keskiviikko 21. joulukuuta 2011

RV 41+2: Tilannekatsaus osastolta, se on menoa nyt!

N. klo 14:00:

Sairaalassa ollaan edelleen toista päivää ja tuntuu hassulta olla täällä yhtenä jäsenenä tätä pastelliväreihin pukeutunutta muumilaumaa, kaikki enemmän tai vähemmän kookkaita kaavuissaan. Eilen hyvin kokemattomana sairaalakävijänä opin heti uutta sanastoa kun tulin kontrollikäynnille, nimittäin miten ollaan ”käyrällä”. Niin sinne vaan piirtyi omia supistuksia vaikka en niitä mielestäni oikein ollut aiemmin tuntenut. Tai sen verran huomasin, että samanlaisia tuntemuksia on ollut ehkä muutamien viime päivien ajan, mutta aika heikkoina varsinkin kun kivuista ei ole ollut tietoakaan.

Toinen uusi sana oli ”niplaus” , mikä kaikessa huvittavuudessaan tarkoittaa nännien stimulointia. Hoitaja ja lääkäri olivat sitä mieltä, että vauva ei liikkunut tarpeeksi (tai jotain sen suuntaista), joten sitten ryhdyttiin niplaamaan! Minä siis omin pikku kätösin ryhdyin hieromaan nännejäni jotta käyrään saataisiin vauhtia, ja kyllähän se aika koomiselta tuntui varsinkin kun ei tällaisesta ollut aiemmin kuullut mitään ;)

Olen edelleen todella onnellinen siitä, että lääkäri päätti ottaa minut osastolle heti kontrollikäynnin päätteeksi ja ettei siitä tarvinnut ryhtyä vääntämään. Olin siihenkin valmistautunut mutta onneksi homma meni todella sujuvasti, lääkäri valmisteli paperit, mies vain haki laukun autosta ja sitten painuttiin osastolle. Eilisen aikana sain kaksi käynnistyspilleriä ja kyllä niistä heti oli apua sillä rupesin tuntemaan supistuksia kunnolla, tosin vielä siinä vaiheessa ilman kipuja. Ensimmäinen pilleri annettiin puoli kahdelta ja toinen puoli seitsemältä, mutta yötä vasten ei enää annettu ja muutenkin synnytyssalit olisivat olleet täpötäynnä joten minua ei sinne ehdoin tahdoin edes yritetty juuri silloin järjestää.

Puoli viiden aikaan aamuyöllä heräsin siihen kun jotain lurahti housuun ja tajusin heti, että kyseessä oli lapsivesi. Kipitin vauhdilla vessaan tippavana merkkinä perässäni lattialla, ja ei kun tunkemaan sairaalan jättisiteitä pikkupöksyihin vuotoa pidättelemään. Siitä tiputtelu on jatkunut tasaisesti ja lievästi verensekaisena koko ajan, mikä kuulemma on ihan normaalia.

Aamulla lääkäri otti minut vastaan ja sain varmaan elämäni kovakouraisimman alatutkimuksen ikinä! Se tuntui kestävän ja kestävän, mutta onneksi tulos oli positiivinen: vihdoin jotain kehitystä oli saatu aikaiseksi. Olin sormelle auki ja kohdunkaula ilmeisesti pehmentynyt. Supistukset jouduttavat tilannetta koko ajan, mutta lääkärin mielestä oli silti syytä jatkaa käynnistystablettien ottoa myös tänään. Saan niitä joko 2 tai 3 kappaletta tämän päivän aikana. Todennäköistä on kuitenkin, että tänään en välttämättä vielä synnytä vaan se saattaa hyvinkin mennä huomiseen.

Tällä hetkellä kipeitä suppareita tulee ehkä 10 minuutin välein ja saan tosissani keskittyä hengittelemään ja rentouttamaan kehoa niitä vastaanottaessani. Kivusta huolimatta olen kuitenkin todella hyvillä mielin ja tyytyväinen, että saan olla täällä. Tuntuu siltä, että homma etenee koko ajan ja ihan pian meillä on pikkuinen sylissä! Myöskin osastolla olo tuntuu turvalliselta, sillä on koko ajan joku jolta kysyä ja jolta saada apua. En tiedä olisinko kotona osannut edes tunnistaa ja laskea suppareiden väliä, mutta täällä ei edes tarvitse kun aina voi päästä käyrälle jos epäilyttää. ☺

Nyt vaan odottelua jatkamaan! Ehkä seuraavaksi saankin postata niitä syntymäuutisia ☺

************************************************************************************************
N. klo 17:30:

Nyt on jo ihan eri ääni kellossa toisen käynnistyslääkkeen jälkeen. Kolmatta en enää saanut koska supisteli jo valmiiksi niin voimakkaasti ja nämä vain kiihtyvät koko ajan: nyt on jo tosi tuskallista ja joudun kohta pyytämään jotain kipulääkettä. Hoitaja teki alatutkimuksen noin tunti sitten ja totesi, että olen noin kahdelle sormelle auki ja hän tunsi vauvan pään.

Supistukset tulevat n. 2-10 minuutin välein ja ovat tosi kipeitä. Pakko päästä kohta synnytyssaliin!

17 kommenttia:

  1. Oijoi, mikä jännityskertomus! Ihanaa ihanaa! *peukuttaa*

    VastaaPoista
  2. Voi vitsit, tsemppiä kovasti tulevaan koetukseen! :)

    VastaaPoista
  3. Voi että!! :) Sieltä se pikkuinen ihan juuri on teille syliin tulossa.

    VastaaPoista
  4. No kohta, jos ei jo nyt, pikkuinen on sylissä. :)

    VastaaPoista
  5. Vau, toivottavasti siellä ollaan jo hyvässä vauhdissa, jos ei jo jakauduttu. :)

    VastaaPoista
  6. Voi että, kyllä jännittää nyt! Ihan itku tuli, kun tätä luki. Toivottavasti pikkunen on jo äidin sylissä :)

    VastaaPoista
  7. Oi!! Ihanaa!! Mullekin tuli itku kun luin :)
    Toivottavasti olet jo synnytyssalissa! Tsemiä temiä! <3

    VastaaPoista
  8. Oi oi oi, jänniä hetkiä! Onkohan pikkuinen jo maailmassa!! :))

    VastaaPoista
  9. Ootteko te oikeesti tosissanne, jos on ihanaa, että tuleva äiti synnytystuskiensa keskellä kirjoittaa blogia??? Mä luulen, että mulla siinä tilanteessa on todellakin muuta mietittävää kuin blogin kirjoittaminen, mutta käyhän se näinkin. Tää vastaa niin sitä erään tutkijan kirjoittamaa kirjoitusta nykyäideistä, jotka antavat blogissa/facebookissa/ihan missä vaan sosiaalisessa mediassa täydellisen kuvan lapsestaan ja perheestään, kun tosiasiallisesti lapsi itkee (tai pahimmassa tapauksessa ei enää edes itke, vaan on ihan turtunut) sitterissa, äiti naputtaa tietokonetta ja vuorovaikutus on kadonnot.

    Mä olen ennemminkin huolestunut.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi sanoi oikein hienosti tekstinsä sekaan että hän LUULEE siinä tilanteessa eli veikkaan ettei ole ikinä synnyttänyt. Saatika että hänen synnytystään olisi käynnistetty. Eli ei tiedä tilanteesta mitään. Siitä odottamisesta että ne supistukset alkaisi ja siitä kun ne alkavat.
    Minä ainakin jänskään teitin puolesta hurjasti! Onnea koitokseen ellei sitten pikkunen ole jo maailmassa :)

    VastaaPoista
  11. Voi ei, mun lapset on varmaan ihan pilalla! Esikoinenkin on jo kaks ja on raukka joutunut kasvamaan tietokoneen varjossa, kun tämä nykyäiti vaan bloggaa ja feispuukkaa. Pienempikin varmaan pian lopettaa kaiken vuorovaikuttamisen, kun äiti ei huomaa ollenkaan. (Ne molemmat nukkuu nyt, kyllä tämmösiäkin hetkiä on olemassa. Ja jos mulla ois esikoisen käynnistetyssä synnytyksessä ollut mahdollisuus päästä nettiin, niin oisin taatusti päivittänyt blogia ja/tai facebookia.)

    Minä niin tykkään anonyymeistä. <3

    VastaaPoista
  12. Vauva on varmaankin jo syntynyt, joten varovaiset onnittelut jo täältä!!

    Mitä tulee tuohon synnytystuskissa bloggaamiseen, niin Veronalla on niin rautainen rutiini jo tähän hommaan, että en ole lainkaan yllättynyt, vaikka se häneltä onnistuukin. Itse en kyllä olisi pystynyt mitään kirjoittamaan silloin kun käynnistys oli siinä vaiheessa, että alkoi toivoa saliin pääsyä...

    VastaaPoista
  13. Anonyymit on kyllä ihania :)

    Minäkin olisin voinut bloggailla käynnistyksestä, mutta en osaa kännykällä :) Facebook ja foorumit kyllä oli ahkerassa käytössä. Mies toi pyydettyäni läppärin, mutta en sitä jaksanutkaan avata, kun supistaessa mun piti aina liikkua. Kännykkänetti oli toki päällä odotellessa, kännykän pystyin nopeasti laittaa syrjään supistuksen ajan.

    Ja tätä kirjoittaessa vauva on sylissä.. Näpytän silloin kun vauva katsoo pois minusta :)

    VastaaPoista
  14. Anonyymien kuningatar22. joulukuuta 2011 klo 12.25

    Meilläpä ei synnytyssairaalassa paljon bloggailtu. Osastolla ennen saliin pääsyä olin niin kipeä, että ei tullut mieleenkään edes puhelinta avata. Saliin sai sitten teknisistä vekottimista tuoda vain kameran. Kännykän käyttö oli kuulemma kielletty siitä syystä, että jotkut äidit kuulemma valitettavasti keskittyvät vauvan syntymän jälkeen mieluummin tekstareiden lähettelyyn kuin vauvaan tutustumiseen tai sen hoitoon. Valitettavasti. Lapsivuodeosastolla ei ollut mitään rajoitteita. Tämä siis Tyksissä.

    Ja jotta kukaan ei tästä kirjoituksesta vedä hernettä nenään niin sanotaan vielä se, että en kirjoituksellani todellakaan tarkoita sitä, että luulisin Veronan mieluummin keskittyvän bloggailuun kuin lapsen hoitoon. Asia on varmaan ihan päinvastoin! Vaan sitä, että on olemassa oikeasti niitä toisenlaisiakin äitejä, jotka mieluummin keskittyvät tiedon jakamiseen kuin lapseensa. Mutta tästä ei sitten sen enempää. Se aihe ei kuulu tähän blogiin.

    Itse olen anonyymi siksi, että mua ei vitun oikeesti kiinnosta tehdä yhden yhtäkään nimimerkkiä ja kirjoitan siksi aina anonina. Sitä paitsi, tässäkään blogissa, ei sitä ole estetty!

    VastaaPoista
  15. Kiitos kovasti kaikista tsempittelyistä mitä olette laittaneet! :)

    Anonyymi: Sorry, mutta sain sairaalassa makeat naurut kun eka kertaa luin tämän kommenttisi :D Et varmaan koskaan ole viettänyt paria päivää sairaalassa tyhjän panttina makoilemassa? Voin kuule kertoa, että on aika hemmetin tylsää! Oli mahtava kun oli blogi johon pystyi kirjoittelemaan sillä lukemiseen ei oikein pystynyt keskittymään.

    Pepe & Riina: En minäkään saanut nettiä kunnolla toimimaan sairaalassa. Siellä olisi muka pitänyt olla yhteys mutta tietysti minun koneella se ei lähtenyt pelittämään ja kännykkä ei suostunut aukaisemaan tietenkään nimenomaan juuri bloggerin sivua :( Kirjoittelin sitten noita juttujani wordiin ja kun mies tuli keskiviikkona sairaalaan, sain puhelinyhteydellä copypastetettua kaiken tänne. Tosin nuo viimeiset rivit olivat jo aika työläitä kirjoittaa mutta ei keskenkään viitsinyt jättää kun oli melkein koko postauksen jo kirjoittanut ;)

    Anonyymien kuningatar: Ohhoh, aika hurjaa jos joku äiti mieluummin keskittyisi kännykkään kun omaan lapseensa! Itse olin siinä vaiheessa vauvasta niin hurmioitunut että häntä olisi voinut tuijotella ja lääppiä tuntikausia. Ehkä niitä toisenlaisiakin äitejä sitten löytyy jos kerran tuollainen sääntö on pitänyt laatia..

    VastaaPoista