Tässä kierrossa toiveet olivat alussa korkealla, mutta viime päivien uutiset saivat puhuttua hieman järkeä tunteille, jotta romahdus ei olisi aivan niin paha. Eikä se ollutkaan. Mutta on se silti aina jonkintapainen maailmanloppu.
Olen todennut, että minä en enää näe sitä tulevaa plussaa meidän raskaustestissä. Silloin kun aloitettiin olin ihan varma, että plussa tulee ihan kohta tai se on vähintään aina siinä seuraavassa testissä. Jokainen raskaustestaus oli Pieni Potentiaalinen Juhlahetki.
Haaveilin vauvoista ja paijasin jo ajatuksissani kuvitteellista vauvaa, välillä nauroin jo melkein ääneen kun ajattelin sitä onnentunnetta kun kerron miehelle raskausuutiset. Se oli niin lähellä. Minä vaan tiesin, että kohta me olemme raskaana.
Nyt en enää näe sitä. En osaa kuvitella, että meidän raskaustestiin tulisi plussaa, saatika sitten tekstiä "Gravid - Raskaana". Se tuntuu ihan älyttömän kaukaiselta ajatukselta. Testaamisenkin olen lopettanut kokonaan.
Mutta älkää käsittäkö väärin, en ole silti menettänyt millään tavalla taistelutahtoani! Olen vain lakannut uskomasta, että tulen ihan pian raskaaksi ja lopettanut haihattelun. Ne on korvannut voimakas päämäärätietoisuus ja suunnittelu siitä, mitä aion tehdä sen eteen että varmasti tulen raskaaksi mahdollisimman pian. Mitään ei jätetä enää sattuman varaan.
Tänä iltana aion täyttää viinilasini Cougartownin tapaan hyvällä punaviinillä ja skoolata vaikka paremmalle onnelle 2011 - vuotena.
Teksti oli melkein kuin omasta kynästä, kiteytti hyvin omatkin ajatukseni. Olen julkisellä puolella tutkimusten alussa, enkä tunnu pääsevän sinne lääkäriin kun kierto heittelee hormoneista huolimatta. Tsemppiä meille molemmille ja toivotaan että vuosi 2011 tuo sen plussan molemmille :)
VastaaPoistaSama täällä! Toivo ei ole menetetty, mutta turhaa en enää jaksa toivoa.
VastaaPoistaUusi vuosi ja uudet kujeet - toivottavasti meille kaikille vauvaa toivoville!
VastaaPoistaMinäkään en enää usko plussaan, kohta kun kaksi vuotta yritystä on takana. Ajatus plussasta testissä tuntuu ihan utopistiselta. Mutta ehkä vielä joskus...
VastaaPoistaIkävää silti, että ei onnistunut. Kovin ovat tuttuja noi fiiliksesi. Toivon todella, että nyt teillä asiat kääntyvät, kun saat mm. sen kilpirauhasen toiminnan kuntoon.
VastaaPoistaKiitos kovasti noista vastauksistasi tuolla aiemmin. Taidan minäkin ottaa mallia ja siirtyä noita reittejä käyttämään.
Lena
Vuosi 2011 olkoon teille vauvavuosi!
VastaaPoistaLuulen, että tiedän melko tarkaan tuon tunteen. Itselläni meinaan parasta aikaa samanmoinen fiilis.
VastaaPoistaNoin 4 kuukautta nyt yritystä takana. Aluksi olin myös hyvin positiivinen ja melko varma, että tärppi käy viimeistään toisella ehkäisymättömällä kierrolla. Mutta kappas, eihän asiat näin menneetkään.
Edellisten menkkojen alettua minut valtasi lähes epätoivoinen tunne: tuntuu täysin EPÄTODELLISELTA, että joskus seisoisin kotini wc:ssä positiivinen raskaustesti kädessä.
Mutta oman psyykkeen oikkuja nämä ovat :)
Eihän mikään (tietääkseni) ole sen huonommin (eikä paremmin), kuin yritykseen ryhdyttäessä. Toisaalta hävettää kertoa moisia ajatuksia, kun toiset ovat yrittäneet paaaljon pidempiä aikoja tuloksetta. Mutta minkä ihminen tunteilleen ja ajatuksilleen voi. Luonnollisesti mietyttää nämä kaikki, kun ei enää ole niin nuori leijona...
Otetaan siis silloin tällöin lasilliset viiniä tulevalle vuodelle. Ja toiset lasilliset omalle psyykkeelle :) Kippis!
-Lintu
Kiitos kaikille kommentoijlle!
VastaaPoistaLintu: älä suotta häpeile harmitustasi, minusta täällä blogeissa välillä liikaa hyssytellään ja arvotetaan ihmisten tuntemuksia. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki tunteet ovat tosiaankin sallittuja enkä edes ymmärrä miksi tuskan määrää pitäisi jotenkin laittaa järjestykseen. Tunne siis rauhassa välillä pettymystä mutta muista silti koittaa pitää lippu korkealla! :) Tsemppiä yritykseen!