Eilen jäi postaamatta kun oli niin kiireinen päivä ja kaiken kruunasi armoton ketutus. Tänään sama jatkuu ja olen taas päästellyt ärräpäitä milloin mistäkin asiasta itsekseni, ja hermostunut omaan hermostumiseeni. Ei ole edes mitään järjellistä syytä olla tällä tuulella! Paitsi...hoksasin, että tämähän kuulostaa armottoman tutulta...vähän tältä ja tältä.
Tuolloin epäilin ovulaatiota, mutta nyt taitaa olla kyseessä ihan perus kuukautiskiukkuilut. Voi saakeli.
Tällaistako se normaali naisen luomukierto sitten tulee aina olemaan? Pahasti näyttää ainakin meikäläisen kohdalla siltä. En edes pillereitä syödessä ymmärtänyt minkälaista luksusmaista tasaista elämää viettelin kropan toimintojen osalta: ei hormonimyrskyjä, ei kuukautiskipuja, ei möyryäviä ovulaationaikaisia alavatsakipuja eikä 39 päivän mittaisia kiertoja!
En usko tarvitsevani ehkäisyä enää ainakaan viiteen, kuuteen vuoteen ollenkaan, enkä ainakaan hormonaalista sellaista. Nyt sitten opetellaan elämään näiden uusien oireiden kanssa. Höh.
Meniskö ostamaan vaikka suklaata...
Hyvä postaus, niin rakkaasta aiheesta! :)
VastaaPoistaMulla tää menee toisin päin. Armottamat ketutukset, hermostumiset ja ärripäivät alkaa AINA kun päätämme "taas kokeilla" hormonaalista ehkäisyä. Yleensä vuoden sisään huomaamme miehen kanssa, että kotiin on (taas) muuttanut hullu, pinna- ja takakireä, millekään-kömmähdykselle-ei-voi-nauraa, useimmiten-vituttaa -nainen, jolle arki tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä. Sitten päätämme lopettaa (taas) hormonaalisen ehkäisyn, ja kotiin muuttaa takaisin naurava nainen, joka useimmiten iloitsee ihan pienestäkin jutusta eikä vanne kiristä päätä, ja yleinen vitutuskin katoaa. Luomukierrossa ärripurripäiviä on pari ennen menkkoja, ja nekin huomattavasti kevyempiä kuin pillereiden/renkaan kanssa. :D
Et kyllä tää naisena oleminen on sitten niin ihanaa, onneksi on suklaata! ;) Rentouttavaa viikonloppua!
-Unikko
Mulla mielialavaihtelut on juurikin ne selvimmät PMS-oireet eli joka kuukaudessa on yksi päivä, jona maailmanloppu tulee. Ja vaikka sitä tietää, mistä se olo johtuu niin se ei lohduta yhtään. Sinä päivänä ei mikään suju ja yleensä päivä päättyykin itkuun, jonka syytä ei itsekään tiedä. Ennen mies oli aina huuli pyöreänä, että mikä ihme tota vaimoa nyt vaivaa, mutta nykyään se jo tietää mistä on kyse ja tajuaa olla hiljaa ;)
VastaaPoistaTsemppiä! Onneksi se ketutus yleensä häipyy myös yhtä nopeasti kuin tulikin eikä jää pysyväksi vieraaksi :)
Unikko: aivan mahtava kommentti, hihittelin töissä ääneen kun lukaisin tekstisi :D Ihan uskomatonta mitä kaikkea hormonit voivat naiselle tehdä! Hauskaa, että teillä on toisin päin. Itse tässä odottelen raskaaksi tuloa, niin saan jonkin vielä "oikeamman" syyn olla ärripurrina. No ei sentään, mutta turhaltahan tämä välillä tuntuu...Mukavaa viikonloppua sinullekin! :)
VastaaPoistaSara: Kiitos tsempittelyistä :) Se on ihan totta, että ei siitä välttämättä ole mitään apua että tietää mistä kiukkuilu johtuu. Kun verenpaine nousee niin se nousee ja voi sitä raukkaa joka joutuu tielle! Itse mesoan varsinkin ratin takana näinä päivinä, mutta onneksi sitä kaikkea ei ole kukaan kuulemassa :D