torstai 15. joulukuuta 2011

RV 40+3: (Vihoviimeinen?) neuvolakäynti ja kokoarvion jännäystä

Tänä aamuna piipahdimme neuvolassa, paikassa jossa en todellakaan olisi enää halunnut ilman vauvaa käydä. Olin jopa kateellinen eräälle aulassa istuvalle naiselle, joka imetti odotustilassa omaa vauvaansa! Mies piti minua vähän pöhkönä, mutta tähän pisteeseen on tultu tämän kärsimättömyyden kanssa.

Mitään uutta ei varsinaisesti tullut, kuin että pissanäytteessä oli leukosyyttejä joten huomenna pitäisi sitten kiikuttaa vielä uusi näyte labraan analysoitavaksi. Terkka kertoi myös laittavansa lähetteen yliaikaiskontrolliin meidän sairaalan äitiyspolille, mutta he ottavat kuulemma vastaan aikaisintaan viikolla 41+5. Tätä ihmettelin, sillä kyseinen päivä on jouluaatto, mutta ilmeisesti sitten voi olla, että käynti osuu joulun takia ensi viikon torstaille tai perjantaille. Jotenkin en jaksa uskoa, että he alkaisivat käynnistellä ennen kuin 42 vkoa on täynnä joten jos synnytys ei lähde spontaanisti käyntiin, on meillä vahva mahdollisuus että synnytämme vasta joulun jälkeen...

Pari päivää sitten varasimme ajan yksityiselle gynekologille kokoarvion tekemistä varten, sillä minua on alkanut pelottaa vauvan mahdollinen suuri koko ja sen myötä että onko alatiesynnytys edes mahdollinen. Jos vauva on yli nelikiloinen niin luulen että mielipiteeni vaihtuu aikaisemmasta ehdottomasta sektiokielteisyydestä siihen, että ottaisin sittenkin mieluummin leikkauksen ja välttäisin pahat repeämät ym vaikeudet. Faktahan on, että tässä vaiheessa vauva kasvaa joka päivä lisää kokoa ja SF-mitan perusteella (ollut viime ajat yläkäyrillä) on mahdollista että sieltä syntyy vähän kookkaampi tapaus. Terkka lohdutti edelleen, että ainakin hänen tunnusteltuaan vauvaa se ei ainakaan tunnu kovin isolta ja siitä kertoo sekin, että Sintti pystyy vielä mylläämään kohdussa aika vilkkaasti ja vaihtelemaan asentoa.

Joka tapauksessa, olen todella iloinen että tänään pääsemme lääkäriä tapaamaan ja siellä varmasti selviää moni asia! Terkkamme jopa tiesi kyseisen lääkärin ja tuumasi, että varasitte sitten ajan kaupungin parhaalle gynekologille :) Ajanvarauksen tein ihan sokkona joten tässä kävi lähinnä hyvä tuuri. Odotan innolla mitä lääkäri sanoo vauvan koosta, kuten myös lapsiveden määrästä ja siitä onko kohdunsuu yhtään sen näköinen että kohta olisi toiveita päästä synnyttämään.

Eräs ystävä suositteli myös vanhaa hyvää keinoa, eli että lääkäri "pyöräyttäisi" kättä kohdunsuulla. Onko lukijoiden joukossa sellaisia joilla tämä on auttanut synnytystä käynnistymään? Ajattelin pyytää sitä tänään, sillä tässä vaiheessa lääkärillä ei liene mitään syytä kieltäytyä kun ollaan jo yliajalla.

Olisipa kello jo pian viisi! Nyt lähden kävelylenkille kokeilemaan että pysynkö näillä pääkallokeleillä pystyssä ja saamaan vähän liikettä niveliin.

16 kommenttia:

  1. Heipat!
    Mun ystävällä rapsuteltiin pari päivää ennen LA:ta kalvoja eli juurikin pyöräytettiin ilmeisesti kättä suulla ja seuraavana päivänä lapsi jo syntyi. Itsellä toimi fyysinen rasitus. Lapsi tulee kun on tullakseen, mutta muistan ton pelon, että apua se kasvaa eikä mahdu ulos!! Ja meidän poju painoi 40+4 2998g... Saatte tänään varmasti helpottavaa lisätietoa:) Tsemppiä, ei enää kovin kauaa voi olla jäljella!

    VastaaPoista
  2. Me käytiin maanantai-iltana synnytysvastaanotossa kun en tuntenut vauvan liikkeitä ja gyne sisätutkimusta tehdessään ronkki kohdunsuuta tarkoituksella vähän rajummin, jotta homma lähtisi käyntiin. Seuraavana yönä alkoikin sitten säännölliset supistukset ja synnytys käynnistyi.

    Sitähän ei tiedä kukaan, olisiko synnytys käynnistynyt ilman tuota "pyöräytystä", mutta uskoisin sen edistäneen tilannetta. Lääkäri nimittäin sanoi sisätutkimusta tehdessään, että kohdunsuun tilanne on "ihan hyvä", mutta ei kuitenkaan lupaillut, että ihan pian päästäisiin synnyttämään. Pidän täällä peukkuja että teilläkin kohdunsuun "ärsyttäminen" saisi synnytyksen käynnistymään! :)

    VastaaPoista
  3. Niin ja en tarkoita tämän viikon maanantaita, vaan syyskuista maanantaita silloin ajat sitten kun poikanen syntyi :D En tiedä miksi tuon maanantain tuohon tölväisin... Syyttäkäämme imetystä, joka tuntuu syövän aivosoluja ;)

    VastaaPoista
  4. Voi Verona. Uskon että odottelu on kurjaa enkä todellakaan toivo että teillä yli joulun mennään, mutta jos niin käy, voi olla mahis että meidän vauvaset syntyy samana päivänä :) Tosin sun näkökulmasta siihen 27.päivään on vielä ikuisuus. Tsemiä! Niin ja toivotaan että saatte kunnon kokoarvion, siihen sf-mittaan ei kannata paljon tuijotella, täällähän mennään ihan omilla yläkäyrillä mutta vauva on pienehkö :)

    VastaaPoista
  5. Heippa, ymmärrän että turhauttaa mut yritä muistaa, että sulla ei oo kuin kolme päivää yli lasketun ajan. Siis ei se oo oikeesti vielä yhtään mitään, ja kaikki on varmasti ihan hyvin. Sillä vauvalla kun ei oo kalenteria siellä kertomassa, että nyt on kulunut 40 viikkoa. Ja usko mua, sä ajattelet vielä joskus haikeudella tätäkin aikaa, kun joulun alla oli kerrankin aidosti jännitystä ilmassa. :)

    VastaaPoista
  6. Hei! Olen lueskellut blogiasi jo pitkän tovin. Tässä kommenttia, ehkä jopa ekaa. En ole varma olenko kommentoinut jo ennnenkin...? Joka tapauksessa asiaan. Olen saanut sen käsityksen, ettei noita synnytyksen käynnistyspäivämääriä kannata minkään raskausviikkojen, juhlapyhän tai muun perusteella katsella. Kyseessä on kuitenkin syntyvä uusi ihminen ja lapsen tilannehan siinä sen homman määrittelee. Toki, jos äidillä ja vauvalla kaikki hyvin, eikä mitään sen suurempaa hämminkiä, varmasti ennemmin odotellaan kuin tehdään mitään puuttumisia synnytykseen. Käynnistykset onnistuvat joskus tosi mukavasti, mutta aina kun synnytyksen kulkuun puututaan medikaalisesti, se tekee omat kommervenkkinsä. Siksi maltti on nyt valttia, usko pois! Kun lapsi saa syntyä ihan rauhassa, se ois parasta! Ainahan niin ei tietystikään käy, ja se on asia erikseen, mutta meinaan vaan, että koita henkisesti pinnistellä vaan, ellei tule lääkäriltä jotain muuuta käskyä! :)

    Ja mitä tulee isoon kokoon: alateitse syntyy monesti +/- 4-kiloisia vauvoja hienosti. Eikä isot rv:t sano edes, että koko olisi suuri, eikä edes sf-mittakaan. Ja vaikka olisi isompi pötkylä, ei se ole välttämättä mikään este alatiesynnytykselle. Itse ainakin suositan alatiesynnytystä ehdottomasti ennemmin kuin sektiota. Se on niin vihoviimeinen vaihtoehto ihan kaikelta kannalta. Nimim. kiirelliseen sektioon päätynyt esikoisen synnytys

    VastaaPoista
  7. Mä niin ymmärrän sun tuntemuksia. Meidän poika viihtyi yksiössään niin pitkään, kuin mahdollista ja näin jälkeen päin en muista koko raskaudesta muuta kun ne kaksi viimeistä viikkoa la:n jälkeen. Muiden "lohduttelut" siitä, että kukaan ei ole sinne kohtuun ennenkään jäänyt lähinnä ärsytti. Myös nuo pelot vauvan koosta (ja mahdollisen käynnistämisen aiheuttamista kivuista) kuulostaa tutuilta. Yliaikaiskontrollissa (41+5) lääkäri kysyi saako laittaa pienen murusen Cytotecia, jolla käynnistäminenkin siis usein tehdään, kohdunsuulle ja muuta ei sitten tarvittukaan. Poika syntyi 41+6. Voimia näihin viimeisiin päiviin.

    VastaaPoista
  8. Näistä sun pohdinnoista ja kärsimättömyydestä tulee niin elävästi mieleen omat fiilikset viime kesäkuun alussa. Se odotus oli niin tuskaa, mutta ei siinä auta kuin kärvistellä. Edelleen neuvon, että koeta tehdä mahdollisimman paljon kaikkea ihanaa: leffoja, kirjoja, sisustusta, liikuntaa, sauna, kylpylä, hieroja, kosmetologi, tai vaikka syö kilo karkkia. Kaikki on noilla viikoilla jo sallittua! ;)

    Monilla on kuulemma tuo pyöräyttely auttanut, mutta mulla ei. Lääkäri pyöräytteli sormella kohdunsuuta kokoarviossa (vajaa viikko ennen LA eli oiskohan ollu 39+1), koska katsoi että kohdunsuu on jo muutenkin sormelle auki ja paikat pehmeinä. Hänhän se myös ennusti, ettei Typy odottele edes laskettuun päivään asti... Ja höpö höpö, hänen ennustuksistaan ja pyöräyttelyista (sekä kaikista äSsistä) huolimatta mentiin 40+6, kunnes Typy oli meidän sylissä. Jotta ei se pyöräyttely kaikilla toimi, mutta kannattaa ehdottomasti antaa lääkärin se tehdä. Varaudu vain, että se tuntuu to-del-la inhottavalta.

    Lohdutuksena sekin, että mulla alkoi limatulpan meno ja supistukset 40+4 - ja niitä ennen ei ollut kyllä mitään sen kummempaa merkkiä tositoimien alkamisesta. En huomannut vauvan liikkeiden vähentymistä, eikä harjoitussupistuksiakaan ollut kummoisesti. Että kyllä se synnytys sitten aikanaan alkaa, eikä välttämättä ilmoittele itsestään viikkokausia etukäteen. ;) Tsemppiä ja halauksia!

    VastaaPoista
  9. Mulle tehtiin tuo kalvojen pyöräyttely viikolla 40+?. Vauva syntyi vasta 41+4. Kyllähän tuo supistuksia muutamaksi tunniksi aiheutti mutta sitten ne lopahti! Voit varmaan kuvitella kuinka turhauttavaa se oli?
    Mä myös pelkäsin vauvan isoa kokoa (sf-mitta oli 35cm ja painoa oli tullut 20kg) ja lääkäri katsoi vauvan koon, arvioi vähän yli nelikiloiseksi mutta sanoi sen mahtuvan hyvin tulemaan.
    Noo, eipä mahtunut, repesin oikeen kunnolla, otettiin imukuppi avuksi ja kokonaan kivuton olin vasta kun vauva oli 3kk vanha.

    Tällä kertaa vaadin että raskausviikolla 36 katsotaan kunnolla se vauvan koko! Lääkäri onneksi lupasi että mitään nelikiloista en tällä kertaa joudu synnyttämään...

    VastaaPoista
  10. Vauvan suuri koko ei välttämättä tarkoita vaikeaa synnytystä. Lapsen koko suhteessa synnyttäjän lantion SISÄmittoihin on olennaisinta, ja vauvan asento tietysti. Joten nelikiloisen alatiesynnytystä ei automaattisesti kannata tyrmätä. Tsemppiä loppuodotukseen!

    VastaaPoista
  11. Mieki ihmettelen ko muutkin, että mikä ihme siulla on hoppuna, kun pitää yrittää ehdoin tahdoin omin nimiin käynnistellä. Kyl siulle sit kerrotaan, kun sairaalassa se käynnistellään. Lapsel ko on paljon parempi syntyä, kun on valmis. Siitä käynnistyksestäkin saattaapi mennä viikko ennen ko vauva syntyy. Kokoarviossa ei sit ole mikään suoraviivainen, e sun laps on 4 kiloo ja meet sektioon vaan, mimmonen siun kroppas o, mahtuuko vaikka se liki 5 kilonen syntymään alateitse.

    Malttia Verona.

    VastaaPoista
  12. Mulla pisti kalvojen kopelointi molemmat synnytykset käyntiin, lapsi ulkona 24 h sisällä molemmilla kerroilla. Mä luulen, että tossa pitää kyllä olla viikot tosiaan kunnolla kasassa ennen kuin auttaa mitään. Lapsen ja kohdun pitää olla valmiita.

    Ja itse tosiaan 3,9- ja 4,5-kiloiset monsteripojat alakautta luomuna synnyttäneenä voin kertoa, että ei kannata pelätä isoa kokoa. 4-kiloinen on vielä aika normikokoinen, toki riippuen sun kropasta mutta eihän sulla ainakaan vielä ole todettu mitään ahtaita paikkoja?

    Tsemppiä! Kyllä ne kolme päivää yli tuntuu tässä vaiheessa ikuisuudelta, tiedän! Koita vaan jaksaa vielä vähän aikaa. :)

    PS. Suljin mun blogin, mutta ollaan siis Suomessa. Kiitos kommentista! :)

    VastaaPoista
  13. Moikka Verona, ihanan jännää aikaa teillä, huiih :). Koette pian maailman ihanimman asian:).

    Mul ei oo kokemusta tuosta pyöräyttämisestä, mutta kuullut olen monta tarinaa käynnistymisestä. Ajattelin vain josko tämä lohduttaisi sinua vauvelin kokoa miettiessäsi: muistan että olet sanonut sinun ja miehesi olevan pitkiä, sama täällä (minä 175 ja mies yli190), olen(tai siis olin ;)) hoikka ja painoahan minullekin tuli reippaasti, yli 20kg. Lisäksi ultrakojeet laskeskeli meille kahteen kertaan yli nelikiloista. Noh, poika oli 3600 vaikka tuli 4 pv yli lasketun :). Ja tytöthän pitäisi olla pienempiä;). Jännitys lienee hyvästä mutta pelätä ei tarvi. Oma kokemukseni on lisäksi että sitä kokoa ei tosiaankaan enää mieti tositoimissa:)!

    Siispä tsemppiätsemppiä!

    VastaaPoista
  14. Äitiyshousut: Hmm, täytynee varmaan seuraavaksi kokeilla tuota fyysistä rasitusta kun pyöräytys ei onnistunut. Varmaan meidän taloyhtiön portaikko on hyvä paikka rehkiä ;)

    Jii: Kiitti, peukkuja tässä tarvitaankin! :) Me ei valitettavasti tuota pyöräytystä saatu, mutta onneksi asiat edistyvät nyt muilla keinoin (laitoin äsken päivityspostauksen lekurivisiitin jälkeen).

    Mammamarian: Voi eiih, en tosiaankaan toivo että meillä menisi niin pitkään ;) Ja tosiaan, tänään kävi ilmi että kyllä sieltä melkoisen kokoinen neiti on tulossa eli ei ennakkoaavistukseni ihan väärässä ollut!

    Hups: No ehkä se turhautuksen perimmäinen syy on aavistus siitä, että ylimeneminen ei jää tähän kolmeen päivään vaan koska edistystä ei ole tapahtunut, niin saatetaan puhua jopa yli kahdesta viikosta. Se jos mikä on kurja ajatus tässä vaiheessa!

    Gata: Muistelisin kyllä, että olet joskus aiemminkin kommentoinut :) Tiedän, että luonnollisesti käyntiinlähtenyt synnytys olisi aina parasta, mutta ihmettelisin kyllä jos lapsi ei näillä viikoilla vielä olisi jo ihan valmis. Meillä kävi juuri tänään ilmi, että meidän vauva on juurikin nelikiloinen, joten siinäkin mielessä toivon todella hartaasti, että ei mene jouluun asti koska koko ei tässä vaiheessa ainakaan pienene!

    Ellu: Kiitos kun ymmärrät, tuntuu lohdulliselta :)

    Äni: Haha, et arvaa kuinka tekisi mieleni tarttua tuohon vaihtoehtoon "kilo karkkia"! Nyt en vaan uskalla kun tänään juuri selvisi, että meidän vauveli on todellakin nelikiloinen ;) Mutta kiitos kovasti tsempittelyistä, täytyy koittaa jaksaa odottaa!

    VastaaPoista
  15. S.: Apua, kuulostaa hurjalta. Varsinkin mulla on myös painoa tullut tuo 20 kiloa ja SF-mitta oli tänään viimeksi 36 cm :) Sun kokemuksilla uskoisin, että saat varmasti pyytäessäsi kunnon kokoarvion!

    Mieli: Näinhän se kuulemma on. Kiitos tsempittelyistä! :)

    Aino: Ihmettelisin kyllä, jos yli 40 raskausviikoilla oleva vauva ei olisi valmis syntymään. Tänään lääkärissä selvisi, että meidän vauva on todellakin nelikiloinen niinkuin epäilin, mutta jos ehdottomasti vaadin, saan sektion koska ei ketään voi pakottaakaan synnyttämään alateitse.

    Tytti: Kiitos tsempittelyistä! :) Näin se lääkärikin kovasti vakuutteli, että kannattaa yrittää synnyttää alakautta vaikka onkin nelikiloinen ja enemmänkin. Ainakin pään mittojen ja muiden tietojen mukaan pitäisi mahtua syntyjään, eli kai se on sitten koitettava...Lopetitko siis ihan kokonaan bloggaamisen?

    Vilho: Oih, kiitos lohduttavasta esimerkistä! Me ollaan tosiaan pitkiä, ja ehkä meidänkin vauva voisi olla painon puolesta vähän alakanttiin...tai epäilen, mutta ainahan sitä voi koittaa itseään vähän vakuutella ;) Kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan!

    VastaaPoista
  16. Ymmärrän sektion, jos siihen on selvä peruste. Kuten vauvan virheellinen asento tai jokin akuutti äidin tai vauvan terveyttä tai henkeä uhkaava tila. Mutta pelkoa perusteena sektiolle en vaan käsitä...! Kyllähän kaikki jo lasta tehdessään tietävät ja ymmärtävät sen kuinka vauvat syntyy ja jos se tuntuu ylitsepääsemättömän pelottavalta mielestäni kannattaisi ehkä harkita lasten tekoa uudemman kerran.

    VastaaPoista