Hyvää Uutta Vuotta!

Kiitokset tästä vuodesta ja erittäin onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille ja kanssabloggaajille!! Juhlikaa turvallisesti :)

Mitä Tämä Lysti Maksaa & Missä Voit Säästää

Ajattelin laatia pienen yhteenvedon, mistä käy ilmi kaikki vauvaprojektin tähänastiset kustannukset. Raha ei ole pääasia, mutta välillä on hyvä tietää missä talouspuolella mennään ja jos joku saa tästä itselleen apua, niin aina tietysti parempi.

Kustannukset:

Raskaus- ja ovulaatiotestit n. 60 eur

Preseed n. 25 eur

Foolihapot n. 10 eur

Gynekologi 118,29 eur

Clomifen 20 tablettia (=4 kk:tta) 66,47 eur

Thyroxin 100 tablettia 3,16 eur

1. labrakokeet sis. S-TSH, S-Prog, S-PRL 43,60 eur

2. labrakokeet sis. S-Prog tarkistusmittaus 24,70 eur

Miehen spermatutkimus n. 126 eur

(Kilpirauhaslääkärikäynti + labrat 0 eur, koska meni työterveyshuollon kautta)

Mistä saamme korvauksia (ei saatu vielä):

Gynekologi 118,29 eur

Lääkkeet 69,63 eur

(labrakokeet yht. 68,30 eur ehkä)

Miehen spermatutkimus n. 15-20 eur

--> tähän mennessä omaa maksettavaa olisi siis jäämässä n. 210 euroa (ilman työpaikan kassaani summa olisi n. 477 eur)

Mistä voit säästää:

- käytä aikaa sen selvittämiseen mistä voit saada raskaus- ja ovulaatiotestit edullisimmin, ja tämä siis onnistuu pääsääntöisesti netistä. Itse käytän mm. Raskauskeiju.fi -sivustoa tai www.halpa-testi.fi - sivustoa

- suosi säästöpakkauksia joissa yhden testin hinta jää hyvin alhaiseksi ja usein saatat saada kaupan päälle pari ilmaista raskaustestiä

- jos rahat ovat tosi tiukalla, käytä vain edullisia liuskatestejä ja jätä muutenkin testaaminen minimiin. Alun jälkeen ovulaatiotestejä ei enää tarvita kun opit tunnistamaan ovulaatiosi ja raskaustestin käyttöäkin voi minimoida testaamalla vain kun kuukautiset ovat myöhässä

- jos haluat ehdottomasti päästä tutkimuksiin mutta et halua maksaa siitä satasia, selvitä eri vaihtoehdot paikkakunnallasi. Voitko hyödyntää työterveyshuoltoa /työpaikan sairaskassaa/ opinahjosi terveydenhuoltoa / julkista puolta gynekologikäyntiin? Syy siihen, miksi olen itse saamassa koko summan gynekäynnistä takaisin, on meidän mahtava työpaikan kassa joka maksaa ne yleensä täysimääräisenä takaisin. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta edellämainittuihin, selvitä asuinpaikkasi edulliset lääkäripalvelutahot. Jos gyne ei sitä edellytä, jätä papa ja kaikki "ylimääräiset" ottamatta koska joudut yksityisellä maksamaan joka tutkimuksesta erikseen.

- jos joudut ostamaan esim. Clomifen - lääkkeitä, pyydä apteekista vain yhden kuukauden verran lääkkeitä ettet joudu maksamaan koko 4 kk:n annosta vaikket välttämättä tarvitse sitä. Jos siihen ei suostuta, kävele seuraavaan apteekkiin. (Itse en tehnyt näin koska saan sairaskassasta todennäköisesti koko summan takaisin, joten meille sillä ei ole suurta taloudellista merkitystä).

- laboratorio-tutkimuksiin gynekologini suositteli edullista paikkaa meidän kaupungissa, sillä muuten en olisi edes tiennyt mihin mennä, koska heidän lääkäritalonsa ei tarjonnut kyseisiä labrapalveluja. Maksu ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan suuren suuri. Kysy neuvoa jos et itse tiedä!

- googleta netistä hyviä vinkkejä kotipaikkakuntasi tarjontaan ja miten julkinen puoli alueellasi toimii, saatat säästää pitkän pennin

Ja huom, nämä ohjeet pätevät vain tähän vaiheeseen missä itse olen nyt, koska en tiedä tarkkaan mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Sitten kun astutaan inseminaatioiden tai koeputkihedelmöityksen ihmeelliseen maailmaan, tulee erilaisia kustannuksia roppakaupalla jo pelkästään lääkkeiden puolesta. Tästä vaiheesta on kirjoitellut blogissaan ainakin Em, kyseiseen postaukseen pääset tästä linkistä.

Jos tällainen postausaihe ylipäätään kiinnostaa, niin voin täydentää tätä myöhemmin kun etenemme tutkimuksissa?

Kommentit omista kokemuksistanne ja kulupuolesta ovat erittäin tervetulleita :)

(Sivu)oireilua

Tänään tulee kuluneeksi tasan viikko siitä kun aloitin kilpirauhaslääkityksen. Tulin myös aloittaneeksi Clomifen-lääkityksen, vaikka neuvoitte että sitä ei kannata sellaisessa kierrossa käyttää kun ei halua raskautua. Se saattoi olla hölmö päätös, mutta jatkoin kuitenkin kun olin jo yhden pillerin aloittanut. Clomeja siis söin viime keskiviikosta sunnuntaihin, eli juuri ohjeen mukaan kierron 5. - 9. päivinä.

Lääkkeiden käytöstä en ole huomannut muunlaisia sivuoireita kuin seuraavat kaksi.

1) Jouluna olimme varanneet hyvää punaviinia jouluaterian kanssa ja maistelin onnellisena toista lasillista, kunnes alkoi väsyttää aivan armottomasti! Jouduin oikeasti kömpimään vanhempieni luona heidän vierassängylleen ja heittämään puolen tunnin tirsat, jotta selvisin siitä yhtäkkisestä uupumuksesta jonka kouriin niin yllättäen jouduin. Luulin olleeni vain väsynyt rankasta työviikosta, mutta sama väsymys iski myös myöhemmin illalla kun rupesin nauttimaan kuohuviinilasillista jälkiruoan kanssa. Tämä ei voi johtua muusta kuin jommasta kummasta lääkkeestä...onko kokemuksia? Henkilökohtaisesti epäilen syylliseksi tyroksiinia mikä on hieman ärsyttävää koska se pistää koko loppuelämäni juomiset kuriin :P

2) Eilen ja tänään alavatsaa on tykytellyt ja olen tuntenut samaa "sojottavaa" kipua kuin tavallisesti ovulaation aikaan. Ellen tietäisi paremmin, voisin vaikka luulla ovuloivani jo nyt, kierron 12. päivä. Edellisissä kierroissa se tuli vasta 25-26. ja 21-22.pvä, joten voisiko se muka todella clomien vaikutuksesta aikaistua niin mahdottoman paljon...? Minulla ei ole kotona nyt yhtään ovulaatiotestiäkään jotta voisin tarkistaa, joten pitänee jättää herran haltuun...

Tässähän on vielä sekin pikku juttu, ettei oikeasti olisi suositeltavaa tulla tässä kierrossa raskaaksi kun kilpirauhaslääkitys on vasta aloitettu eivätkä arvot ole vielä vakiintuneet...

Haluan... Vol III

Haluan...

...tuntea oman lapseni pienet käsivarret kun ne kiertyvät kaulani ympärille, puristavat lujasti ja korvaan kuuluu kuiskaus "äiti".

...vaihtaa omissa harrastuksissa juoksemisen lasten loppumattomaan kyydittämiseen eri harrastuksiin ja käydä koulun vanhempainilloissa.

...olla se ainoa aikuinen jonka syli kelpaa murheen hetkellä lohdutukseen.

...näyttää miten pipi saadaan puhaltamalla pois.

...leipoa lapseni kanssa ja sotkea koko keittiö jauhoihin mutta syödä sitten yhdessä maailman mahtavampia yhdessä leivottuja pikkuleipiä.

...pystyä sanomaan vanhana, että tein äitinä parhaani ja olin ehkä jopa hyvä äiti.

Tulevan vauvan kampevarasto

Juuri ennen joulua posti muisti minua paketin saapumisilmoituksella. Ihmettelin, että mitä sieltä on oikein tulossa, sillä en muistanut tilanneeni yhtikäs mitään. Mies kävi noutamassa paketin puolestani postista, ja sieltä paljastui tämä ihana vauvan leluboxi mistä nimenomaisesta syystä haksahdin pari kuukautta sitten tilaamaan Vauva-lehden!

(Sorry hölmö mainoskuva)

Tuo boxi on aivan upea! Kun minun kerran piti mennä tekemään taikauskoanikin uhmaten ensimmäinen "hankinta" sille olemattomalle vauvallemme, olen todella tyytyväinen että se on juuri tämä esine. Se tulee aivan varmasti palvelemaan meitä kaikkien tulevien lastemme leikeissä :)

Ja lisäksi, mikä huvittavinta, sen samaisen olemattoman vauvan vaate- ja roinavarasto toisaalla sen kun kasvaa. Olen jo aiemmin maininnut, että itse en halua hankkia mitään vielä tässä vaiheessa, mutta miehen veli perheineen tallettaa meille koko ajan kaikki heidän kahden pienen pojan ylijäämävaatteet ja tarvikkeet. Eilen mies sanoi, että anopin mukaan tavaraa on jo ihan julmettu kasa. Nuorin miehen veljen lapsista on nimittäin jo 1,5-vuotias ja kaikki mitä hän ei enää tarvitse, menee talteen meitä varten. Siitä kaikesta tavarasta vain osan mainitakseni sieltä löytyy vaatteita monta kassillista, turvaistuin autoon, 3(!) vauvansänkyä, yhdet tai kahdet vaunut (pitäisikö nyt olla tyytyväinen kun jää se valintavaihe kokonaan välistä), leluja, sekalaisia tarvikkeita yms yms.

O'ou ja apuva. Paineet sen kun kasvavat...

Lisäksi miehen ystävä tokaisi Tapaninpäivänä kylässä ollessaan, että jokos teillekin kohta tulee se lapsi. Vastaukseksi hän sai kiemurtelua ja jäykkää "heh heh mikä vauva, ei me vielä...köh köh". Todella läpinäkyvää. Lopuksi hän vielä kommentoi, että hän toivoo että meitä onnistaa todella pian.

Noh, mitäpä siihen voi sanoa. Tuo kaikki on täysin lämmöllä ja vilpittömyydellä sanottua, joten ei melkein jaksa edes yrittää esittää vastaukseksi mitään muuta...pitänee satsata vähän enemmän niiden ventovieraiden ja puolituttujen väistelyyn :D

Voittajat arvottu!

Täällä sitä ollaan taas pienoisen joululoman jälkeen, joka meinasi vierähtää pitkäksi :) On ollut ihanaa laiskotella, syödä hyvin ja nauttia oman kullan seurasta. Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava joulu!

Ja sitten itse asiaan. Eli blogihistoriani ensimmäisen arvonnan voittajat on arvottu, ja voittajaksi selviytyivät....

...TITTIDIDII...

1. palkinto - Tuulari

2. palkinto - Milla

3. palkinto - Cherie

Onneksi olkoon voittajille! Tuularille olen jo lähettänyt sähköpostia, mutta Milla ja Cherie, teidän sähköpostiosoitteitanne minulla ei ollut, joten pistäkääs postiosoitteenne tulemaan veronanblogi@gmail.com niin pääsen lähettämään palkintonne.

Ja suuret kiitokset palautteesta! En yrittänyt kalastella kehuja, mutta on toki ihana kuulla että olette tykänneet lukea jorinoitani ja kun kerran sitä toivotte, niin sama linja jatkuu myös tulevaisuudessa :) Ei siis enempää eikä vähempää kuin 100%:sta Veronaa!

Mukavaa ja rentouttavaa joulua!

Haikaran Jalanjäljillä - blogi jää nyt pienelle joulutauolle. Jos et vielä ole keksinyt tämän joulun hyväntekeväisyyskohdetta, vielä ehtii osallistua Hyvä Joulumieli-keräykseen joka pyrkii avustamaan vähävaraisia Suomen lapsiperheitä. Keräykseen voi osallistua vielä jouluaattoon asti maksamalla keräystilille haluamansa summan:

Nordea 159630–202020

Lisätietoja löytyy oheisesta linkistä.

http://www.redcross.fi/ajankohtaista/kampanjatjakeraykset/fi_FI/hyva_joulumieli/

Tämän hulvattoman videon myötä toivotan kaikille lukijoille ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa! :)

Alkava Pilleristin Ura.

Tänään sain vihdoin viimeisetkin labratulokset ja niinhän siinä kävi, että sekä ovulaatio-ongelmat että kilpirauhasen vajaatoiminta ovat nyt vahvistuneet.

Ensin hoitajan kanssa puhuttuani vaikutti hetken siltä, että kilpirauhasarvot olisivat olleet kunnossa, mutta tänään sain lääkärille puhelinajan ja kyllä hän totesi suoraan, että kyseessä on kilpparin vajaatoiminta ja on syytä aloittaa lääkitys. S-Prog puolestaan oli 4,8 nmol/l mikä jää edelleenkin alle gynekologin suosituksen, joten siihenkin tarvitaan lääkkeet.

Töiden jälkeen kävin apteekissa hakemassa molemmat tabut ja ihmettelin kuinka törkeän paljon lasku teki: 69 euroa molemmista! Tyroksiini oli halpaa kuin mikä, vain reilut 3 euroa puolen vuoden satsista, mutta Clomifenista joutui pulittamaan 66 euroa kahdestakymmenestä tabletista jotka riittävät neljän kuukauden annokseen! Huhhuh, ei ole halpaa tämä lisääntyminen ;)

Kysyin tietysti lekurilta, että mikä on nyt tyroksiinilääkityksen vaikutus raskautumiseen, eli onko siitä jotain haittaa vai voiko jatkaa normaalisti. Vastaus kuului, että raskautta ei suositella ennenkuin arvot ovat kunnossa, eli tässä tapauksessa suositeltaisiin odotettavan 6 viikkoa kun minulla on ensimmäinen tsekkauskäynti jossa katsotaan miten lääkkeet ovat purreet ja onko annostusta syytä korjata. Olin aika yllättynyt siitä, että nyt vauvahaaveet pitäisi nostaa hetkeksi hyllylle ja hiljaa mielessä nousi heti kapina, mutta pienellä matemaattisella laskutoimituksella totesin, että tuosta ei tule meille mitään haittaa koska seuraava ovulaatio meni nyt kuitenkin meiltä ohi ja mies lähtee puolentoista viikon päästä taas reissuun ("sopivasti" kun siitä kohta ovuloitaisiin). Näin on siis 6 viikkoa tullut sitten lusituksi ja on helpompi aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Ehkä tämä minunkin terveys saadaan sinä aikana kuntoon!

Tietenkin se clomin syönti voi nyt sitten olla turhaa...vai onko? Tietääkö joku?

P.S. Muista osallistua arvontaan!

Loistavia uutisia!

Nyt täällä on kuulkaas niin mahtavia uutisia, että joulukiireet piti heittää hetkeksi syrjään ja tulla kertomaan teille mitä täällä oikein tapahtuu!

Tänään kun tulin töistä kotiin, odotti meitä pöydällä hyvin paksu valkoinen kirjekuori. Luulin saaneeni labravastauksia, mutta kuori sisälsikin jatkotoimenpiteet siitä kun gynekologi laittoi meille lähetteen hedelmöityshoitoihin.

Ja tulos on, että meille on nyt varattu aika hoitoihin! Ja mikä parasta, se on jo huhtikuulle!! :)

En voi käsittää tätä hyvää tuuriamme. Olin salaa siinä uskossa, että gynekologini oli ehkä hieman liian positiivinen hoitojonojen suhteen ja että sairaalassa kuitenkin laitettaisiin meidän asia jonnekin viimeiseen Ö-lokeroon mistä se sitten kesän loppupuolella kaivettaisiin esiin ja armosta annettaisiin vihdoin meillekin aika.

Sen sijaan sieltä tuli suitsait noin vaan aika ainoastaan kolmen viikon jonotuksen jälkeen ja senkin jälkeen tarvitsee odottaa enää tasan neljä kuukautta. Tämä on meille toiseksi paras joululahja sen jälkeen kun joulupukki ei täyttänytkään sitä meidän ykköstoivetta eli plussatestihaavetta :) :)

Jee jee!!

P.S. Muista osallistua arvontaan.

PuolivuotissynttäriARVONTA !!

Tänään tulee kuluneeksi tasan 6 kuukautta siitä, kun Haikaran Jalanjäljillä - blogiin ilmestyi ensimmäinen postaus. Tästä on muodostunut minulle tärkeä ja rakas harrastus, mistä olen saanut tosi paljon tsemppiä raskautumisyrityksiin. En olisi ikinä arvannut kuinka hauskaa tästä puuhasta saattaisi tulla!

Tästä kaikesta on kiittäminen teitä, rakkaat lukijat, joten pyöräytetäänpä pikkusynttäreiden kunniaksi pystyyn arvonta. Teillä on mahdollisuus voittaa palkinto kommentoimalla tätä postausta. Tässä palkinnot:

1. Valkosiniset Adidaksen ensilenkkarit pojalle, koko 19. Paketin sisällä näkyy myös tuollainen pieni valkoinen pehmolelu joka kuuluu pakettiin.

2. Vaaleanpunaiset puputöppöset tytölle, koko 16/18

3. Satsi ovulaatio- ja raskaustestejä, joilla voi seurata esimerkkiäni ja ottaa kaikki konstit käyttöön raskautumista yrittäessä :)

(Pahoittelut huonosta kuvien laadusta)

Paljastan tässä vaiheessa vastauksen tämän postauksen tehtävään kertoa, miksi kuvan töppöset olivat minulle rakas esine. Johtuu siitä, että minulla on koko pienen ikäni ollut sellainen hassu pieni haave, että haluan kertoa tulevalle miehelleni raskaudesta antamalla hänelle pienet vauvan ensiaskelkengät lahjaksi :) Niitä postauksen tyyppisiä valkoisia pieniä pitsikenkiä en löytänyt kovista etsinnöistä huolimatta mistään, joten ratkaisin ongelman hankkimalla nuo edellämainitut popot ja nyt siinä on siis tarjolla töppöset sekä pojalle että tytölle!

Arvonnan säännöt:

- arvontaan osallistut kommentoimalla tämän postauksen kommenttiboksiin

- ilmoita kommentissasi osallistutko kaikkien palkintojen arvontaan tai vain johonkin niistä

- et tarvitse google-tiliä, vaan anonyymitkin voivat osallistua ilmoittamalla oman sähköpostiosoitteensa kommentin yhteydessä

- kommentoimalla saat yhden arvan, jos bloggaat saat linkittämällä omaan blogiisi toisenkin arvan

- arvonta päättyy viikon päästä sunnuntaina 26.12 ja vastausaikaa on klo 21.00 asti. Sen jälkeen arvon voittajat ja lähetän heille sähköpostia palkintojen postittamiseksi.

- kommentin yhteydessä olisi kiva kuulla minkälaisista postauksista pidät eniten ja mitä haluaisit lukea jatkossa :)

Onnea arvontaan!

Pieni Maailmanloppu.

Tänään koitti se perinteinen piinaviikon huipentuma: kuukautiset alkoivat. Minun Pieni Maailmanloppuni.

Tässä kierrossa toiveet olivat alussa korkealla, mutta viime päivien uutiset saivat puhuttua hieman järkeä tunteille, jotta romahdus ei olisi aivan niin paha. Eikä se ollutkaan. Mutta on se silti aina jonkintapainen maailmanloppu.

Olen todennut, että minä en enää näe sitä tulevaa plussaa meidän raskaustestissä. Silloin kun aloitettiin olin ihan varma, että plussa tulee ihan kohta tai se on vähintään aina siinä seuraavassa testissä. Jokainen raskaustestaus oli Pieni Potentiaalinen Juhlahetki.

Haaveilin vauvoista ja paijasin jo ajatuksissani kuvitteellista vauvaa, välillä nauroin jo melkein ääneen kun ajattelin sitä onnentunnetta kun kerron miehelle raskausuutiset. Se oli niin lähellä. Minä vaan tiesin, että kohta me olemme raskaana.

Nyt en enää näe sitä. En osaa kuvitella, että meidän raskaustestiin tulisi plussaa, saatika sitten tekstiä "Gravid - Raskaana". Se tuntuu ihan älyttömän kaukaiselta ajatukselta. Testaamisenkin olen lopettanut kokonaan.

Mutta älkää käsittäkö väärin, en ole silti menettänyt millään tavalla taistelutahtoani! Olen vain lakannut uskomasta, että tulen ihan pian raskaaksi ja lopettanut haihattelun. Ne on korvannut voimakas päämäärätietoisuus ja suunnittelu siitä, mitä aion tehdä sen eteen että varmasti tulen raskaaksi mahdollisimman pian. Mitään ei jätetä enää sattuman varaan.

Tänä iltana aion täyttää viinilasini Cougartownin tapaan hyvällä punaviinillä ja skoolata vaikka paremmalle onnelle 2011 - vuotena.

Piikittelyä ja Tohtorointia

Tänään on käyty siis lääkäri- ja labrakierros numero kaksi (vieläkö te jaksatte lukea näitä minun "sairaskertomuksia"?). Otettiin verta (hyi inhaa!) jotta tiedetään pitääkö ne clomit aloittaa, ja sitten kävin vielä erikseen työterveyslääkärillä kilpirauhasvaivoista juttelemassa. Sen käynnin yhteydessä ei tullut mitään ihmeellistä esiin, vaan kuten ajattelikin, ensin otetaan uusintanäyte + joku toinen kilppariarvo joiden perusteella sitten katsotaan onko lääkitys tarpeen.

Edelleenkin asiat sujuvat mukavan rivakkaa tahtia, sillä siihen verikokeeseen pääsen heti maanantaiaamusta ja tulokset tulevat vielä ennen joulua joten jo viikon päästä on tiedossa sairastanko minä kilpirauhasen vajaatoimintaa vai en!

Edellisen postauksen kommentiboksissa oltiin (positiivisesti) yllättyneitä asenteestani tähän touhuun. No, se johtuu mm. seuraavista seikoista:

1) en koe kilpirauhasen vajaatoimintaa millään tavalla tuomiopäivän diagnoosiksi vaan uskon että lääkkeiden avulla siitä kyllä selvitään ja taudin kanssa on mahdollista elää vaivattomasti. Olenhan selvinnyt tähänkin asti pelkän väsymyksen kanssa. Ja muistetaan vielä, ettei tämä diagnoosi ole vielä edes varma, saatan saada tästäkin vielä terveen paperit!

2) olisi helpottavaa kuulla joku oikea ja konkreettinen syy siihen, miksi meidän vauvaprojekti ei etene vaikka kaikki tehdään "oikein". On kivempi tietää, että vaiva voidaan korjata lääkkeillä, kuin että oma kroppa muuten vaan pettää eikä ota raskautuakseen.

Kaiken huipuksi muistissa on vielä eräs jälkikäteen huvittavaltakin tuntuva tapaus, kun kaksikymppisenä opiskelijatyttönä sain terveystarkastuksen yhteydessä kuulla, että minulla on korkea kolesteroli ja siitä säikähtyneenä purskahdin aivan armottomaan vollotukseen siellä vastaanotolla. Hoitajaparan ajanvaraukset menivät ihan sekaisin, kun minä vain istuin ja nyyhkin siellä puoli tuntia yhtä soittoa, varmana siitä että tämän diagnoosin takia heitän veivini viimeistään nelikymppisenä.

Myöhemmin, kun selvisi ettei korkea kolesteroli hoikalla ihmisellä, terveiden elintapojen kanssa, vaikuta jokapäiväiseen elämään käytännössä millään tavalla, alkoi jo vähän hävettää oma reaktioni ;) Siitä viisastuneena selvitän ensin faktat ja jos on tarvista, niin sitten märistään ja vaikka kunnolla, mutta vieläkään en laske kyllä kilpirauhasen vajaatoimintaa siihen kategoriaan :)

Rentouttavaa viikonloppua!

P.S. Olkaahan kuulolla, viikonloppuna tapahtuu jotain kivaa täällä blogissa... :)

Sotasuunnitelma Veronan vaivojen selättämiseksi

Ihan alkuun, kiitos ihan miljoonasti kun sankoin joukoin kommentoitte eilistä postausta ja sivistitte minua noiden tutkimustulosten ymmärtämiseksi!! Ilman teitä olisin varmaan friikkaillut ja hyppinyt kotona ympäri seiniä kun olisin saanut päässäni aikaiseksi niin mahtavia kauhukuvia. Olette huippuja :)

Toiminnan naisena ja myös toiselta nimeltäni hätähousuna soitin aamulla heti reippaasti lääkärikeskukseen ja varasin puhelinajan gynekologille. Piti odottaa koko pitkä päivä hänen soittoaan (mikä oli ihan käsittämättömän tuskastuttavaa) ja vasta illansuussa päästiin viimein puheisiin. Hän varmisti saman mitä tekin jo kerroitte, eli se S-TSH tulos haiskahtaa vahvasti kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja hän suositteli ajanvarausta omalääkärille jatkotutkimuksia varten.

Meidän firmassahan on loistava työterveyshuolto joten varasin samantien itselleni netin kautta työterveyslääkärille ajan heti huomiselle aamupäivälle. Se asia saadaan siis taklattua heti! Olen valmis vaikka mihin jatkotutkimuksiin ja pillereihin kunhan tämä asia vaan saadaan kuntoon niin että se ei tule haittaamaan vauvantekoa. Gynen mielestäkin tämä kilpparijuttu saattaa tosiaan vaikuttaa siihen merkittävällä tavalla. Mitäpä tässä siis suotta odottelemaan vaan äkkiä asia jalalle.

Toinen asia, mistä puhelimessa juteltiin, oli tietysti se S-PROG eli progesteronipitoisuus. Gynen mielestä se ei ollut riittävällä tasolla, mutta tähän saattoi toisaalta vaikuttaa se seikka, että arvioimme ovulaation osumiseen väärään ajankohtaan. Luulimme, että olisin ovuloinut pe-la 3-4.12 jolloin labratesti torstaina 9.12 olisi osunut juuri passelisti. Sen sijaan ovuloinkin tosi myöhään eli vasta ti-ke 7-8.12 ja menin labroihin välittömästi ovulointia seuraavana päivänä. Gyne ehdotti, että otetaan uudet labrat että saadaan varmasti luotettava tulos ja tuon ovuloinnin perusteella menenkin verikokeeseen jo huomisaamuna!

En lakkaa ylistämästä lääkäriäni, koska ystävällisesti hän kirjoitti heti lähetteen valmiiksi ja jätti sen heidän vastaanottoonsa josta kävin sen keskustelustamme noin puolen tunnin kuluttua hakemassa :) Näin pääsen sitten heti aamusta jo seitsemän aikaan jonottelemaan verikoetta.

Näin ne asiat etenee kun pistää tuulemaan! Huomenna saan siis kuulla, miten kilpirauhasen kanssa menetellään ja labrakokeet tulevat varmaankin juuri ennen joulua. Kuukautiset alkavat jo lauantaina tai sunnuntaina, ja jos labratulos osoittaa että clomeja tarvitaan niin ehdin juuri aloittaa ne heti seuraavaan kiertoon! Täydellistä :)

Kyllä tästä kuulkaa vielä vauva pyöräytetään tähän taloon! Nämähän on pelkkiä hidasteita, eikä suinkaan esteitä!

Tutkimustulokset tulivat, mutta mitä ihmettä??

Tänään oli suuresti odotettu kuori saapunut postissa. Siellä oli tietysti ne viime viikolla tehtyjen labratutkimusten tulokset.

Ainoa ongelma vaan on, että en ymmärrä niistä yhtikäs mitään!! Kukaan ei ollut lausunut niitä, eli nyt olen lappuseni kanssa ihan pimennossa, kun paperilla lukee pelkät tulokset:

S-TSH 6.22 (viitearvo 0.4-4,5)

S-PROG 8.7 nmol/l

S-PRL 157 mU/l

Osaisiko joku kertoa minulle, mitä nämä oikein tarkoittavat? Lääkäriin pääsen soittamaan vasta aamulla, eli tässä on hyyyvin pitkä ilta aikaa miettiä tätä asiaa...

Oma tulkintani on tämä kun googlettelin asiaa ihan summanmutikassa (meniköhän ihan pieleen):

S-TSH = kilpirauhasen toiminta --> viitearvoista mennään yli ja netistä löytyneiden tietojen perusteella päättelisin että kärsisin kilpirauhasen vajaatoiminnasta koska luku on viitearvoja suurempi

S-PROG: lääkäri kirjoitti lapulle, että jos luku on alle 25 nmol/l niin clomiresepti apteekista lunastukseen ja clomeja syömään. Grr.

S-PRL = prolaktiini, netistä kaiveltuna viitearvo on naisilla 109-557 mU/l joten olisin viitearvon alarajoilla mutta siis kuitenkin normaali.

Mitäs sanotte? Ihan viallinen tyyppi, vai?

Sanonpahan vain, että jos nuo tulkintani pitävät paikkansa niin kyllä jurppii näin jälkikäteen jos tosissaankin tulin tuhlanneeksi puoli vuotta yrittämällä sellaista mikä ei lääketieteen valossa ilman lääkitystä onnistu mitenkään :( Onneksi olin hätähousu (kuten tavallista) ja painelin jo tavallista aiemmin lääkäriin!

Babyshower - juhlat ystävälle

Sain pari viikkoa sitten omasta mielestäni kuningasajatuksen ja päätin, että järjestän raskaana olevalle ystävälleni Baby Showerit! Kyseinen neitokainen on menossa naimisiin kesällä ja olen hänen siskonsa kanssa kaason hommissa. Laskettu aika puolestaan on maaliskuussa, joten Baby Showerista saamme mukavan "kenraaliharjoituksen" polttareihin ja tilaisuuden juhlistaa vauvan tuloa maailmaan, kuten alkuperäinen ajatus kuuluu.

Tästä tulee niin hauskaa, etten melkein malta odottaa :)

Tuleva äiti ei varmasti osaa odottaa minkäänlaisia vauvakutsuja, ja aiommekin yllättää hänet perusteellisesti. Järjestämme Baby Showerit todennäköisesti tammikuun loppupuolella, niin saamme mukavasti välimatkaa tuleviin polttareihin. Aion pitää kutsut omassa kodissani niin, että hän luulee tulevansa "teelle" juttelemaan mukavia, mutta kahdenkeskisen illanvieton sijaan täällä onkin koko morsiamen lähipiiri, sisko ja oma äiti!

Tavallisesti Baby Shower pidetään vain esikoista odotettaessa ja kutsuilla juhlistetaan äitiysloman alkua, mutta me teemme tämän mieluusti vähän ennakkoon ennenkuin äippäloma on ehtinyt alkaa. Kutsuissa yleensä annetaan tulevalle äidille raskauteen ja vauvaan liittyviä lahjoja, sekä mahdollisesti leikitään erilaisia leikkejä. Tässä niistä muutamia:

- vauvanruokien tunnistuskisa

- arvuuttelu siitä, milloin lapsi syntyy ja mitä sukupuolta se on

- arvuuttelukisa äidin mahanympäryksestä + paras arvaaja saa palkinnon

- vauva-aiheinen tietovisa

- nukkevauvan pukemiskilpailu

Muuta ohjelmaa:

- masukipsin teko

- "äitikorun" teko: jokainen vieras tuo esim. mukanaan yhden helmen, josta sitten tilaisuudessa laaditaan yhdessä koru joka jää juhlakalulle muistoksi

Tyypillinen lahja on amerikkalaisista elokuvista tuttu vaippakakku. Tässä linkissä on mainio ohje sellaisen laatimiseen:

http://www.yhteishyva.fi/vapaa-aika_perhe/askartelu/vaippakakku_babyshower_juhliin/fi_FI/vaippakakku_babyshower_juhliin/

Minusta olisi hirveän kivaa tehdä itse tuo vaippakakku ja koristella se erilaisilla vauvanvekottimilla, mutta ystäväni on innokas ekoilija ja on jo nyt ilmoittanut käyttävänsä kestovaippoja, eli menisivätköhän nuo kertisvaipat sitten ihan hukkaan... Mitä mieltä olette?

Luulen, että tarjoilun puolesta järjestämme kutsut nyyttäriperiaatteella niin, että jokainen vieras tuo jotain suuhunpantavaa. Taidan silti varata itselleni jonkin hauskannäköisen kakun leipomisen. Tässä yksi aivan ihastuttava kakku, joka löytyi Helin Kanttiini - blogista:

Miten ihmeessä tuon raskii syödä kun se on niin söötti? :)

Kipuja ja testituloksia odotellessa

Olen tässä viime päivät yrittänyt kuulostella masuoireita, että onko siellä mitään kiinnittymiskipujen tapaistakaan, mutta masu on tyyni ja oireeton. Paitsi mitä nyt vähän ilmavaivoja oli tässä eräänä päivänä, niitä ei kai lasketa :P

Kuinka pian niitä kiinnittymiskipuja oikein pitäisi tulla....anyone?

En nyt jaksa olla hirveän pettynyt jos meillä ei hyvistä tuntemuksista huolimatta nyt tärpännytkään. Nyt on ihanaa joulunaikaa luvassa omine kiireineen eikä ehdi niin keskittyä joka hetki ajattelemaan vauvoja. Ihan kohta sitäpaitsi pitäisi tulla testitulokset verikokeistani, joissa kävin muutama päivä sitten!

Labrassa luvattiin, että tulokset tulevat postissa "alkuviikosta", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Olisi ihan huippua päästä niihin käsiksi jo nyt, mutta ei kai auta kuin odottaa. Pitäkää sormet ja varpaat ristissä puolestani että siellä on kaikki kunnossa! Itse olen tähän asti kuvitellut, että kroppa toimii oikein, mutta nyt siitä vasta saadaan oikein mustaa valkoisella.

Puolentoista viikon päästä jätetään miehen simppanäyte, mutta harmillisesti niiden tulosten saaminen venyy joulunpyhien ja välipäivien yli. Kuulemma ainut lääkäri joka niitä voi lausua, on heillä vain päivän tai kaksi viikossa ja jää juuri meidän visiittimme aikaan joululomille. Minkäs teet, kun aikaisemminkaan emme voi näytettä sinne toimittaa, joten odotettava on.

ToivonToivonToivon, että kaikki on kunnossa...:)

Mitä nyt tekisin toisin

Jos nyt aloittaisin vauvan yrittämisen, tiedän tasan tarkkaan mitä tekisin toisin.

Itselläni on ollut pitkään iskostettuna takaraivoon, että heti pillereiden lopettamisen jälkeen on parhaimmat mahdollisuudet tulla nopeasti raskaaksi. Tähän itsekin luotin ja se oli yksi niistä syistä miksi olin niin varma, että meillä tärppää nopeasti. Minähän olin syönyt pillereitä.

Nyt tuo ajatus tuntuu kaikessa toiveikkuudessaan suorastaan lapselliselta :)

Ystävälleni, jolla on jo vauva, lääkäri suositteli ensin pillereiden lopettamista ja vasta kun kierto on vuorenvarmasti tasaantunut, sitten yrittämisen aloittamista. Minä pidin tätä tapaa ihan idioottimaisena. Varsinkin kun seurasin vierestä miten ystäväni jaksoi toivoa ja odottaa että mieskin kääntyisi ajan saatossa vauvanteon kannalle, ja sinä aikana heidän seksielämänsä kuihtui koska jatkuva kumien kaivaminen h-hetkellä sai ystäväni mielen mustumaan ja viimeisetkin halkut katoamaan. Hän odotti tietysti koko ajan, että mies joinakin näistä kerroista sanoisi, että eipä otetakaan niitä kumeja esiin vaan ryhdytään tekemään vauvaa!

Vihdoin se lupa sieltä heltisi, ja kuten aiemminkin olen kertonut, heillä on nyt ihana pikku prinsessa ja meillä syli täynnä tyhjää. Kumpi olikaan siis parempi tapa :)

No, tietysti tiedän että ihmiset raskautuvat eri tavalla ja onnellakin on aika ratkaiseva osuus kyseisessä puuhassa, mutta silti olen nyt sitä mieltä, että heidän tapansa oli oikea.

Jos saisin valita, jättäisin nyt hyvissä ajoin ehkäisyn pois ja odottaisin ehdottomasti kierron tasaantumista. Kun tuntisin itsekin ovulaation ja kierto olisi kutakuinkin säännöllinen, alkaisin vasta yrittämään.

Jälkikäteen olen yhä varmempi siitä, että kesän aikana en ovuloinut ollenkaan, joten ei ihmekään että meidän vauvaprojekti vaan kestää ja kestää. Jälkiviisaus on tunnetusti helpointa, mutta ehkäpä joku lukijoista voi nyt valita paremman tavan. Itse tuskin enää hyödyn tästä, sillä olen aika varma siitä etten tule tarvitsemaan pitkäkestoista ehkäisyä ennen kuin täytän 40 v. Toivottavasti siihen mennessä meidän perheen lapsiluku on onnistuneesti jo täynnä! :)

Oppitunti: Kuinka Kasata Miehelle Suorituspaineita

Ote tosielämästä noin viikon takaa.

1) Ladataan ensin satasella odotuksia "vauvantekolomaan"

2) Kammetaan mies sänkyyn ja pidetään se siellä

3) Saadaan hormonihirviökohtaus kun yksi kerta ei pääty ns. tuloksekkaasti

4) Nähdään järjen valo ja kadutaan.

5) Pyydetään anteeksi siltä raukalta jota myös aviomieheksi kutsutaan

6) Luvataan, että jatkossa sekopäävaimo keskittyy enemmän parisuhteeseen ja vähemmän maaniseen vauvantekoon

Ällöpositiivisuusvaroitus!

Täällä auvoisat fiilikset jatkuvat. Hehkuttelen koko ajan sisäisesti ja fiilistelen sitä, miten tässä kierrossa kaikki meni sittenkin niin putkeen. Tai siis ainakin ajoituksen ja puputtelun puolesta, sitähän ei voi vielä tietää onko ns. kala napannut onkeen.

On vaan niin ihmeellisen positiivinen olo.

Minulla on joku kumma tunne sisuksissa, että nyt tällä kertaa asiat voisivat olla toisin. Ehkä Joulupukki on sittenkin vastaanottanut kirjeeni tai joku tyyppi tuolla ylhäällä on kuunnellut. Jos tämä hartain toiveeni nyt tosiaan toteutuu, niin luvassa on paras joulu ikinä!! Ja muutenkin ensimmäinen joulu avioparina mikä jo itsessään on aivan huippua.

Jouluun mennessä kuukautiset ovat alkaneet, jos ylipäätään ovat tullakseen, joten siinä vaiheessa tiedetään jo mikä on homman nimi :)

Eipä ole aikoihin ollut tällaista kutinaa ilmassa! Kaiken varalta suuntaan kuitenkin ajatukset seuraavaan kiertoon, ja mikä helpottavinta, mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös silloin ovulaation aikaan meillä on miehen kanssa mahdollisuus olla yhdessä eli panostaa perhesuunnitteluun :D

Nyt painun tästä toivomaan...

Mattimyöhäinen suvaitsi vihdoin saapua!

Katsokaapa mikä ääni tänään on kellossa:

Joku myöhästelijä on vihdoin saapunut maisemiin :)

Luojan kiitos! Pelästyin eilen pahemman kerran, että tästäkös ne ovulaatio-ongelmat nyt alkoivat, mutta onneksi niin ei ollut asian laita. Näyttää vaan siltä, että tästä tulee ihan jättikierto kun ovuloin vasta kiertopäivänä 25 (ja varmaan myös 26), mutta toisaalta mitäpä se haittaa. Ja varsinkin siinä tapauksessa, että tämä olisi vihdoin SE kierto josta tärppää :))

Mieliala nousi tuosta testituloksesta noin potenssiin tuhat! Tässä on muutenkin ihan loistavat mahdollisuudet koska nyt ollaan heiluteltu peittoakin ihan kiitettävästi ja kaikesta päätellen täsmälleen oikealla ajoituksella.

Ja voiko tästä päivästä enää huipumpi tulla: lentoliputkin sain kotiin eli ei tarvitse jäädä maailmalle jumiin lakon takia :)

Kadonneen Ovulaation Metsästys

Arvatkaapa missä minä olen? Jep, murun luona.

Arvatkaapa lisäksi, missä ovulaatio on? No sen kun tietäisi!

Olen tikuttanut into piukassa jo neljättä päivää, eli meneillään on operaatio kadonneen ovulaation metsästys. Tätä siis ihan kirjaimellisesti, sillä sen perhanan oviksen piti olla täällä perjantaina ja lauantaina, eli kierron 21. ja 22. päivä.

Sen sijaan luvassa on vain tätä, joka päivä:

Välillä siinä vilkkuu hentoinen haamu, mutta sillähän ei ole tässä puuhassa mitään merkitystä. Eilen ja tänään on ollut hienoista munasarjatykytystä ja alavatsakipua, mutta ei sillä tutulla perinteisellä voimalla ollenkaan.

Mitä helvettiä tämä oikein meinaa?? Juuri kun ollaan murun kanssa yhdessä ja piti olla otolliset päivät. Minulla on paha aavistus, että tässä jäi nyt koko ovis välistä, sillä tuskin se nyt enää tulee kun kuukautisten pitäisi alkaa viikon päästä….

Ja se tästä vielä puuttuisi, etten pääse täältä kotiinkaan, kun lakko vaan jatkuu…ja labratesteihinkin pitäisi ehtiä.

P.S. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikesta valituksesta huolimatta!

Kaverille kans vai MINÄ ite?

Eräs lukijoistani Riina pyysi minua kirjoittamaan ajatuksistani liittyen ystävieni raskauksiin. Piti oikeasti hieman pysähtyä ensin ajattelemaan kunnolla aihetta, ennen kuin pystyi alkaa suoltaa siitä tekstiä. Nykyään sitä huomaa liian usein, että riippuen kierron vaiheesta, mielipiteet saattavat heitellä ääripäästä toiseen. Välillä on niin kovin suvaitsevainen olo, mutta niinä pahoina päivinä kaikki ärsyttää ja maailma tuntuu potkivan päähän tarkoituksella vain minua. Niinä hetkinä raskausuutisetkin tuntuvat (järjettömällä tavalla) pelkältä vittuilulta.

Onneksi noita hetkiä ei ole kovin montaa, eli ei tarvitse ihan koko kuukautta tuntea olevansa pikkumainen tyyppi joka ei osaa ajatella kuin omaa napaansa.

Pääsääntöisesti tuntuu mieltä lämmittävältä kuulla, kun joku jälkikasvua kauan yrittänyt vihdoin plussaa. Varsinkin monen blogiystävän raskausuutiset tuntuvat mahtavalta, koska sitä on tavallaan samassa veneessä ja kokee monen ihmisen kuin oikeaksi ystäväkseen vaikka ei ole koskaan ketään heistä tavannut eikä puhunut edes puhelimessa.

En ole vielä kertaakaan saanut itkupotkuraivareita kenenkään bloggaajan raskausuutisista. Hieman nolottaa tunnustaa, että ne joista hetken aiemmin tunsin oikeata kateutta, olivat omia pitkäaikaisia ystäviäni. Siitä kirjoitin tässä postauksessa, joka herätti julkaisuhetkellä kiivaitakin kommentteja. Onneksi nuo fiilikset ovat jo menneen talven lumia.

Tämä aihe on sikälikin ajankohtainen, että ihan äskettäin keskustelimme vauva-aiheesta tämä toisen ystäväni kanssa joka on parhaillaan raskaana. Hän oli tahollaan pohtinut, että kuinka paljon hän tohtii ylipäätään kertoa minulle vauvajuttuja, vai pahoitanko niistä vain mieleni. Tämä tuntui ihan hassulta koska minusta on ihana kuulla hänen vauvajuttujaan! Kyseessä on niin läheinen ystävä, että kun heille tulee pikkuinen, tuntuu melkein siltä kuin se tulisi omaan perheeseen.

Vastasinkin hänelle, että ei tosiaankaan tarvitse rajoittaa yhtään ja pikemminkin haluan kuulla vauvajuttuja enemmän! Minulle tulee sellainen olo, että kun osallistun hänen tilanteeseensa niin saan siitä jotenkin lohdutusta myös itselleni ja ehkä kykenen olemaan hänelle avuksi vaikken pikkuihmisistä paljon mitään tiedäkään. Ja kukapa tietää, ehkäpä pääsen korkkaamaan vaipanvaihtoneitsyyteni vielä ennen kesää juuri hänen naperonsa kanssa!

Tuntuu siltä, että kun saan osallistua kaverin raskauteen niin se helpottaa omaa raskaudentuskaani.

Tosin nähtäväksi jää, miltä tuntuu sitten kun hänen vauvansa oikeasti syntyy. Tämä vauvakuumeeni tuntuu nousevan koko ajan ihan uusiin sfääreihin niin ehkä voi käydä niinkin, että tulee toisen oikeata vauvaa paijatessa tulee vielä itku silmään kun haluaisi niin kovasti oman pikkutyypin. No, mutta sitä on turha miettiä tässä vaiheessa. Pääasia että nyt ei pipo kiristä liikaa!

Olen aika varma siitä, että tämänhetkisistä olotiloista huolimatta lapsettomuuden jatkuessa koittaa vielä se päivä kun ihan kaikenlaiset vauvauutiset tulevat olemaan katkeraa kalkkia. Ja siinä ei ole mitään pahaa eikä ihmeellistä, niin kauan kuin ei tahallaan loukkaa uutisenkertojaa. Vaatii helkkarinmoista luonteenlujuutta vuodesta toiseen kuunnella toisten raskauksista kun ei ikinä itse pääse siihen pisteeseen, eikä lapsettomuudessa ole mitään rakentavaa. Millä tavalla se kasvattaa ihmistä että aina joutuu pettymään ja suremaan? Täytyy olla toisiakin tapoja kehittyä ihmisenä. Sitkeyttä ainakin tulee lisää, mutta itse voisin skipata sen osion vaikka ihan kokonaan…ottaisin mieluummin vauvan, enkä usko olevani tämän ajatuksen kanssa yksin.

Kun kerran rupesin kirjoittamaan aiheesta romaania, niin tunnustettakoon vielä tähän loppuun, että tunnistan itsessäni silti huvittavan pienen kilpailuasetelman raskautumisen suhteen. Lähipiirissäni (=työpaikalla, tuttavien ja ystävien parissa) on nyt harvinaisen monta ihmistä, n. 4-5- kappaletta, joiden epäilen ihan varmasti yrittävän myös vauvaa. En voi estää itseäni salaa hieman kilpailemasta näiden ihmisten kanssa ja tiedän pettyväni ainakin pikkuisen jos heistä joku tulee ensin raskaaksi (hölmöä kyllä!). Tosin tästä huolimatta olen hieman yllättynyt että koko tämän puolen vuoden aikana heistä kukaan ei ole vielä kertonut raskausuutisia. Ehkä tästäkin voi päätellä, että haikaraa ei todellakaan ole helppoa saada kylään! On vain kourallinen niitä onnekkaita joilla tärppää kertalaakista.

Tämän vuodatuksen päätteeksi olisi kiva kuulla lukijoiden tarinoita miten itse suhtaudutte aiheeseen. Ovatko negatiiviset fiilikset yllättäneet vai onko kaikki vain pelkkää auvoa? Löytyykö lähipiiristä samassa jamassa olevia? Onko pitänyt vältellä plussanneita ystäviä kun ei vaan pysty kuuntelemaan?

Rupeapa rentoutumaan!

Viime aikoina olen ihan tietoisesti yrittänyt saada itseäni rentoutumaan mm. lepäämällä tarpeeksi ja karsimalla kalenteristani sellaisia epämieluisia menoja, jotka on pakko hoitaa mutta jotka saavat mielessä aikaan voivotteluja ja laistamisen haluja. Ihminen ei voi tehdä pelkästään hauskoja asioita joten olen ainakin yrittänyt vähentää noita ei-hauskoja-menoja jos en pääse niistä kokonaan eroon.

Joistain rasittavista rutiineista, kuten esim. viikkosiivouksesta, olen yllättäen itseäni tsemppaamalla löytänyt mukavia puolia! Olen yrittänyt panostaa siihen, että koska vietän kotona nykyään paljon aikaa ja vieläpä yksin, niin siellä olisi mukava ja viihtyisä olla kun ympäristö on siisti. Eipä ne kotityöt sitten olekaan niin kamalilta tuntuneet kun on siivonnut joka päivä vähän ja ylläpitänyt jatkuvaa siisteyttä! Hyvä minä *taputtaa itseään selkään* :D

Tälle rentoutumisen tärkeydelle sain myös vahvistusta eilisellä lääkärikäynnillä, sillä hän puhui siitä tosi paljon. Ei saa päästää oloa sellaiseksi, että petipuuhat menevät suorittamiseksi ja kytätä vain omaa kiertoa. (Ehh, tähän en tietenkään tunnustanut, että "Pidän muuten vauvanyritysblogia joten märehdin kuule näitä asioita joka päivä!" Tämä gyne on melkein kuusikymppinen rouva joten hän olisi varmaan pitänyt minua vähän outona :) )

Mutta, ei se kukko käskien laula! Miten sitä sitten rentoudutaan jos töissä on kiire ja vauva ei vaan tule vaikka kuinka sängyssä pyngerretään? Aika vaikea ryhtyä vängällä rentoutumaan.

Tulin siihen tulokseen, että todellakin pistän oman hyvinvointini nyt entistä tärkeämmälle sijalle. Jos ei huvita urheilla niin sitten en urheile. Piste. Jos mieluummin leivon ihania leivonnaisia ja maistelen niitä itsekin, niin ihan sama, sitten maistelen ja vähän siinä sivussa pulskistun. Laihduttaa kyllä ehtii mutta vauva on saatava nyt.

Meillä on nyt töissä luojan kiitos rauhallista, mutta jos jossain vaiheessa alkaa taas tuntua siltä että ei jaksa, niin sitten otan lomaa. Käytän vaikka talvilomat hyvissä ajoin pois ja nipistän kesälomista.

Sillä nyt aletaan rentoutumaan! Tehkää perässä :D

Totuuden hetki: lääkärikäynnin anti

Tänään se kauan odotettu gynevisiitti sitten vihdoin toteutui. Heti ensimmäiseksi tehtiin pelisuunnitelma minun kroppani toiminnan selvittämiseksi, eli ensi viikolla menen antamaan labra(veri)näytteet kolmesta eri asiasta: kilpirauhasen toiminnasta, lutenisoivan hormonin tasosta ja jostain kolmannesta jota en muista. (kaikki lippulappuset jäivät tietysti autoon joten en voi nyt tarkistaa)

Jos lugesteronihormonin taso ei ole riittävä, heti seuraavasta kierrosta aloitan clomikuurin johon sain jo varalta reseptin.

Miestäkään ei unohdettu joten hän pääsee tujauttamaan näytteet purkkiin! ;)

Informaatiota tuli ihan valtavasti eikä kaikki varmaan mennyt edes jakeluun. Nyt ymmärrän kun ihmiset usein sanoivat lääkärikäynnin jälkeen ettei oikein käsittänyt kaikkea mistä lääkäri puhui, sillä jos asiaa on niin paljon niin ei vaan voi omaksua kaikkea kerralla.

Mutta sitten asiaan eli siihen tärkeimpään osuuteen! Kerroin lääkärille mitä ajattelen hedelmällisyyshoidoista, että haluaisin kovasti päästä etenemään tämän asian kanssa ja olen valmis ihan mihin vain. Hän selitti sen perusfaktan, että yleensä ihmistä pidetään hedelmällisenä vielä vuoden yrittämisen ajan, mutta sanoi myös että mikään ei estä meitä pyrkimästä hoitoihin jo nyt jos siltä tuntuu. (!)

Normaalisti meidän paikallissairaala toivoo, että miehen simppatutkimus on tehty siinä vaiheessa kun heidän pakeilleen mennään, mutta tämäkin toteutuu loistavasti koska mies pääsee jättämään oman näytteensä jo 2,5 viikon kuluttua. Tulokset siitä saadaan varmaankin siitä seuraavan viikon kuluessa.

Varmistin vielä moneen kertaan, että eikö sairaala sitten käännytä meitä pois jonosta jos katsovat että olemme ihan liian ajoissa liikkeellä. Gynekologi sanoi ihanasti, että asiakkaita vartenhan sielläkin ollaan ja kyllä kaikki saavat hoitoa :)

Minulle jäi sitten sellainen käsitys, että mm. tutkimustulosten perusteella potilaat jaetaan kiireellisiin ja ei-kiireellisiin. Ehkä me lukeutuisimme tuohon jälkimmäiseen...tavallaan ainakin toivon niin sillä se tarkoittaisi ettei meillä ole mitään kovin vakavaa ongelmaa vauvansaannissa! Jonokaan ei ole kuulemma meidän kaupungissa kovin paha: arviolta 4 kuukautta mikä kuulostaa erittäin kohtuulliselta.

Lääkärin tutkimuksessa kaikki vaikutti tähän asti täysin normaalilta. Kohtu on normaalin muotoinen ja munarakkuloitakin siellä näkyi. Nyt vain täytyy toivoa, että tutkimustulokset jatkavat samaa rataa!

Mutta mikä parasta, lääkäri on nyt sitten ilmoittanut meidät hoitojonoon :))

Kivi vierähti sydämeltä...

H-hetki lähestyy

Jännittää. Huomenna olisi sitten se lääkäriaika gynekologille kauan odotettuun tapaamiseen ja saan kuulla vihdoin miten tässä hommassa oikein edetään. Maltan tuskin odottaa!

Tulen sitten raportoimaan heti tänne miten kävi :)

Ai niin, ovulaatio taitaa muuten tässä kierrossa olla kaveri. Testasin eilen ja se näytti negatiivista juuri niinkuin kuuluukin. Tänään en muistanut koko hommaa, mutta oireita ei ole joten uskoisin että kroppa malttaa nyt hetkisen pidätellä itseään. Voiko olla, että asiat menisivät vihdoin putkeen...