 200 grammaa nouse.Nelikiloisen vaavin synnytin ja kaikki meni oikein hyvin,pieni repeämä mutta alatiesynnytys kokemuksena oli jotain sellaista mitä en ikinä sektioon vaihtaisi :) Eli vaikka varmasti jännittää (itseäkin jännitti että tuleeko iso vaavi) niin tsemppiä ja toivottavasti synnytyksesi käynnistyy luonnostaan piakkoin ja kaikki sujuu hyvin! Se on kaiken mennessä ainakin suht hyvin niin upea kokemus että jokaiselle sitä haluavalle sen soisi.Välillä jopa ikävöin omaa synnytystä ja raskausaikaa...no ehkä vielä joskus :) onnea synnytykseen!
VastaaPoista-tiitu
Mun on pelottanut toi koko myös, olin itse syntyessäni 4,2 kg mutta hyvä ystäväni synnytti kolmisen viikkoa sitten 4,4 kg tylleröisen ja luomuna vielä eikä ollut moksiskaan. Joten kyllä me selvitään kunhan nää suostuis tulemaan ulos joku päivä.. :-)
VastaaPoista-Riikka
Ja eihän se painoarvo kerro koko totuutta. Arvio voi mennä metsään ja jotkut voivat helpostikin puskea ulos yli neljä kilosta sumopainijaa. Älä siis stressaa! Saitko arvion pään koosta? Tieto lisää tuskaa varmasti...Itse en onneksi tienyt lapseni pään kokoa ennen synnytystä THANK GOD...Synnytin 41+2 ja meidän nyytti painoi n.3900g mutta py oli komeat 38cm (ja olin siis ensisynnyttäjä). Mutta onnistuneesti sain herran puskettua ulos ilman imukuppia tms. Ponnistusvaihe tosin kesti 40min mutta repesin tosi vähän. Väliliha ei tarvinnut leikata mikä aina pidentää toipumisaikaa...
VastaaPoistaTsemppiä loppu odotteluun ja h-hetkeen! You can do it :)
Meidän pikku-ukko painoi 4,1 kg syntyessään, mutta hyvin mahtui tulemaan eikä tullessaan tehnyt kovin suuria tuhoja, joten älä suotta pelkää kun ei mitään pahempaa vauriota välttämättä tule :) Ja jos repeämä sattuu tulemaan, niin ne ovat onneksi usein nopeita parantumaan. Ja onneksi on kipulääkkeet, joita kannattaa hyvällä omallatunnolla popsia, jos tarvetta on! Sairaalassa ihmettelivät kun en huolinut kipulääkkeitä, vaikka jonkinmoisen repeämän sainkin synnytyksessä. Haavan alue ei vaan sattunut olemaan kipeä ja istuminenkin onnistui entiseen tapaan heti synnytyksen jälkeen. Turvotus oli inhottavaa, mutta siihenkin auttoi jääsiteet, joita kannattaa tarpeen mukaan sairaalassa pyytää :)
VastaaPoistaKovasti tsemppiä viime metreille ja tietysti siihen loppurutistukseen! :)
Niin ja piti vielä sanomani, että meille ei kyllä odotettu painoarvioiden mukaan nelikiloista vauvaa. 2 päivää ennen synnytystä painoarvioksi tuli 3,7 kg ja viikko ennen sitä toinen lääkäri sanoi, että vauva ei ehdi kasvaa nelikiloiseksi, vaikka syntyisikin pari viikkoa yli lasketun ajan. No, hän syntyi 6 päivää jälkeen lasketun ajan ja hyvin oli ehtinyt nelikiloiseksi itseään kasvatella ;) Joten arviot ovat arvioita ja syntymäpaino saattaa ollakin melkoinen ylläri sitten kun puntari sen todellisen painon kertoo.
VastaaPoistaMeillä kans heitti tuo kokoarvio, kun raskausviikolla 36 arvio oli 2900g ja syntyessään rv 41 paino oli 3100g. Ja vaikka vauva oli pieni niin sain toisen asteen repeämät sisälle johtuen vauvan asennosta! Joten ei niiltä repeämiltä välttämättä välty pienenkään vauvan kohdalla.
VastaaPoistaMutta kuten Jii totesi, hyvin nopeasti parani eikä sen kummoisempia kipujakaan ollut. :)
Ja kyllä sen alatiesynnytyksen kruunaa se, kun saa vauvan rinnanpäälle ♥
Tiitu: Kiitos kovasti kommentistasi ja onnentoivotuksista! :) Itsekin haluaisin todella mieluusti synnyttää alakautta painosta huolimatta, ja toivon että se onnistuu.
VastaaPoistaRiikka: Hui, täytyy vaan toivoa että itsekin on niitä naisia joille ei tule paljon vahinkoja synnytyksestä! Eikö vieläkään synnytys ole lähtenyt käyntiin? Auttoiko akupunktio?
Kaneli: Kiitoksia! :) Hienoa että synnytyksesi onnistui noin hienosti. Meillä kyllä pää mitattiin mutta se mitta ei jäänyt mieleen joten ilmeisesti se oli normaali.
Jii: Oikeassa olet tuon painoarvion suhteen, ja sitä lääkärikin korosti että ei se ole tarkka. Siitä syystäpä toivoisinkin, että Sintti on sittenkin vähän kevyempi, hahhaa! Nooh, meidän tuurilla se on vielä enemmän yläkanttiin ;) Mutta ei auta kuin yrittää ja toivoa parasta...
Evelyn: Apua, repeämät sisälle!? Miten sellaiset korjattiin vai pystyttiinkö niitä ollenkaan korjaamaan?
Täällä sitä nökötetän yhtenä kappaleena edellen :-). En saanut aikoja mihinkään mutta olen ahkerasti maannut piikkimattoni päällä siten että nojaan sohvatyynyihin ja ajattelin seuraavaksi seistä sen päällä jos jalkapohjista olisi enemmän hyötyä :-) Piikkimatto rentouttaa ja saa vauvan kyllä myllertämään aivan mielettömästi mutta ulos se ei suostu tulemaan.
VastaaPoistaJosko tänään olisi hyvä päivä lähteä synnyttämään meille molemmille? :)
-Riikka
Hei,
VastaaPoistaälä liikaa stressaa vauvan koosta, minulle neuvolassa arvioitiin reippaasti yli 4 kiloista vauvaa ja viimein synnytin käynnistyksellä , mutta loppujen lopuksi sektiolla, pysähtyneen synnytyksen takia 3820g tyton rv 42+0!!
Tsemppia tulevaan synntykseen! :)
Hei, eksyin blogiisi juuri äsken blogilistan etusivun kautta.
VastaaPoistaMeille syntyi juuri pieni tyttö 8.12. rv 41+6. Painoarvio oli 3800g, painoi syntyessään 3470g, että on noissa heittoa lähes aina, ja voin sanoa, että tuonkin kokoinen tuntuu niin superminiltä, ettei se nelikiloinenkaan iso olisi ollut. Pään ympärys se on mikä ratkaisee sun urakan määrän, sehän sen vauvan tien läpi puskee ensimmäisenä ulos maailmaan :)
Äläkä jännitä alatiesynnytystäkään, eihän se mukavalta tunnu, mutta itse yllätyin kuinka absurdin helposti ja hyvin kaikki sujui, kun ensin olin 9kk kuunnellut muiden kauhutarinoita. Toki jotkut synnytyksen menevät vaikeammankin kautta, mutta itse päädyin siihen tulokseen, että ihmiset helposti suurentelevat muille omia kokemuksiaan ja ne kauhutarinat, mitä muilta kuulee, on neuloja heinässä.
Onnea synnytykseen!
Riikka: Mulle ei ollut näköjään taaskaan synnytyspäivää luvassa, mutta toisaalta en enää pidättele henkeäni. Se on joskus ensi viikolla sitten! Lycka till sinne kuitenkin :)
VastaaPoistaKiki: Aah, ihana kuulla! Toivottavasti meille käy samoin, että mieluummin alakanttiin sen painon kanssa :)
Setsu: Tervetuloa blogin pariin ja onnea vauvan syntymästä! Kiitos lohdullisesta kommentista, toivon totisesti että itselläkin menisi painoarvion kanssa noin päin ja että vauva olisi pienipäinen ;) En enää jaksa edes jännittää synnytystä kun toivon vaan niin kovasti että neiti saataisiin sieltä ulos ja ettei enää tarvitse olla montaa päivää raskaana...
Kirjoitanpa nyt tähän, vaikka vanha postaus jo onkin. Alan nimittäin itse olla kohta samassa tilanteessa ja vetaistuen hakeminen toisten blogeista lohduttaa edes himppusen. Suurin pelko mullakin on, että kohta saan pusertaa sen 4,5kg vauvan ulos, kun ei tyyppi tajua itseään ulkoistaa. Painoarviot ovat kyllä povanneet meille aavistuksen alle neljän kilon pakettia, mutta minä en vaan osaa luottaa noihin arvioihin. Varsinkaan, kun kaikki geenit viittaavat enemmin isoon, kuin pieneen vauvaan. Viimeisin painoarvio on parin viikon takaa 3100g ja nyt mennään rv 39+5 Kyllä hirvittää odotella, milloin synntys mahtaa käynnistyä. Viimeksi ei ollut tapahtunut kohdunsuulla yhtään mitään eikä muitakaan oireita lähestyvästä synnytyksestä ole. Ei ainuttakaan supistusta koko raskausaikana... huoh... ja pahimmassa tapauksessa tässä ollaan vielä kahden viikon päästäkin yhtenä kappaleena.
VastaaPoistaSulle on kyllä sattunut ihana lääkäri, kun ääsit kontrolliin aikaisemmin. Mulle lupailtiin just tuota 41+5 milloin aikaisintaan pääsee.
T: Haaveilja vauvakuumeessa blogista