Kilpailun voittaja

Vihdoin sain aikaiseksi laskeskella kenen veikkaajan arvaus Sintin syntymäajasta osui lähimmäksi ja voitto menee S.:lle, arvauksella 21.12. klo 7:36. Onneksi olkoon! Laitatko minulle yhteystietosi sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen niin postitan palkinnon.

Oli tarkoitus esitellä palkinto jo aikaisemmin, mutta se on siis Mauri Kunnaksen lastenkirja Robin Hood. Olen aina pitänyt Kunnaksen kuvituksesta ja tulen varmasti hankkimaan näitä kirjoja Sintinkin luettavaksi :)

Vauva-arjen ensi päivät

Mistähän sitä edes aloittaisi meidän kuulumisten kertomiset, kun tuntuu että viime päivien aikana on tapahtunut niin älyttömän paljon. Ihan ensinnä kuitenkin, hirmuisesti kiitoksia kun olette eläneet mukana näissä minun synnytysjutuissani ja kaikista onnitteluista! Lueskelin niitä sairaalassa aina kun pystyin ja olin iloinen kaikista kommenteista. Koitan vastata loppuihinkin heti kun kynnelle kykenen.

Sunnuntaina pääsimme tosiaan sairaalasta kotiin ja nyt mies viettää 2 viikkoa isyyslomaa joten saamme olla ihan keskenämme koko tämän ajan. Jos hän ei olisi pystynyt ottamaan vielä isyyslomaa, en tiedä miten olisin pärjännyt sillä tunnen vielä totisesti nahoissani synnytyksen aiheuttaman väsymyksen ja tikitkin ovat ruvenneet vaivaamaan. On siis mahtavaa kun on kaksi käsiparia jotka voivat vuorotella vauvan hoidossa ja lisäksi mies hoitaa vielä pääsääntöisesti kaikki kotihommat. Sairaalassa tuli lepäiltyä paljon, mutta jotenkin kotiin päästyä sitä kuvittelee olevansa paremmassa kunnossa kuin onkaan ja ryhtyy puuhastelemaan kotosalla kaikenlaista kunnes taas jomotuksesta muistaa, että auts, tosiaan pitäisi ottaa rauhallisesti ja parannella ensin itsensä kuntoon.

Alakerran tilanne otti vähän takapakkia hyvin alkaneen sunnuntaipäivän jälkeen. Silloin pystyin jonkin verran istuskelemaankin enkä tarvinnut yhtään kipulääkettä, mutta maanantaista alkaen on ollut kipuja ja olen vetänyt kourakaupalla parasetamolia. Vähän tylsää siinä mielessä, että nyt en voi istua juuri ollenkaan vaan aina pitää olla esim. sohvalla puolella kankulla tai maata vaaka-asennossa. No, jospa tämä pian menisi ohi kun kohta viikko on jo takana synnytyksestä.

Sairaalassa lueskelin kotihoito-ohjeita ja minua vähän nauratti joka paikassa toistuva varoittelu siitä, kuinka mielialat saattavat olla herkässä synnytyksen jälkeen. Kuinkas ollakaan, heti ensimmäiseksi kotiin päästyämme piti tirauttaa itkut ja sama on jatkunut melkein joka päivä, milloin mistäkin syystä.

Televisiossa joku itkee - byääh!

Sintti vilauttaa hymyn tai näyttää muuten vaan extra suloiselta - byääh!

Mies sanoo yhdenkään vähän poikkipuoliselta vaikuttavan sanan - byääh!

Vauvan kanssa on mennyt tosi hienosti ihan sairaala-ajasta lähtien. Siellä meille muodostui sellainen rytmi, että vauva nukkui päivät ja söi hullun lailla puolelta öin aamupäivään saakka. Minulla oli siellä usein vaikeuksia nukkua kun olisin koko ajan halunnut tuijottaa ja lääppiä Sinttiä vaikka itseäkin väsytti. Ensimmäisenä yönä annoin hänet kansliaan hoitoon, mutta jo aamuneljältä heräsin ja tuli ihan kauhea ikävä pikkuista, joten ei auttanut kuin hakea hänet takaisin viereen :) Olin etukäteen siinä uskossa, että vauvat itkevät aina jotain halutessaan, herätessään jne, joten tuli yllätyksenä että ei se aina ihan niin menekään. Usein aamulla joskus seitsemän paikkeilla Sintti heräsi aivan itsestään, aukaisi silmänsä appoammolleen ja katseli pöllön lailla ympärilleen aivan rauhallisena. Siinä sitten tuijoteltiin toisiamme aamun ensi hetket, siliteltiin ja kohta ryhdyttiin aamupuuhiin. Ja ihan ilman huutoa :)

Yllätyin myös siitä kuinka luontevalta vauvan hoito tuntui aika alusta asti. Eka vaipanvaihdot menivät hyvin epävarmoin ottein ja Sintti reppana huusi kurkku suorana alusta loppuun asti koska vaistosi varmasti huonot taitoni. Onneksi siihen sai nopeasti varmuutta sillä se vaipanvaihto ei tosiaan lopu, eli harjoitusta saa niin paljon kuin haluaa! Tänä aamuna Sintti täytti tasan viikon ja kliseisesti on pakko todeta, että tuntuu kuten vauva olisi ollut täällä aina. Äidinrakkaus on aivan rajaton ja voisin nuuskutella ihanaa pikkuvauvan tuoksua jatkuvasti. Toinen on niin avuton, pieni ja viaton ♥

Yövalvominen on ollut yllättävän siedettävää. Tosin ehkä mikä vaan tuntuu sairaalan jälkeen ihanalta kun siellä ei voinut noudattaa minkäänlaista omaa rytmiä, oli levotonta ja koko ajan tapahtui jotain. Niinpä lähdinkin sieltä hirveiden silmäpussien kera koska joka yö nukuin maksimissaan 4h. Kotona on saanut noudattaa ihan omanlaista uniaikataulua ja se on sopinut meille hyvin. Yleensä menemme nukkumaan puoliltaöin ja siitä kohta alkaakin Sintin yösyöpöttely joka jatkuu aina aamupäivään asti. Aluksi yritin hoitaa kaikki yösyötöt itse niin että minä hoitaisin alkuyön ja aamusta vaihdettaisiin miehen kanssa, mutta paremmaksi on osoittautunut se, että mies hoitaa pulloruokinnat ja minä imetyksen. Yölliset vaipanvaihdot puolestaan hoidetaan vähän tilanteen mukaan. (Imetyshommista & syömisistä kirjoittelen ensi kerralla tarkemmin lisää) Ihan parasta on se, että unta voi jatkaa niin pitkälle päivään kuin ikinä haluaa joten olen saanut tasoitettua univelat aika mukavasti pois.

Toissayö oli aika kamala koska silloin minusta ei ollut yöhoitajaksi ollenkaan. Heräsin aamuyöllä siihen kun palelin aivan horkassa ja mikään peittomäärä ei riittänyt lämmittämään minua. Loppuyön kylvinkin sitten hiessä. Soitin eilen neuvolaan ilmoittaakseni Sintin syntymästä ja kysyin samalla, että mistä tuo voi oikein johtua ja sieltä kerrottiin että on ihan tavallista, että hormonit ovat tässä vaiheessa aivan sekaisin mikä voi aiheuttaa tilapäistä kuumeilua. Mitään kohtu- tai rintatulehduksen oireita minulla ei ole joten tämä on varmaan ohimenevää, varsinkin kun viime yö meni paljon paremmin.

Synnytyskertomus

Pääsimme eilen vihdoin sairaalasta kotiin ja nyt täällä on vietetty kotielämää siitä asti, mikä on aivan ihanaa. Olin niin valmis jo lähtemään sairaalasta viiden siellä vietetyn vuorokauden jälkeen (2 käynnistykseen + 3 synnytyksen jälkeen), että nyt kotona olo tuntuu erikoisen upealta ja tietysti koska nyt saamme harjoitella arkea yhdessä meidän pikku aarteen kanssa.

Ensiksi ajattelin aloittaa kuulumiset synnytyksestä, mistä ehdinkin jo vähän vilauttaa strategisia mittoja edellisessä postauksessa. Ja kuten sitä edellisessä kirjoittelin, käynnistyskuulumiset löytyvät tämän ja tämän linkin takaa.

Synnytys tosiaan lähti silloin keskiviikkona yhtäkkiä aika vilkkaasti käyntiin. Muistaakseni aika pian sen edellisen postauksen jälkeen eli joskus kuuden maissa tehtiin vielä yksi alatutkimus jossa todettiin että olin auki nelisen senttiä. Kyselin, että missä vaiheessa epiduraalia voisi ruveta harkitsemaan (etten vaan jää ilman), ja hoitaja tuumasi, että "kulta pieni saisit sen vaikka heti mutta kun synnytyssaleja ei ole yhtään vapaana ja täällä sitä ei voida laittaa". Jaahans.

Ei auttanut kun lähteä jatkamaan omaan huoneeseen ja siellä sitten vieruskaverin kanssa puhistiin yhtäaikaa koska hänenkin synnytyksensä oli käynnistynyt mutta ilmeisesti luonnollisesti toisin kuin minulla. Hän karjui ja kiljui minkä keuhkoista lähti, ja minä taas pihisin, puhisin ja huohotin. Hoitaja tuli aina vähän väliä ottamaan käyrää ja siinä vaiheessa alkoi olla todella tuskallista joutua ottamaan supistuksia vastaan makuultaan, joten ainakin jossain vaiheessa niitä pystyttiin mittaamaan siellä huoneessa niin, että olin seisaallaan. Minusta paras tapa selvitä suppareista oli nousta ylös, nojata esim. sängynpäätyyn ja venyttää selkää pitkäksi taakse välillä heijaten sivulta toiselle.

Pyysimme vähän väliä päästä synnytyssaliin koska olo oli jo todella vaikea, mutta salit olivat edelleen täynnä. Kätilö laittoi minulle osastolla ainoana saatavilla olevana kipulääkkeenä piikin jotain rauhoittavaa ainetta, jonka nimeä en nyt tietysti muista eikä sitä löydy synnytyskertomuksesta, mutta se oli vikatikki koska kyseinen aine veti pään sekaisin tyyliin kahden promillen humala, mutta kivut jäivät. Tuon "humalan" takia oli vaikeampi ottaa supistuksia vastaan koska se veti minut niin tokkuraiseksi että keskittyminen kärsi.

Klo 20:30 pääsimme vihdoin synnytyssaliin ja sinne tullessa olin n. 5-6 cm auki. Pyysimme heti epiduraalia, mutta synnärillä oli vain yksi anestesialääkäri joka oli todella kiireinen, joten vielä piti odottaa. Tässä vaiheessa muistikuvat ovat aika hataria edelliseltä ja seuraavalta tunnilta parilta koska olin niin kipeä. Muistan vaan yhtäkkiä tajunneeni, että joukko ihmisiä ronkkii alapäätäni ja kun kysyin mitä he tekivät, olivat kuulemma laittamassa kohdunkaulan puudutetta. Sanoin, että ottaisin mieluummin epiduraalin mutta heidän mukaansa oli parempi laittaa ensin tämä koska ei pystytty sanomaan yhtään milloin anestesialääkäri pääsisi tulemaan.

PCB-puudutteen laitto oli aika epämukavaa, enkä muista kokeneeni siitä minkäänlaista hyötyä, sillä kivut polttivat erityisesti alaselkää sekä jonkin verran alavatsaa, ja molemmat kivut jäivät PCB:stä huolimatta. Yllättäen tästä noin puolen tunnin tai tunnin kuluttua (n. klo 21.30-22.00) anestesialääkäri saapuikin ja sain kauan kaivatun epiduraalin. Se oli aivan mahtavaa! Minua varoiteltiin, että laitto saattaa hieman "nipistää" mutta rehellisesti sanottuna en tuntenut yhtään mitään kun se kunnon kipu oli aivan jossain muualla. Ei mennyt kuin puolisen tuntia niin autuas olo alkoi saavuttaa minut ja selkäkipu katosi aivan täysin. Ainut mikä jäi jäljelle oli tykyttävä tunne kohdunkaulan paikkeilla, kun supistukset tulivat mutta mistä oli apua supistusten tunnistamiseksi. Kipujen lievetessä ja kunnon avautumista saatoin myös hiukan torkahtaa ja kerätä voimia tulevaa koitosta varten.

En tajunnut, että epiduraalin jälkeen ei voi liikkua yhtään mikä tarkoitti sitä, että vessaankaan ei päässyt joten minut jouduttiin synnytyksen aikana katetroimaan pari kertaa. Aluksi sain alusastian mutta siihen asioiminen oli melkoisen epämukavaa ja yhtä tyhjän kanssa ;) Tosin katetroiminenkin oli loppujen lopuksi lasten leikkiä niiden muiden kipujen kanssa eli meni siihen samaan epämukavuuteen.

Minulla oli jostain syystä tuuri saada koko synnytyksen ajaksi kätilöt mukaan, vaikka käsittääkseni he saattavat hoitaa useampaa synnytystä samaan aikaan. Mukana oli vanhempi kätilö + opiskelija joka oli juuri valmistumassa, ja he molemmat olivat aivan loistavia. En varmaan olisi selvinnyt koko puuhasta jos he eivät olisi olleet niin kannustavia ja asiantuntevia! Joskus ennen aamukahta olin auennut täysin ja kätilöt kertoivat, että on olemassa 2 ponnistusvaihetta: passiivinen jossa voi kylkiasennossa ryhtyä kevyesti ponnistelemaan joka auttaa paikkojen pehmittymiseen ja aktiivinen, jossa käännytään selälleen ja ryhdytään ihan tosissaan punnertamaan vauvaa ulos. Silloin kahden maissa rupesin siis ponnistelemaan passiivisesti jota kesti noin tunnin ajan.

Klo 1:50 aloin ponnistaa aktiivisesti ja se oli kyllä melkoista puuhaa! Käytännössä punnersin ihan täysillä menemään kahden tunnin ajan, jolloin vauva liikkui hyvin hitaasti eteenpäin ja paikoin tuntui, ettei hommasta tule yhtään mitään. Viimeisen tunnin ajan olin jo epätoivoinen, mutta kieltäydyin imukupista ja halusin yrittää saada vauvan itse ulos. En vieläkään ymmärrä miten ikinä jaksoin tuon koko ajan, sillä välillä jalatkin tärisivät kuin horkassa ja hikoilin kuin maratonjuoksija. Mies sai pelkästä toisen reiden pitelystä olkapäänsä ihan jumiin.

Kun ponnistusvaihetta oli kestänyt vajaat kaksi tuntia, oli pakko luovuttaa ja suostua kätilöiden ehdottomaan imukuppiavustukseen ja episiotomiaan. Se oli vielä inhottavampaa kuin olisin ikinä pystynyt kuvittelemaan, sillä se imukupin tunkeminen sisälle oli todella brutaalia ja tuntui ihan käsittämättömältä vitsiltä kun lääkäri sanoi imukupin sisälle laitettuaan, että "ponnista nyt ihan normaalisti samoin kuin aiemminkin". Ei siis auttanut kun jatkaa pyngerrystä ja käsittääkseni siinä vaiheessa väliliha vihdoin leikattiin, mutta en ole ihan varma. Muistaakseni tästä vauvan syntymään meni enää yhden tai kahden supistuksen ponnistukset. Kaikista pahinta oli vauvan pään syntyminen ja siinä vaiheessa minustakin kuoriutui kunnon sopraano esiin. En edes tajunnut että vauva oli syntymässä kunnes mies alkoi vieressä huudahdella "Pää näkyy, pää näkyy!"

Klo 4:50 limainen ja verinen möntti eli Sintti vihdoin läiskäistiin mahani päälle ja harmikseni en edes muista ensimmäisiä sanojani. Vauva sai olla mahalla aika kauan, ja vasta sitten kun halusimme, kätilöt ottivat hänet ja pesivät ja kapaloivat. Sitten sain hyvin pakatun nyytin vuorostani kainaloon :)

Jälkeisvaihe oli myöskin pienoinen yllätys sillä jotenkin hassusti olin ajatellut, että ne putkahtavat sieltä käytännössä itsestään ulos, mutta sehän olisi ollut aivan liian helppoa! Sen sijaan kätilö tuli ronskisti painamaan mahaani, ja minä anelin että ei enää pliis kun joka paikka oli jo aivan hellänä. Sain valita joko sen väliltä että kätilö painaa voimalla mahaa tai sitten ponnistan kevyesti + kätilö auttaa vähän mahan päältä, joten valitsin jälkimmäisen. Sieltä se istukka sitten syntyikin ja vihdoin minun osuuteni oli takanapäin.

Tämän jälkeen minua tikattiin n. 1,5h mikä oli epämiellyttävää koska repeämää löytyi aina syvältä kohdunkaulan luota asti ja niihin oli vaikea päästä käsiksi. Sintillä oli syntyessään iso pää (37 cm) ja tämän lisäksi hän oli vielä puskenut tiensä ulos nyrkki poskella joten siitä ne vahingot olivat aiheutuneet. Tikkauksen jälkeen kätilö tiedusteli, että haluaisinko käydä nopeasti suihkussa ja halusin ehdottomasti, mutta se jäi yritykseksi koska kun yritin nousta istumaan, päässä humahti ja jouduin palaamaan nopeasti takaisin makuulle sillä oli ilmeisesti ihan liian heikossa kunnossa. Ei siis auttanut kuin jäädä pestäväksi siihen synnärin pöydälle ja siinä minut puettiin puhtaisiin vaatteisiin ja katetroitiin vielä kertaalleen sillä vessareissukin jäi haaveeksi.

Lopuksi saimme syntymäpäiväkahvit ja vauva sai ensimmäisen imetysyrityksensä sillä desibeleistä päätellen nälkä oli jo kova. Sitten minut kärrättiin pyörätuolissa vauva sylissä osastolle ja aamulla puoli yhdeksän aikaan pääsin vihdoin kömpimään uupuneena petiin. Vauva otettiin kansliaan hoitoon ja sain nukuttua 3-4h. Synnytyksen jälkeen olin niin heikossa kunnossa, että en uskaltanut lähteä yksin vessaan vaan hoitaja tuli saattamaan varalta pyörätuoli vieressään jos satun sitä tarvitsemaan. Noin kahden metrin välein jouduin pysähtymään ja vetämään henkeä että pääsin perille, ja paluumatka suoritettiinkin pyörätuolikyydillä ;)

Synnytyksen jälkeen olin todella yllättynyt siitä, miten heikkoon kuntoon tulin. Toisaalta ei ole ihmekään sillä ponnistusvaihe oli niin pitkä. Toinen yllätys jälkikäteen turhamaiselta minältä oli se, kuinka isoksi maha jäi synnytyksenkin jälkeen! Koko sairaalassaoloajan näytin käytännössä siltä kuin olisin ollut 5 kk:lla raskaana! Kätilöt kyselivät joka päivä, että olenko tuntenut jälkisupistuksia mutta vastaus oli aina kieltävä. Mielestäni vasta eilen tai tänään olen alkanut niitä tuntea hyvin pieninä nipistyksinä ympäri vatsaa ja erityisesti tämän päivän aikana tuntuu siltä, että vatsa on alkanut pienenemään. Paino sen sijaan on laskenut supervähän: eilen sairaalasta lähtiessä oli -6kg eli "vain" 14 kg jäljellä, argh!!

Ylipäätään tunnelmat synnytyksen jälkeen olivat aluksi jonkin verran järkyttyneet siitä kuinka rankka kokemus se oli. Eka päivänä synnytys pyöri paljon mielessä mutta kun päiviä kului, sain siihen vähän etäisyyttä. Silti vannon, että seuraavissa raskauksissa käyn aina tekemässä kokoarvion enkä enää suostu ikipäivänä synnyttämään yli nelikiloista vauvaa alakautta! Tiedän, tähän vaikuttaa myös se pään koko mutta koska se myös meidän tapauksessa oli niin iso, oli kyseessä melkein liian rankka koettelemus. On ihan hullu tunne yrittää punnertaa sellaista ulos mikä ei vaan liiku vaikka mitä tekisi.

Mutta onneksi tosiaan synnytyksestä ei jäänyt varsinaista traumaa ja olen erittäin erittäin tyytyväinen että sain käynnistyksen silloin kun sen sain, sillä jos tässä olisi vielä odoteltu, olisi Sintti ollut pian viisikiloinen. Kaikesta oppii ja niin myös tästä kokemuksesta :)

Pahoittelen, että tarinasta tuli näin pitkä, toivottavasti jaksoitte lukea! Heti kun jaksan ja ehdin, kirjoitan meidän vauvaelämästä vähän lisää. Kuitenkin lyhyesti sanottuna meillä on maailman ihanin vauva ja ainakin vielä tässä vaiheessa elo tuntuu varsin ruusunpunaiselta ;)

Hän on syntynyt!

Rakas Sinttimme, joka ei loppujen lopuksi ollutkaan kovin Sintti, syntyi aamuyöllä klo 4:50. Hänen strategiset mittansa olivat 4230 grammaa / pituus 52 cm / päänympärys 37 cm. Apgarin pisteet 9/ 9 / 9. Ponnistin passiivisesti tunnin, aktiivisesti 2h ja synnytys päättyi imukuppiavustukseen ja välilihan leikkaamiseen.

Jos pitäisi kuvailla mikä ruoka olen, niin muusia ja jauhelihaa. Huhhuh, mikä urakka! Mutta sanonpahan vaan, että epiduraali on todellakin naisen paras ystävä ☺

Ja meidän pikkuinen on aivan mahdottoman rakas ja ihana ☺

RV 41+2: Tilannekatsaus osastolta, se on menoa nyt!

N. klo 14:00:

Sairaalassa ollaan edelleen toista päivää ja tuntuu hassulta olla täällä yhtenä jäsenenä tätä pastelliväreihin pukeutunutta muumilaumaa, kaikki enemmän tai vähemmän kookkaita kaavuissaan. Eilen hyvin kokemattomana sairaalakävijänä opin heti uutta sanastoa kun tulin kontrollikäynnille, nimittäin miten ollaan ”käyrällä”. Niin sinne vaan piirtyi omia supistuksia vaikka en niitä mielestäni oikein ollut aiemmin tuntenut. Tai sen verran huomasin, että samanlaisia tuntemuksia on ollut ehkä muutamien viime päivien ajan, mutta aika heikkoina varsinkin kun kivuista ei ole ollut tietoakaan.

Toinen uusi sana oli ”niplaus” , mikä kaikessa huvittavuudessaan tarkoittaa nännien stimulointia. Hoitaja ja lääkäri olivat sitä mieltä, että vauva ei liikkunut tarpeeksi (tai jotain sen suuntaista), joten sitten ryhdyttiin niplaamaan! Minä siis omin pikku kätösin ryhdyin hieromaan nännejäni jotta käyrään saataisiin vauhtia, ja kyllähän se aika koomiselta tuntui varsinkin kun ei tällaisesta ollut aiemmin kuullut mitään ;)

Olen edelleen todella onnellinen siitä, että lääkäri päätti ottaa minut osastolle heti kontrollikäynnin päätteeksi ja ettei siitä tarvinnut ryhtyä vääntämään. Olin siihenkin valmistautunut mutta onneksi homma meni todella sujuvasti, lääkäri valmisteli paperit, mies vain haki laukun autosta ja sitten painuttiin osastolle. Eilisen aikana sain kaksi käynnistyspilleriä ja kyllä niistä heti oli apua sillä rupesin tuntemaan supistuksia kunnolla, tosin vielä siinä vaiheessa ilman kipuja. Ensimmäinen pilleri annettiin puoli kahdelta ja toinen puoli seitsemältä, mutta yötä vasten ei enää annettu ja muutenkin synnytyssalit olisivat olleet täpötäynnä joten minua ei sinne ehdoin tahdoin edes yritetty juuri silloin järjestää.

Puoli viiden aikaan aamuyöllä heräsin siihen kun jotain lurahti housuun ja tajusin heti, että kyseessä oli lapsivesi. Kipitin vauhdilla vessaan tippavana merkkinä perässäni lattialla, ja ei kun tunkemaan sairaalan jättisiteitä pikkupöksyihin vuotoa pidättelemään. Siitä tiputtelu on jatkunut tasaisesti ja lievästi verensekaisena koko ajan, mikä kuulemma on ihan normaalia.

Aamulla lääkäri otti minut vastaan ja sain varmaan elämäni kovakouraisimman alatutkimuksen ikinä! Se tuntui kestävän ja kestävän, mutta onneksi tulos oli positiivinen: vihdoin jotain kehitystä oli saatu aikaiseksi. Olin sormelle auki ja kohdunkaula ilmeisesti pehmentynyt. Supistukset jouduttavat tilannetta koko ajan, mutta lääkärin mielestä oli silti syytä jatkaa käynnistystablettien ottoa myös tänään. Saan niitä joko 2 tai 3 kappaletta tämän päivän aikana. Todennäköistä on kuitenkin, että tänään en välttämättä vielä synnytä vaan se saattaa hyvinkin mennä huomiseen.

Tällä hetkellä kipeitä suppareita tulee ehkä 10 minuutin välein ja saan tosissani keskittyä hengittelemään ja rentouttamaan kehoa niitä vastaanottaessani. Kivusta huolimatta olen kuitenkin todella hyvillä mielin ja tyytyväinen, että saan olla täällä. Tuntuu siltä, että homma etenee koko ajan ja ihan pian meillä on pikkuinen sylissä! Myöskin osastolla olo tuntuu turvalliselta, sillä on koko ajan joku jolta kysyä ja jolta saada apua. En tiedä olisinko kotona osannut edes tunnistaa ja laskea suppareiden väliä, mutta täällä ei edes tarvitse kun aina voi päästä käyrälle jos epäilyttää. ☺

Nyt vaan odottelua jatkamaan! Ehkä seuraavaksi saankin postata niitä syntymäuutisia ☺

************************************************************************************************
N. klo 17:30:

Nyt on jo ihan eri ääni kellossa toisen käynnistyslääkkeen jälkeen. Kolmatta en enää saanut koska supisteli jo valmiiksi niin voimakkaasti ja nämä vain kiihtyvät koko ajan: nyt on jo tosi tuskallista ja joudun kohta pyytämään jotain kipulääkettä. Hoitaja teki alatutkimuksen noin tunti sitten ja totesi, että olen noin kahdelle sormelle auki ja hän tunsi vauvan pään.

Supistukset tulevat n. 2-10 minuutin välein ja ovat tosi kipeitä. Pakko päästä kohta synnytyssaliin!

RV 41+1: Osastolla

Pikainen tilannekatsaus kannykalla: kavimme kontrollikaynnilla ja ei mitaan edistysta kohdunkaulalla joten laakari paatti ottaa minut osastolle kuten toivoinkin. Kahdelta sain ekan kaynnistystabletin ja asken toisen. Supistuksiakin on kayralle piirtynyt. Jospa tama tasta pikku hiljaa edistyisi! :)

RV 41+1: Pientä edistystä + kohta sairaalaan

Eilen irtosi limatulppa, jee! Piti käydä heti netissä tutkimassa, että mitä se oikein ajallisesti tarkoittaa synnytyksen alkamisen kannalta, mutta skaala oli aika laaja: se saattaa alkaa nähtävästi irtoamisesta päivän sisällä - kahden viikon sisällä. Ehdin jo ihan pikkuisen toivoa, että meillä olisi käynnistynyt spontaanisti viime yön aikana, mutta ei sentään joten kotona vielä ollaan.

Mutta piakkoin lähdetään sairaalaan ja sitten selviää käynnistelläänkö vai ei! Sairaalakassi lähtee silti toiveikkaasti mukaan ;)

RV 41: Viimeinen päivä kahden hengen perheellä?

Eilen kirjoittelin nautinnollisesta nukkumisesta, mutta viime yö oli siitä kyllä kaukana. Eilisen illan aikana tunsin erilaisia ja uusia kipukokemuksia, sekä niitä sukkapuikkokipuja että uudenlaisia sävähdyksiä alakerrassa, mikä sai minut tietysti toivomaan että se enteilisi kohta alkavaa synnytystä. Näin unta kuinka lapsivedet menivät ja sitten kun havahduin hereille ja tajusin ettei se ollutkaan totta, petyin suunnattomasti. Lisäksi vauva jyskäsi vähän väliä tuttuun paikkaan eli kylkiluuhun, joten yö meni niin levottomasti kuin vain mahdollista.

Olen miettinyt paljon huomista, eli sitä viime viikolla sovittua kontrollikäyntiä. Perjantaina sain käynnistä vahvistuksen, ja siinä lääkäri kehotti tulemaan suoraan synnytysosastolle, eli ei äitipolille. Eikö tästä voisi siis päätellä, että hän olisi ottamassa minua osastolle ja käynnistykseen? Siitä oli nimittäin viime käynnillä puhetta ja toivoin kovasti, että tämä voitaisiin käynnistää hyvissä ajoin ennen joulua. Sitten kun sain tämän suuren palveluksen eli aikaistetun käynnin, suljin tyytyväisenä suuni enkä kysellyt enempää :) Perusteet olisivat kuitenkin olemassa kun ei kai tätä vauvelia kannata tästä nelikiloisesta juuri isommaksi kasvatella.

Nyt on siis aika paljon toiveita ladattu sen varaan, että huomenna käynnisteltäisiin ja meillä olisi vihdoin nyytti sylissä ennen joulua! Odottavan aika on TOOOSI pitkä ja tuntuu niinkuin joku olisi vääntänyt kellot käymään tavallista hitaammin viimeisen viikon ajalta. Näillä asioilla olen hekumoinut raskauden päättymisen myötä:

- saan kierähdellä sängyssä vapaasti ja nukkua niin mahallaan kuin selälläänkin

- saan heittää 3 ylimääräistä tyynyä veks, eli toisen päänalustyynyn, jalkojenvälityynyn ja halityynyn, ja niskat kiittää!

- voin liikkua paikasta toiseen ripein askelin eikä tarvitse vähän väliä pysähtyä puhaltelemaan ja vetämään henkeä kun ei vaan jaksa

- voin juoda lasin viiniä ja herkutella hyvillä juustoilla

- saan taas tunnon takaisin käsiini (toivottavasti!) ja lakkaan tiputtelemasta esineitä

- voin leikata itse omat varpaankynteni, pukea sukat ja kengät vaivattomasti jalkaani

- tämä jatkuva hikipäisyys loppuu ja varsinkin öisin tulee olemaan ihanan viileätä!

Siltä varalta, että tämä on tosiaan viimeinen päivä miehen kanssa kahden hengen perheenä, ajattelimme tehdä tänään jotain mukavaa yhdessä. Käymme ensiksi viemässä kissat hoitoon ja sitten joko vuokraamme jonkin hyvän leffan tai menemme elokuviin. Ehkä se myös vähän auttaa tähän ajan matelemiseen ja saa vaimennettua mahassa liiteleviä perhosia :) Hyvällä tuurilla meillä voi olla 1,5 vuorokauden kuluttua vauveli ulkona!!

RV 40+6: Meidän "lastenhuone"

Valitettavasti ei vieläkään mitään synnytysuutisia täällä. Toisaalta en sitä enää odotakaan vaan olen vakuuttunut siitä, että meidän raskaus menee käynnistykseen, kun kaikki oireet edelleenkin loistavat poissaolollaan. Viime päivinä on ollut monenlaista ohjelmaa ja olen juossut sinne tänne asioimaan tai tapaamaan ystäviä, ja niiden tuloksena kova väsy sillä tämän kropan liikuttelu paikasta toiseen ei ole enää mitään kevyttä hommaa. Niinpä olenkin jatkanut harrastamiani päivätorkkuja hyvällä omallatunnolla, ja varsinkin miehen kanssa olemme nukkuneet aivan uskomattoman pitkiä yöunia nauttien niistä vielä kun se on mahdollista! Nukkuminen on ihanaa ja sitä on hyvä tehdä vähän varastoon kunnes mahdollinen valvominen alkaa :)

Olen myös lukenut viime aikoina useita kirjoja, sillä niitä on jotenkin päässyt kertymään kirjahyllyyn. Yksi parhaista lukukokemuksista oli ehdottomasti Anna-Leena Härkösen uutuuskirja "Onnen Tunti", joka kertoo sijaisperheenä aloittavasti pariskunnasta. Kyseisen kirjan taisin lukaista alusta loppuun itsenäisyyspäivänä, aloittaen iltapäivällä ja lopettaen juuri ennen Linnan juhlia ;) Ei vaan voinut laskea opusta kädestä pois ennenkuin sain tietää miten tarina päättyy.

Tähän loppuun sitten esittely meidän "lastenhuoneesta", kuten otsikkokin lupaa. Lastenhuone on lainausmerkeissä koska sellaistahan meidän kaksiossa ei varsinaisesti ole, vaan nukumme kaikki sulassa sovussa sitten ainokaisessa makkarissamme. Pinnis on löytänyt paikkansa ihan meidän sängyn vierestä minun puoleltani, ja muutama päivä sitten petasin sen valmiiksi, sillä ajattelin pienokaisen saapuvan ihan milloin tahansa. Kyseessähän on Brio Two-sänky, ja sieltä löytyy yhteensopiva reunapehmuste + lakanat. (En vielä ole ihan varma mitä teen tuon reunapehmusteen kanssa sieltä osin missä on laskettava laita, mutta ehkä kierrän sen takaisin jättäen yhden reunan kokonaan vapaaksi.) Päässä on Hello Kitty-soittorasia, jota kuuntelemme jokailtaisen mahanrasvauksen yhteydessä. Luulen, etten tule käyttämään äitiyspakkauksen pahvilaatikkoa nukkumiseen ollenkaan, mutta saatan vuorata sänkyä peitoilla tai tyynyillä vähän pienemmäksi jos näyttää että vauvaparka hukkuu kaikkeen tuohon tyhjään tilaan ja tuntee olonsa turvattomaksi.

En muuten tajua, millä standardilla se äitiyspakkauksen peitto oli oikein tehty, sillä tuo myös standardikokoinen pussilakana ei ollut sen kanssa kovin yhteensopiva! Tai siis pussilakanaa oli aivan mahdottomasti joten reunat jäivät ihan tyhjiksi. Nyt se ei vielä haittaa, joten käänsin ylimääräiset reunat alle piiloon, mutta jatkossa voi olla että pitänee ostaa uusi peitto ettei se pyöri ja myttäänny lakanan sisään :(

Hoitopöytä on myös Brio Two-mallistoa ja siihen sain vihdoin hommattua halutut korit ja laittelin niihin vauvan hoitotarvikkeita. Tämä siis Sandylta lainatulla idealla :) Ylhäällä vasemmassa pikkukorissa on kertisvaipat yöksi vastasyntyneen kokoa, ja oikeanpuolimmaisessa on erilaisia rasvoja, harja, pumpulia, pyllypyyhkeitä jne. Alhaalla vasemmalla on ne vähäiset kestovaipat joita vielä tässä vaiheessa omistan, mutta kokoelma tulee varmaan lisääntymään myöhemmin. Oikeassa korissa on pikkupyyhkeitä vaaleanharmaana ja vaaleanpunaisena, sekä perällä osa meidän harsoista.

Muuten kaikki alkaa olla kasassa, mutta jotain kuvitusta ja viihdykettä vauvalle vielä voisi harkita, esim. mobilea. Mutta kannattaako se laittaa mieluummin sängyn vai hoitopöydän yhteyteen, mitä suosittelette? Jos se on sängyn laidassa kiinni niin meneekö vauvalla nukahtaminen pipariksi kun on liikaa katseltavaa ympärillä...?

RV 40+3: Kokoarvio saatu! Meidän pikku sumopainija...

Nyt olemme sitten käyneet yksityisellä gynekologilla ja käynti oli erittäin positiivinen kokemus, kannatti ehdottomasti maksaa sata euroa. Lääkäri ultrasi mahan päältä ja saimme vielä viimeisen vahvistuksen siitä, että tulokas on todellakin tyttö eli ei tarvitse rynnätä viime tingassa vaihtamaan kaikkea vaaleanpunaista kampetta vaaleansiniseksi ;)

Se, mikä minut kuitenkin perusteellisesti säikäytti, oli että ennakkoaavistukseni Sintin koosta toteutui: meidän lapsukainen painaa arvion perusteella 3955 grammaa....apua! Lääkäri korosti sitä, että tämä ei ole tarkka lukema ja sellaisen saa vasta synnytyssairaalan vaa'alla, mutta kyllä siitä ainakin jotain osviittaa saa. Jos Sintti syntyisi viikon päästä, olisi painonlisäys arviolta +200 grammaa eli siinä vaiheessa kokonaispaino n. 4200 gr.

Tämän jälkeen tehtiin alatutkimus ja lopputulema oli, että ei vieläkään yhtään minkäänlaista edistystä nähtävissä. Ei siis ilmeisesti voinut pyöräyttää kohdunsuulla synnytyksen edistämiseksi kun ei ollut mistä mennä sisään.

Tässä vaiheessa minulla alkoivat puntit tutista ihan tosissaan, sillä näin jo itseni synnyttämässä joulun jälkeen 4,5 kg lasta pahojen repeämien kanssa. Lääkäri lohdutti, että nelikiloinen vauva on vielä täysin normaalikokoinen ja kaikista vauvoista n. 17% syntyy tuon kokoisina. Hän suositteli vahvasti alatiesynnytystä, tai ainakin sen kokeilemista sillä todennäköisesti sillä on todella hyvät mahdollisuudet onnistua. Mihinkään ei kuitenkaan pakoteta, sillä jos sanon, että ehdottomasti kieltäydyn alatiesynnytyksestä, saan kyllä sektion.

Lääkäri tarjosi minulle aivan mahtavaa mahdollisuutta, sillä hän työskentelee pari päivää viikosta synnytyssairaalassa/äitipolilla, joten hän lupasi ottaa minut vastaan jo ensi viikon tiistaina jolloin olisi siis viikkoja kasassa 41+1, sen sijasta että menisin vasta to/pe kuten neuvolassa arveltiin. Nyt vaan siis odottelen tuota tiistain käyntiä ja sitten selviävät jatkotoimenpiteet, koska mm. tämän päivän tietojen valossa en taida todellakaan synnyttää sitä ennen.

Sektioasiaa ehdin vähän jo sulatella lääkärireissun jälkeen, ja ainakin tässä vaiheessa olen kääntymässä sen puoleen, että se vaihtoehto suljettaisiin pois. Lääkärin mukaan on aika todennäköistä että jos eka raskaus leikataan, niin samoin käy myös seuraavassa ja sille tielle en haluaisi lähteä. Yritän nyt siis vaan totuttautua ajatukseen, että pyngerrän sen meidän sumopainijaneidin alakautta ulos ja jos repeämiä tulee, niin sitten tulee. Mutta kyllä minua siltikin pelottaa, sitä ei käy kieltäminen.

Jospa minä nyt saisin lopetettua tämä turhan stressaamisen ja panikoimisen kun on taas jotain mitä odottaa! :)

RV 40+3: (Vihoviimeinen?) neuvolakäynti ja kokoarvion jännäystä

Tänä aamuna piipahdimme neuvolassa, paikassa jossa en todellakaan olisi enää halunnut ilman vauvaa käydä. Olin jopa kateellinen eräälle aulassa istuvalle naiselle, joka imetti odotustilassa omaa vauvaansa! Mies piti minua vähän pöhkönä, mutta tähän pisteeseen on tultu tämän kärsimättömyyden kanssa.

Mitään uutta ei varsinaisesti tullut, kuin että pissanäytteessä oli leukosyyttejä joten huomenna pitäisi sitten kiikuttaa vielä uusi näyte labraan analysoitavaksi. Terkka kertoi myös laittavansa lähetteen yliaikaiskontrolliin meidän sairaalan äitiyspolille, mutta he ottavat kuulemma vastaan aikaisintaan viikolla 41+5. Tätä ihmettelin, sillä kyseinen päivä on jouluaatto, mutta ilmeisesti sitten voi olla, että käynti osuu joulun takia ensi viikon torstaille tai perjantaille. Jotenkin en jaksa uskoa, että he alkaisivat käynnistellä ennen kuin 42 vkoa on täynnä joten jos synnytys ei lähde spontaanisti käyntiin, on meillä vahva mahdollisuus että synnytämme vasta joulun jälkeen...

Pari päivää sitten varasimme ajan yksityiselle gynekologille kokoarvion tekemistä varten, sillä minua on alkanut pelottaa vauvan mahdollinen suuri koko ja sen myötä että onko alatiesynnytys edes mahdollinen. Jos vauva on yli nelikiloinen niin luulen että mielipiteeni vaihtuu aikaisemmasta ehdottomasta sektiokielteisyydestä siihen, että ottaisin sittenkin mieluummin leikkauksen ja välttäisin pahat repeämät ym vaikeudet. Faktahan on, että tässä vaiheessa vauva kasvaa joka päivä lisää kokoa ja SF-mitan perusteella (ollut viime ajat yläkäyrillä) on mahdollista että sieltä syntyy vähän kookkaampi tapaus. Terkka lohdutti edelleen, että ainakin hänen tunnusteltuaan vauvaa se ei ainakaan tunnu kovin isolta ja siitä kertoo sekin, että Sintti pystyy vielä mylläämään kohdussa aika vilkkaasti ja vaihtelemaan asentoa.

Joka tapauksessa, olen todella iloinen että tänään pääsemme lääkäriä tapaamaan ja siellä varmasti selviää moni asia! Terkkamme jopa tiesi kyseisen lääkärin ja tuumasi, että varasitte sitten ajan kaupungin parhaalle gynekologille :) Ajanvarauksen tein ihan sokkona joten tässä kävi lähinnä hyvä tuuri. Odotan innolla mitä lääkäri sanoo vauvan koosta, kuten myös lapsiveden määrästä ja siitä onko kohdunsuu yhtään sen näköinen että kohta olisi toiveita päästä synnyttämään.

Eräs ystävä suositteli myös vanhaa hyvää keinoa, eli että lääkäri "pyöräyttäisi" kättä kohdunsuulla. Onko lukijoiden joukossa sellaisia joilla tämä on auttanut synnytystä käynnistymään? Ajattelin pyytää sitä tänään, sillä tässä vaiheessa lääkärillä ei liene mitään syytä kieltäytyä kun ollaan jo yliajalla.

Olisipa kello jo pian viisi! Nyt lähden kävelylenkille kokeilemaan että pysynkö näillä pääkallokeleillä pystyssä ja saamaan vähän liikettä niveliin.

RV 40+2: Tilannekatsaus

Tällä hetkellä tilanne on se, että mitään tilannetta ei ole. Raskaus vaan jatkuu ja jatkuu, ja varmaankin turha edes mainita että edelleenkään ei supistele yhtään ja kaikenlaiset muutkin oireet loistavat poissaolollaan. Alan pikku hiljaa vastentahtoisesti hyväksyä ajatuksen, että tässä voi tosiaan mennä vielä aikaa....

En tiedä mistä kummasta sainkin alunperin sellaisen ajatuksen, että synnytän viimeistään siellä lasketun ajan tietämissä (täysin sulkien pois sen faktan että yleensä ensisynnyttäjillä menee pidempään!) joten tämä odottelu on melkoista jäiden polttelua. Murheellisena olen viivaillut yli noita teidän alkupään veikkailuja ;) Nyt ollaan jo menossa niiden puolivälissä, huhhuh.

Näinä päivinä ehkä kurjinta on koittaa pärjäillä noiden käsien kanssa. Ne puutuvat edelleen joka yö ja jos mahdollista, se pahenee lievästi koko ajan. Varsinkin vasen käsi on herätessä puolinyrkissä ja sen avaaminen tuntuu tuskalliselta, ja yleensä tunnon palautuminen kestääkin helposti pari tuntia heräämisestä. Sen lisäksi olen koko päivän todella kömpelö ja pudottelen pieniä esineitä jatkuvasti lattialle. Erilaisten purkkien ja purtiloiden avaaminen on myös heikkoa kun käsissä ei ole tuntoa eikä voimaa. No, pian tämä on toivottavasti joka tapauksessa ohi ja odotan saavani vanhat käpäläni takaisin!

Sintti palautui heti maanantaina omaksi aktiiviseksi itsekseen ja piti heti kunnon bileet masussa. Samoin eilen neiti ryhtyi taas nukkumaanmennessä tykittämään sitä yhtä ja tiettyä kylkiluuta, niin että piti oikein nousta ylös hieman jaloittelemaan jotta saataisiin edes pientä paikanvaihtoa masussa aikaiseksi. Olen koittanut selittää vauvalle, että jos siellä mahassa on ahdasta, niin sopii tulla sieltä ulos ihan milloin vaan ja johan löytyy tilaa venyttelylle & potkinnalle, niin paljon kuin sielu sietää! Joko Sintti ei ymmärrä tai ei vaan ole vielä valmis kohtaamaan tätä suurta ja pelottavaa maailmaa. ;)

Jos tästä odottelusta jotain hyviä puolia kaivetaan, niin olen ostanut ja paketoinut kaikki joululahjat (paitsi miehelle kun en ole keksinyt mitään!), saanut hankittua kaikki Sintin puuttuvat tarvikkeet ja onnistunut lähes täysin tyhjentämään äitiysloman alussa laatimani valtavan pitkän tehtävälistan. Meidän vaunutkin jopa saapuivat eilen Saksasta ja ne ovat I-H-A-N-A-T! Tänään aion pedata pinnasängyn valmiiksi, mitä olen säästellyt ihan siitä syystä että en ole halunnut sinne kissankarvoja liikaa. Viimeistelyhommia siis olisi enää jäljellä.

Pitäkää peukkuja, että tänään koittaisi vihdoin lähtö synnärille! :)

Babyshowerit

Olen kokonaan unohtanut kirjoittaa ihanista vauvakutsuista, jotka ystäväni järjestivät minulle reilu kuukausi sitten. Kyseessä oli aivan ihana päivä jossa päivänsankaria hemmoteltiin viimeisen päälle ja he olivat ajatelleet asiaa jopa niin pitkälle, että niitä ei järjestetty minun kotonani vaan erään ystävän luona joten ei tarvinnut edes siivota! Sain tietää kutsuista etukäteen joten minun tehtäväkseni jäi vain laatia vieraslista, toimittaa yhteystiedot ja saapua paikalle. Mikäs sen helpompaa :)

Ystävät olivat leiponeet pöydän täyteen makeita ja suolaisia herkkuja, sekä alussa nautittiin tietysti vaaleanpunaista (alkoholitonta) kuohuviiniä tervetuliaismaljana. Kakusta en valitettavasti löytänyt kuvaa, mutta se oli myös ihana ja teemaan sopivasti väriltään vaaleanpunainen :)

Juhlissa leikittiin seuraavanlaisia leikkejä:

- vauvan nimi- ja syntymäaika-arvaukset, jotka sain vihkoon talteen. (Nyt ollaan syntymäajan perusteella menossa noin puolivälissä! Vauvan tulevaa nimeä ei arvannut kukaan oikein)

- jokaisen piti listata niin monta käyttötarkoitusta vauvanharsoille kuin keksii, ja voittaja sai palkinnon

- vauvanruokien maistatusta silmät sokkona (Hyyyii kamala, vauvaparat kun joutuvat moisia sotkuja syömään!)

- kokoelmasta vauvantarvikkeita minun piti arvata mitä ne olivat - yllättävän vaikeaa puuhaa!

- vauvanvaippoihin oli sulatettu eri suklaapatukoita ja kaikkien piti antaa oma veikkauksensa oikeasta yhdistelmästä (kts. kuva ylempänä)

Lisäksi sain vaikka mitä ihanuuksia lahjaksi, mm. erilaisia vauvanvaatteita, leluja, peiton ja tietysti eka kuvassa näkyvän vaippakakun. Siellä sisällä on yksi tuttipullo ja itse kakku koostuu kahden eri koon vaipoista. Kaiken kaikkiaan tämä oli aivan mahtava päivä, voin lämpimästi suositella vauvakutsuja!

RV 40: Sunnuntai-illan säikäytys

Eilen illalla Sintti aiheutti meille pienen säikäytyksen. Ei alkavan synnytyksen takia, vaan siksi että hän heittäytyi yhtäkkiä kovin vaisuksi. Tavallisesti rasvaan nukkumaanmennessä mahan joka ilta ja siihen sivelyyn vauva viimeistään herää, ryhtymällä mylläämään masussa ja potkiskelemaan ympäriinsä. Itse olin jo vaipumassa uneen ajattelematta asiaa sen enempää, mutta mies tapansa mukaan "seurusteli" mahan kanssa ja rupesi ihmettelemään ääneen kuinka siellä ei tapahdu sitä normaalia liikettä ollenkaan, mihin minäkin viimein havahduin.

Olen ollut tyytyväinen oikeastaan koko ajan raskauden puolivälin jälkeen siihen, että vauva on niin kova liikkumaan joten ei ole tarvinnut monestikaan huolehtia onko pikkuinen kunnossa vai ei. Liikkeitä on tullut ihan aamusta iltaan säännöllisesti ja liikelaskennan olen tehnyt ehkä kerran tai kaksi. Eilen illalla ei sitten auttanut kuin käydä hakemassa mehulasi, kynää ja paperia ja ryhtyä kirjaamaan ylös Sintin liikkeitä, sillä näin jo kauhukuvia kaulan ympärille kietoutuneesta napanuorasta jne jne.

Onneksi sain kerättyä jo varmaan varttitunnissa vaadittavat 10 liikettä kasaan, mutta kumman vaisuja ne silti olivat? Olen kyllä kuullut, että vauvan liikkeet vähenevät synnytystä kohden, mutta että näin radikaalisti?

Tänä aamuna olikin sitten ihana herätä Sintin potkintaan kun tiesi, että toinen on sittenkin kunnossa :) Ehkä hänellä oli vain vaisu päivä eilen...

Ja hurjaa, tänään on sitten tasan 40 raskausviikkoa kasassa! Tänään olisi hyvä päivä syntyä, eikä huominenkaan ole hullumpi koska vauva saisi helposti muistettavan päivämäärän syntymäpäivälleen :) Kiitos muuten kun olette jaksaneet tsempata minua ja koittaa patistella vähän kärsivällisemmäksi synnytyksen suhteen. Kärsivällisyys ei ole se ominaisuus jolla minua on eniten siunattu, mutta yritän jaksaa odottaa ja toivoa, että vauva kuitenkin kaikesta huolimatta tulisi pian. Minähän en voi siihen vaikuttaa (vaikka niin kovasti toivoisinkin!), joten on tyydyttävä kiltisti odottelemaan.

Eilen tunsin ensimmäistä kertaa kunnon kipuja tuolla alakerrassa. Viimeksi neuvolan terkka kysyi, että olenko tuntenut vauvan painavan kohdunsuuta ja silloin jouduin vastaamaan kieltävästi. Vauva on lähinnä potkiskellut virtsarakkoa ja sen liikkeen pystyy kyllä paikantamaan todella selvästi. Eilen sitten tuli varmaan kahteen eri ajanjaksoon todella kipeitä sävähdyksiä kohdunsuun tietämille ja tulkitsin tämän nyt niiksi vauvan pään aiheuttamiksi, ja voi pojat että oli napakan tuntuista! Supistuksia siihen yhteyteen ei tullut, mutta toivottavasti niiden aiheuttama kipu ei ole samanlaista :)

RV 39+6: Imetystyyny

Perkele, ei vieläkään mitään merkkiä pian koittavasta synnytyksestä. Kuuteorioilla voi siis ainakin minun puolestani heittää vaikka vesilintua. Saunominen samaten, turhaan hehkutettu juttu. Istuin siellä löylyissä ihan rusinana mutta ei mitään vaikutusta! Nyt pidetään sitten peukkuja, että Sintti on täsmällinen ja päättää ulostautua laskettuna päivänä eli huomenna.

Mutta, ei ollut tarkoituksena valittaa vaan esitellä äitini tekemä huippu imetystyyny. Ohjeet sen laatimiseen löytyivät täältä. Muistaakseni meillä noudatettiin ohjetta melko uskollisesti, paitsi että tässä tyynyssä ei ole nauhoja ollenkaan. Meillä tehtiin kaksi vaihdettavaa tyynyliinaa jotta olisi yksi aina käytössä toisen ollessa mahdollisesti puklujen takia pesussa, ja niissä molemmissa on 2 vetoketjua päässä peräkkäin koska muuten mitta ei olisi riittänyt liinan ujuttamiseen tyynyn päälle.

Kankaat ostimme Eurokankaasta ja ne maksoivat muistaakseni yhteensä vajaa 30 euroa. Pohjatyynyyn tuli ihan tavallista lakanakangasta ja päällykankaat valitsin ihan vain sillä periaatteella, että mikä silmää eniten miellytti. Varmasti halvemmallakin olisi halutessaan löytänyt, mutta minusta nuo kuosit olivat kertakaikkisen söpöjä :) Täytteet ostettiin Sotkasta ja siellä myytiin sitä hintaan á 19 euroa säkki ja niitä taisi mennä jopa 2 kappaletta koska halusin että tyyny on todella muhkea, sillä olen aika pitkä ja kumartelu imettäessä ei taida olla hartioille hyväksi. Mitta laidasta laitaan on n. 80 cm eli se on aika paljon isompi kuin moni kaupassa myytävänä oleva malli.

(Pinkki päällinen)

(Ruskea päällinen)

Olen tähän imetystyynyyn todella tyytyväinen ja uskon, että se käy vauvalle myös hyvin treenauskapineena sittenkin, kun ryhdytään harjoittelemaan istumista. Harmi vain en ole vielä päässyt tuota kunnolla testaamaan koska sellainen pikku juttu kuin maha on testauksen esteenä ;)

RV 39+4: Neuvolaterkut ja miten Sintti savustetaan ulos

Eilen aamulla piipahdin toivottavasti viimeistä kertaa (ilman vauvaa) neuvolassa. Heti täytyy hehkuttaa, kuinka ihana sijainen meidän neuvolantädillä on! Hän on lähempänä omaa ikääni, ihanan empaattinen ja oikeasti kiinnostuneen oloinen. Vauvaa tunnusteltiin oikein perusteellisesti mahanahkojen lävitse kahdenkin eri terkan toimesta ja diagnoosi kuului, että pää on nyt todella hyvin asemissa synnytystä ajatellen. Kiinnittymisestä en tiedä sillä siitä ei ollut puhetta, mutta alhaalla se ainakin oli mikä saattaa indikoida lähestyvää synnytystä. Samoin terkka lohdutti, että korkeahkolla sijaitseva vatsa ei välttämättä tarkoita sitä, että en synnyttäisi pian vaan se saattaa h-hetkellä laskeutua rivakastikin.

Aina kaikkeen varautuvana tiedustelin myös tarkempaa käytäntöä siltä varalta, että yliajalle mennään. Minulla on seuraava aika ensi viikon torstaina eli RV 40+3 ja siinä vaiheessa kuulemma ruvetaan miettimään lähetettä synnytyssairaalan äitipolille. Sairaala kuitenkin edellyttää että RV 41 on täynnä ennenkuin he ottavat vastaan, joten siinä vaiheessa lähete voidaan laittaa matkaan ja sieltä ollaan sitten minuun suoraan yhteydessä ajanvarauksen merkeissä. Ajan saisin arviolta RV 41+5 paikkeilla jolloin katsottaisiin, että vieläkö vauva mahtuu tulemaan ja onko käynnistys tarpeellinen. Ilmeisesti on yhtä mahdollista, että varataan aika käynnistykseen kuin että laitetaan vielä takaisin kotiin odottelemaan.

Tämän perusteella toiveeni ennen joulua syntyvästä vauvasta ei siis välttämättä toteudu, sillä sairaalassa ei ole mitään erikoiskäytäntöjä vaikka joulunpyhät lähestyvät. Huh, hurja ajatus joutua odottelemaan vielä yli kaksi viikkoa..! Toivottavasti Sintti kuitenkin itsekin ymmärtää, että synttärit jouluna eivät ole kovin kiva juttu ja toimii sen mukaan.

Nyt ajattelin muuten ottaa vauvan ulossavustuskeinot käyttöön, ja ensimmäisenä suunnittelin aloittavani saunomisesta. Meillähän ei ole täällä omassa kodissamme saunaa, joten kutsuin itseni ja miehen vanhempieni luokse saunomaan joten varmaan huomenillalla kokeilemme olisiko kunnon löylyillä mitään suotuisaa vaikutusta asiaan ;) Jos ei, niin sunnuntaina otetaan se yksi toinen S-keino käyttöön...ensi viikon puolestaan ehtii siivota jos noistakaan ei ole apua ;)

Oireita ei ole edelleenkään mitenkään mainittavasti. Tänään iltasella olen tuntenut eka kertaa lievää paineentuntua jossain häpyluun tietämillä, mutta ehkä se johtuu nyt siitä alhaalla olevasta vauvan päästä. Supistukset edelleenkin loistavat poissaolollaan. Jännään, että synnytänkö huomenna kuun kierron mukaan, maanantaina täsmällisesti lasketun ajan perusteella vai samoin kuin äitini minut eli 1-2 päivää lasketun ajan jälkeen...

Muuten, ostimme tänään auton!! Kallista puuhaa tämä lasten maailmaan saattaminen.

RV 39+2: Viimeiset (?) masukuvat & Kipeät kylkiluupotkut

Täällä kirjoittelee eräs, joka on ehkä vihdoin oppinut nauttimaan näistä hitaista ja laiskoista päivistä. On kestänyt todella kauan päästä irti siitä kummallisesta ajattelutavasta, että koko ajan pitäisi "tehdä" jotain vaikka tässähän on meneillään koko ajan tämä yksi aika iso juttu: raskaus ;). Minulla on käynyt ihania ystäviä kylässä minua viihdyttämässä ja kertomassa (pyynnöstä) raskausjuttuja, lisäksi olen saanut kivoja tekstiviestejä jossa tarkistellaan vointeja. Ainakaan vielä mitkään kyselyt eivät ole ärsyttäneet, vaan päinvastoin on kiva kun huolehditaan.

Tunnen ihan selvästi, kuinka pikkuneiti tuolla kohdun uumenissa vahvistuu ja kasvaa päivä päivältä. Yksi selvimmistä merkeistä ovat säännöllisesti lisää voimaa saavat potkut, jotka eivät aina niin kovin mieluisilta tunnukaan osuessaan napakasti kylkiluihin. Viime yö meni voihkiessa ja asentoa vaihdellessa kun Sintti monotti aina samaa kohtaa: oikean rinnan alapuolella olevaa kylkiluuta.

Viikonloppuna saatiin myös yksi hyvä osoitus pikkutyypin jämäkästä luonteenlaadusta. Olin juuri rasvaillut mahaa ennen nukkumaanmenoa mikä on jokailtainen rituaali ja jossa Sintti yleensä herää mylläämään. Tämä mylläyssessio alkoi tavallista pontevimmilla potkuilla samaiseen kylkiluuhun ja asetin sievästi nyrkkini aivan kohdun reunalle kyseisen kylkiluun päälle hieman liikkeitä vaimentamaan, mikä vei Sintiltä tilaa ehkä 2-3 cm:n verran reunastapäin. Tämäpä ei sopinut neidille alkuunkaan vaan siitä lähti liikkeelle varsinainen superpotkusarja: POIS-TUO-ÄRSYTTÄVÄ-ESTE-TUOSTA-JA-HETI! Muutaman tällaisen jälkeen hän sai pikkujalkansa kiilattua nyrkkini alle ja niinpä käsi lipesi siitä kokonaan pois. Että semmoinen tapaus tämä meidän tyttö. Varmaan tulee olemaan tosi helppo lapsi, joo-o. ;)

Lopuksi vielä masukuvat viikoilta 38+1 ja 39+1, toivon mukaan viimeiset laatuaan! Sorry huono laatu ja oudot asennot, näköjään onnistuin jopa leikkaamaan viipaleen mahastani pois.

Huomenaamusta olisi aika varattuna neuvolaan, siis se aika jonka alunperin toivoin jäävän käyttämättä. Siellä ei varmaan tule enää mitään uutta...

RV 39: Teoria synnytyksen ajankohdasta

En ole lähtenyt vielä synnärille, jos sitä luulitte hiljaisuudesta päätellen. Olen ollut ihan poikki lauantaisesta shoppailukierroksesta ja illanvietosta elokuvan & pizzan merkeissä. Kyllä, vaikka on jo maanantai! Tänään puolestaan takana on 8h yöunet ja peräti kahdet päivätorkut sekä leppoisa iltapäivä ystävän ja hänen pikkuisen 9-kuukautisen poikansa kanssa.

Tänään on ollut vähän kumma olo ja toivon, että se enteilee pian alkavaa synnytystä. Jos ei muuta, niin pistän toiveeni tähän teoriaan synnytyksistä kuun vaiheiden mukaisesti (kts englanninkielinen linkki). Sen mukaisesti kuun vaiheita tulkitsemalla h-hetkeni koittaisi jo 10.12. Tämähän sopisi minulle loistavasti sillä se tarkoittaisi että vauva olisi maailmassa jo lauantaina ;)

RV 38+5: Vauvalehden Raskaustesti

Hoksasin, että minullahan on vielä tekemättä tämä klassikko raskaustesti, joka on siis Vauva-lehdestä lainattu.

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.

Myönnetään, ruokahalu on ollut valtaisa aivan alusta asti. Pari kuukautta sitten mahan kasvaessa se väheni reippaasti kun mahassa ei vaan enää ollut niin paljoa tilaa. Olen kuitenkin myös herkutellut aika paljon, mutta lähinnä olen makeanperso ja suolaiset jutut tulevat hyvänä kakkosena.

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.

En ole koskaan juonut kahvia, mutta teetä olen litkinyt entiseen tapaan. Tosin olen pääsääntöisesti tyytynyt yhteen kupilliseen per päivä kofeiinin välttelemiseksi. Muiden kahvinjuonti tai sen tuoksu ei ole minua häirinnyt.

Voisin nukkua aamusta iltaan.

En ole oikeastaan missään vaiheessa kokenut mitään kovin kokonaisvaltaista väsymystä, vaan nytkin olen pärjännyt joko pitkähköillä yöunilla tai sitten jos yö on jäänyt lyhyeksi niin sitten päikkäreiden kanssa olen jaksanut. Lepäillä kyllä pitää paljon enemmän sillä voimat eivät ole entisellään.

Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea on ollut.

Suonenvetoa oli joskus kuukausi sitten, ja niitä kohtauksia tuli öisin noin parin kuukauden ajan, mutta ovat onneksi jo loppuneet. Närästystä on tullut harvakseltaan silloin kun olen illalla syönyt liian paljon ja mennyt makuuasentoon. Turvotus on hiipinyt jäseniin viimeisen parin viikon ajan ja siitä syystä poistin kihla-ja vihkisormukset ihan kaiken varalta, mikä oli hyvä päätös sillä nyt en saisi niitä varmaan enää pois ;) Turvotus on onneksi ollut kuitenkin aika maltillista.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.

Hahaha, en todellakaan! Näin raskauden loppuvaiheessa tunnen itseni jättikokoiseksi plösöksi, jolla on vaikea liikkua ja kömpelö olo koko ajan. Tiedostan kuitenkin että tämä on väliaikaista ja kohta pääsen taas takaisin omaksi itsekseni.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.

Joo, kaksi kertaa :)

Tunteet ovat olleet pinnassa.

Vaihtelevasti. Joskus raskauden puolivälissä vetistelytti yksi jos toinenkin asia, ja tulin todella helposti pahalle tuulelle, mutta ne oireet jäivät vaivihkaa pois. Nyt taas raskauden loppuvaiheessa olen tullut paljon tunneherkemmäksi ja ehkä myöskin tuittupäisemmäksi mistä saa kärsiä miesparkani ;)

Hyvä äiti imettää pitkään.

Imettämisellä ja hyvällä äitiydellä ei ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Olisi tietysti hyvä yrittää, mutta jos homma ei vaan onnistu niin siitä on turha syyllistyä sillä imetys tuntuu toisinaan olevan aika mystinen juttu. Itse haluan ehdottomasti yrittää ja toivon onnistuvani, mutta olen myös valmistellut itseäni etukäteen, että kaikista kokeiluista huolimatta voi käydä niin, että siitä ei vaan ikinä tule mitään ja että en silloin ottaisi asiasta niin kovin itseeni.

Olen suunnitellut synnytykseni.

En juurikaan, sillä kaikesta lukemastani ja kuulemastani huolimatta en voi täysin tietää mitä on luvassa. Jotain toivomuksia minulla on, ja uskoisin ottavani epiduraalin, mutta yritän siinä tilanteessa luottaa sairaalan henkilökuntaan ja myöskin luontoäitiin. Kaikista tärkeintä on, että mieheni tulee olemaan paikalla synnytyksessä minua tukemassa.

RV 38+4: Synnytykseen valmistautumista

Takana on pari todella vauvarikasta päivää, sillä blogiystävistäni Pinkki Pingviini, Shayna ja Sandy ovat kaikki synnyttäneet onnellisesti :) Sivupalkista pääset kurkkaamaan kaikkien kuulumiset. Tuhannet onnittelut kaikille teille, tytöt!

Itse toivon hartaasti, että menen kohta perässä synnärille. Muutun koko ajan väsyneemmäksi, kömpelömmäksi ja tunneherkemmäksi enkä saa kotonakaan enää tehtyä oikein mitään järkevää. Ilmassa on ison odottelun fiilistä, ihan kirjaimellisesti, ja tuntuu etten pysty tekemään enää mitään muuta kuin ajattelemaan koko ajan Sinttiä. Mietin, että miltä hän näyttää, tuoksuu ja kuulostaa. Miten meidän eka päivät tulevat sujumaan ja ylipäätään sitä koko tunnelatausta mikä vauvan syntymään liittyy. Voi kun se aika olisi jo käsillä!

Valmistautumiseen liittyen, jostain syystä viime päivinä on tullut todella tärkeäksi ajatella tulevaa kipukokemusta. Henkisesti olen yrittänyt prepata itseäni ymmärtämään, että se tulee sitten käymään todella kipeää ja koittanut jopa miettiä että missä kohdassa ja miltä se tulee tuntumaan, vaikka näin koskaan synnyttäneenä se on vaikeaa. Ehkä tämä tulee siitä, mitä meille synnytysvalmennuksessa aika osuvasti sanottiin:

"Ne äidit, joilla on ollut vaikea raskaus ja kipuja koko ajan matkan varrella, on yleensä helpompi suhtautua synnytyksen mukaan tuomiin kipuihin ja heillä on realistisemmat odotukset kuin sellaisilla äideillä joilla on ollut ns. helppo raskaus"

Minusta tuo oli aika järkeenkäyvää, vai mitä? Ainakin minulla se viimeistään käynnisti tämän synnytykseen valmistautumisprosessin, mikä on oikeastaan ollut meneillään vasta viimeiset pari viikkoa. Nyt olenkin jo siinä pisteessä, että vauva saa todellakin saapua vaikka heti, en pistäisi sitä ollenkaan pahakseni.

10 päivää jäljellä laskettuun aikaan...

RV 38+2: Sairaalakassi

Olen ottanut vahinkoa takaisin ja kunnolla sitten edellisen postauksen, kun unet menivät ihan pipariksi. Olen nukkunut ja levännyt, levännyt ja nukkunut. Ja se ei muuten ole yhtään hullumpaa puuhaa ;)

Olen tietysti seuraillut kaiken maailman kipuja ja kolotuksia aivan suurennuslasin kanssa, ja sunnuntaina tulivat ensimmäiset aistimukset. Olimme kylässä ja vatsan oikealla puolella alhaalla tuntui jännää vihlontaa noin tunnin ajan. Eivät ne edelleenkään mitään supistuksia olleet mutta jotain uudenlaista jomotusta kuitenkin. Maanantaina puolestaan alavatsassa jossain siellä häpyluun yläpuolella tuntui joitain pieniä vihlaisuja. Elän toivossa, että näistä voisi päätellä että siellä ainakin valmistaudutaan syntymään jos ei muuta!

Sairaalakassin olen vihdoin pakannut ja sinne päätyivät seuraavat tarvikkeet:

- henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet

- aamutakki + tätä tarkoitusta varten ostamani pörrötohvelit

- läjä trip-mehuja, pari Redbullia, myslipatukoita ja Fazerin sininen suklaalevy

- vauvan kotiinlähtövaatteet

- vauvakirja

- omat alushousut, sukat ja villasukat

- korvatulpat

- bikinit jos haluan mennä ammeeseen (en kylläkään edes tiedä käytetäänkö siellä koko bikineitä ollenkaan!)

Kassista puuttuvat vielä ne imetysliivit joita en vieläkään ole ostanut, kamera (sitä tarvitaan vielä masukuvien otossa), lääkkeet ja vaatteet kotimatkalle. Vau-kirjassa neuvotaan lisäksi ottamaan lukemista mukaan, mutta käsi sydämelle: onko joku teistä synnyttäneistä lukijoista todella ehtinyt siellä lukea? Mitä itse olen ystäviä haastatellut, heillä on mennyt kaikki ylimääräinen vapaa-aika joko nukkuessa, vauvaa tuijottaessa tai hoitotoimenpiteissä :)

Huom, vauvaveikkaukseen voi osallistua vielä tänään muutaman tunnin ajan ja sitten se menee kiinni klo 18:00 kun koittaa ensimmäisen arvauksen ajankohta!

Ja nyt jään jännittämään Pinkin Pingviinin uutisia, joka on ilmeisesti synnyttänyt viime yönä! :) Toivotaan, että Pingulla kaikki on mennyt hyvin ja saamme pian kuulla onnellisesta perhetapahtumasta lisää.

RV 38+1: Rankka päivä & kamala yö

Eilen tein aika tyhmästi, sillä olin buukannut päivän liian täyteen erilaisia menoja, ja näin ollen illalla olin aivan naatti. Olin niin väsynyt että olisin voinut mennä yöunille iltakahdeksalta ja pohdinkin, että jos nyt tästä joutuisi lähtemään synnyttämään, niin hommasta ei tulisi kyllä yhtään mitään! Jatkossa pitää olla vähän varovaisempi ja muistaa olla rasittamatta itseään tuolla tavalla. Ilmeisesti tämä kaikki kostautuikin yöllä, koska viime yö oli aivan hirveä ja ensimmäistä kertaa nukkuminen oli ihan kunnolla hakusessa. Sinnittelin nukkumaanmenon kanssa kymmeneen ja nukahdinkin sikeästi, mutta heräsin kahdeltatoista kun mies tuli nukkumaan, ja siinä vaiheessa olinkin aivan pirteä.

Yön saldo oli 4-5 kpl vessareissuja, noin tuhat kyljenkääntöä, lisätyynyjen lisääminen ja poistaminen pään alta kun toisesta tuli niskat kipeäksi ja toisesta kohta kuvottava olo, 2 reissua jääkaapille kun nälkä yllätti (mitä ei normaalisti tapahdu ikinä!), huoneen tuulettaminen (ja miehen jäädyttäminen) kuin välillä meinasin tukehtua kuumuuteen. Sintin saldo puolestaan oli villiä möyryämistä todennäköisesti äiti-ihmisen jääkaappireissujen ansiosta, yksi sitkeä hikkakohtaus ja viimeisen parin viikon uutuusliikkeen "superkipeä kylkiluupotku" harjoittelua. Aamuviideltä olisin voinut nousta ylös, mutta sinnittelin puoli kahdeksaan ja päivän ohjelmassa tulee takuulla olemaan päivätorkkuja! Jos nukkuminen tulee olemaan seuraavien päivien ajan tällaista, niin pliis haluan synnyttämään ja pian...

Nyt kun valittamisen makuun päästiin, niin avaudunpa samalla vähän eräästä toisestakin asiasta. Nimittäin yhden pari kertaa synnyttäneen ystävän kanssa keskustelimme taannoin raskaana olemisesta ja hän tuumasi, että raskaana on mukavaa kun ei koskaan tarvitse jonottaa missään vaan ihmiset kohteliaina päästävät aina jonon ohi. Olin ihan kysymysmerkkinä sillä itse olen saanut kiltisti jonottaa koko raskauden alusta loppuun niin virastoissa, kaupoissa kuin vessajonoissakin. Mistään erikoiskohtelusta ei siis ole ollut tietoakaan. Viime viikolla jopa eräs mieshenkilö vei härskisti parkkipaikan ihan nenäni edestä, ja tuloksena se, että hän päästi kätevästi asioilleen ja minä jouduin jättämään autoni todella kauas. Sille miehelle olisi kyllä tehnyt mieli käydä vähän heiluttamassa mahaa nenän edessä, että veitkö parkkipaikan nyt varmasti ihan oikealta henkilöltä...

No, nuo nyt ovat arkipäivää mutta pari sellaista tilannetta sattui, joissa olisin oikeasti kaivannut apua. Viikko pari sitten pudotin lähikaupassa ruokia pakatessa 2 euron kolikon maahan ja koska kengissä oli vähän korkoa ja mahassa kokoa jo hurjasti, katsoin sitä kolikkoa ihan kauhuissani että tuota en kyllä ikipäivänä saa omin avuin ylös. Jos kyseessä olisi ollut joku senttien kolikko, olisin kyllä jättänyt sen maahan, mutta tätä kolikkoa ähräsin sieltä ylös noin viiden minuutin ajan, eikä kukaan tosiaan tullut auttamaan. Ihmisiä kulki ohitse ja pari taisi seurata tapausta kuin jotain viihdyttävää väliaikanumeroa kauppaostoksien lomassa. Sama tapahtui eilen, mutta onneksi pudottamani esine oli vähän isompi ja sen sain muutamalla yrityksellä ylös, mutta taas sama lopputulos: ei apua ulkopuolisilta.

Ehkä olisin myös itse voinut rohkeasti pyytää apua mutta jotenkin se ei tule edes itse tilanteessa mieleen kun ei ole tottunut pitämään itseään "avuttomana" ja on aina pärjännyt itse. Joskus sitä vaan ihmettelee ihmisten käytöstapoja ja toivoo, ettei itse vastaavassa tilanteessa käyttäytyisi samalla tavalla. Muistan vielä sellaisenkin tarinan, kun joskus pari vuotta sitten lueskelin yhtä jo kiinni mennyttä blogia jossa kirjoittaja oli viimeisillään raskaana ollut Stockmannilla kiertelemässä ja oli yhtäkkiä siellä liikkeessä ollessaan saanut jonkin kohtauksen, puuskuttaen ja melkein kaatuen. Jostain hyllynlaidasta kiinni nappaamalla hän oli saanut itsensä pysymään pystyssä ja koko kohtaus oli käsittääkseni kestänyt useampia minuutteja. Siinäkin tilanteessa ihmiset olivat kyllä katselleet, mutta ensimmäinenkään katsoja tai edes myyjä ei tullut kysymään tarviiko henkilö apua ja onko hän kunnossa.

Onneksi nämä murheet pitäisi olla parin viikon kuluttua jo takana..:) Onko muilla vastaavia kokemuksia?

RV 37+6: Missä ne supparit luuraa??

Tässä saattaa tulla lähtö synnyttämään periaatteessa milloin vaan, mutta vieläkään ei ole minkäänlaista käsitystä mitä ne supistukset ovat. Voisko saada yhden sellaisen tänne nyt pian, kiitos!? Kroppani ei ilmeisesti ole oikein älynnyt mistä nyt on kyse, eli että tässä ollaan todellakin viimeisillään raskaana ja että tavallisesti kropat treenaavat niitä supistuksia etukäteen. Mutta ei meillä, ehei...

Kaikki ne pienet tuntemuksetkin mitä minulla on ollut, olen todennut joko vauvan liikkeiksi tai sitten ponteviksi iskuiksi virtsarakkoon. Tuosta jälkimmäisestä säteilevä tunne ja kipu ovat niin pistämättömiä ettei niistä voi erehtyä. Olisi mukava tietää, että millainen se supistus oikein on ja miltä se tuntuu.

Edes yksi? Jooko?

Tai ei haittaa vaikka pistetään koko sarja kerralla tulemaan, eli samantien synnärille ja vauva ulos? Miten olisi...?

P.S. Vielä ehtii osallistua kilpailuun. Riina, laitatko vielä kellonajan mukaan arvaukseen, sillä veikkaamasi päivä oli aika suosittu!

RV 37+5: Sintin hankinnat Vol II

Meillä riittää kotosalla vielä kaikenlaista pientä puuhaa niin liittyen Sintin tuloon kuin ihan muuten vaankin, mutta silti parin viime päivän aikana olen jo alkanut kokea pieniä kyllästymisen tunteita tähän vötkyilyyn ja kotona olemiseen. Käsien puutumisesta huolimatta olen onneksi oppinut nukkumaan siedettäviä yöunia ja paljon pidempään kuin aikaisemmin, mutta ei päivää silti viitsi viettää pelkästään nukkumalla ja ne samat iänikuiset kotihommat alkavat tylsistyttää. Ehkä tästä voi päätellä, että alan olla valmis vauvan tuloon...? :)

Olemme miettineet päämme puhki, että miten se vauvan hoitotasoasia oikein saadaan järjestettyä fiksusti, mistä avauduin tässä edellisessä hankinnat - postauksessa, ja eilen viimeinkin teimme päätöksiä. Mies oli sitä mieltä, että pidemmät hoitoalusta saattavat kipata vaarallisesti lipaston päältä koska lipasto ei ole kovin syvä. Itse en puolestani halunnut että vaippoja vaihdettaisiin lipaston päällä "pitkittäin", kapeasta päädystä käsin. Näin sitten päätimme aikaisemman mielipiteemme vastaisesti, että hankimme kuitenkin erillisen ja asiaan tarkoitetun hoitopöydän, vaikka se vähän tungosta meidän makuuhuoneeseen aiheuttaakin. Koska meidän pinnasänky on mallia Brio Two, valitsimme samaa sarjaa olevan hoitopöydän joka näyttää tältä.

Pöytä on valkoinen samoin kuin pinnis, ja saamme sen noin viikon - puolentoista päästä. Lipastomme jäänee sitten pelkästään vauvanvaatteiden säilytyspaikaksi. Luulen, että joudun lainaamaan ideoita hoitopöydän varustelemiseen Sandylta, joka oli toteuttanut sen erittäin kauniisti ja tosi paljon omaa makuani vastaavalla tavalla. Toivottavasti et Sandy pahastu? ;)

Lisäksi tilaukseen meni eilen Manducan kantoreppu joka saapunee joskus

joulukuun puolivälin paikkeilla, mutta sillä ei onneksi ole kovin kiirettä joten pärjätään hyvin vähän aikaa tarvittaessa ilmankin. Valitsemme väri on joko oliivi tai ruskea, katsotaan nyt kumpaa heille ensiksi saadaan liikkeeseen. Tänään hankimme lisäksi listalla olleen sitterin, ja siihen vaaleanpunasävytteisen lelukaaren jonka voi halutessaan siirtää myös vaikka auton turvakaukaloon. Sitterin merkki on Emma, ja siinä oli ajateltu vauvan ergonomiaa mm. pehmusteiden merkeissä ja sekä selkä- että jalkaosa olivat säädettävissä. Valitsemamme sävy oli tällainen vaalea nallekuosinen, mutta nuo beiget osat ovat meillä ruskeat. Aika monissa sittereissä oli hurjia kuoseja mutta me halusimme jotain vähän neutraalimpaa sillä se varmaan tulee olemaan olohuoneessa päivittäin eli sitä pitää jaksaa katsella säännöllisesti, ja muidenkin kuin vain vauvan :)

Ja rahanmeno on hurjaa! Argh. Mutta toisaalta siinä asiassa ei voi syyttää kuin itseään, sillä olemme heränneet moniin tarpeellisiin hankintoihin verrattaen myöhään emmekä ole enää ehtineet katsella vastaavia kamppeita käytettynä. Ei siis auta kuin pulittaa uusista. Onneksi ne suuret hankinnat ovat nyt tässä, ja kaikki muu on peanutsia näihin verrattuna. Kivoja kuviollisia harsoja olen yrittänyt etsiä lastentarvikeliikkeistä ja marketeista, mutta niitä löytyy aika huonosti joten taidan joutua turvautumaan nettikauppoihin. Monellako harsolla olette muuten pärjänneet? Jonkun mielestä 15 kpl on ihan minimi ja toisen mielestä se saattaa olla jopa liikaa. Riippuu varmaan siitä paljonko vauva puklailee?

Nyt lähdemme miehen kanssa nauttimaan ehkä viimeisen kahdenkeskisen illallisen Amarilloon. Tortillat, here I come! Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille lukijoille :)

P.S. Ja uudet lukijat, lämpimästi tervetuloa!

RV 37+2: Neuvolalääkärin terveiset + masukuva

Eilen julistamaani kilpailuun tuli ihan hurja määrä vastauksia, hiphei! Ja edelleen saa veikkauksia laittaa tulemaan vaikka uusimpiinkin postauksiin, poimin ne sieltä sitten mukaan.

Ilmeisesti monella teistä veikkaajista oli jokin kuudes aisti kun arvailitte Sintin pääsääntöisesti saapuvan ajallaan tai myöhässä. Nimittäin eilinen neuvolalääkärikäynti selvitti, että ainakaan tässä vaiheessa ei ole niin minkäänlaisia merkkejä pian koittavasta synnytyksestä sillä paikat ovat visusti ennallaan. Olikohan oikea termi kohdunkaulasta "kiinteä" ja "ei-laskeutunut" tai ainakin jotain sinne päin. Pahasti siis siltä näyttää, että pitkäksi menee! Olisin mieluusti synnyttänyt noin viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta tosiaan tässä asiassa ei taideta toivomuksia ottaa vastaan vaan sitä synnytetään sitten kun Sintti niin päättää ;) Ja tosiaan, ehkä saan nyt sitten vihdoin sen hurjan pitkän tehtävälistani joko kokonaan hoidettua tai vähintään hyvälle mallille.

Neuvolakäynnistä vielä sen verran, että hemoglobiini oli meikäläisittäin suorastaan loistava: 124 eli korkeampi kuin lähtötaso ja nyt lisärautaa lähdetään kuulemma ajamaan hitaasti alas. Eli ainakin seuraavaan neuvolakäyntiin asti otan rautapillerin vain joka toinen päivä. Lääkärikäynnillä minua hiukan ällistytti se, että meillä ei tosiaan tehdä minkäänlaista kokoarviota ellei äidillä ole ilmennyt jotain ongelmia raskauden aikana. Heillä ei ole kuulemma tarpeeksi hyviä laitteita ja muutenkaan se ei ole tapana. Nyt vähän jännittää, koska menen SF-mitan perusteella yläkäyrissä ja se saattaa merkitä kahta asiaa:

A) Sintistä on aineksia sumopainijaksi

tai

B) Sintistä tulee hujoppi (vanhempien pituusgeenit...)

Ainoastaan siinä tapauksessa saan lähetteen äitipolille, että raskaus menisi yliaikaiseksi ja olisi syytä epäillä, että Sintistä oikeasti tulee iso vauva joka ei mahtuisi rööreistäni ulos. Jos haluan kokoarvion sitä ennen, voisin sen teettää yksityisellä omalla kustannuksella. Täytyy vähän miettiä asiaa...

(Tässä masukuva maanantailta eli RV 37 tasan)

Viime päivinä on iskenyt myös vihdoin se norsuolo. Tunnen itseni jättiläiseksi ja kömpelöksi, mitä ei ole tähän asti ollut ilmassa. Ehkä vielä tuo eilinen diagnoosi siitä, että mahankasvattelu saa jatkua, vielä vahvisti tätä tietäen että masulle on kertymässä lähiviikkoina tuntuvasti lisää kokoa. Maanantaina tein reippaamman ostosreissun ja sekin vaati perusteellista suunnittelua, sillä vessojen läheisyys on vaan sellainen asia mistä ei voi tinkiä kun joka 20-30 minuutin välein on käytävä pissaamassa se desilitra. Samoin Prismassa kierroksen päätteeksi sain jonkun ihme huohotuskohtauksen ihan rennosti seisoksiessa ja piti napata hyllynlaidasta kiinni kun pumppu lähti kiihdyttelemään aivan omia aikojaan. Siinä vaiheessa totesin, että äkkiä tästä kaupasta ulos ja kotiin lepäämään. Ei ole siis jaksaminen ennallaan mutta toisaalta eipä se näin viimeisillään raskaana ollessa mikään ihme olekaan! Saatan vain välillä unohtaa, että 3h asioilla juoksemista voi olla tässä vaiheessa aika rankka rupeama ;)

KISA: veikkaa Sintin syntymäaika!

Ennenkuin kerron tarkemmin tämänaamuisesta neuvolalääkäristä ja sen tuloksista, pistetäänpä pystyyn kisa Sintin syntymäajankohdasta. Tällaiset kilpailut on mielestäni hauskoja ja niitä on nyt näkynyt yhdessä sun toisessakin blogissa joten kokeillaanpas samaa myös täällä!

Eli, kilpailuun osallistuaksesi laita veikkaus tämän postauksen kommenttiboksiin ja pistä mukaan oletettu Sintin syntymäajankohta sisältäen päivän ja kellonajan. Laita myös paino siltä varalta että useampi henkilö veikkaa saman ja oikean ajankohdan joten silloin paino ratkaisee. Jos edelleenkin sattuisi tulemaan sama vastaus niin arvon voittajan oikein arvanneiden joukosta. Anonyymit, laittakaa mukaan nimimerkki.

Ja tietysti koska tämä on kilpailu, voittaja saa PALKINNON! :) En ole vielä päättänyt mikä se voisi olla, mutta koitan keksiä jotain kivaa.

Vink vink, laskettu aika on siis 12.12. eli siitä voi lähteä pohtimaan ;)

RV 36+6: Sintin hankinnat ja puutelista

Valmistelut vauvan saapumista varten etenevät hiljalleen ja vaatteet ovat olleet viikattuna lipaston laatikkoon jo jonkin aikaa. Laitoin eka kuukausien tarpeisiin mukaan vaatteet kokoa 50-68 cm ja rupesin jo miettimään, että tulikohan laitettua liian hanakasti noita isomman pään vaatteita sillä Sintti ei taida sopia niihin vasta kuin useamman kuukauden kuluttua...Laatikko on nimittäin nyt ihan täynnä ja sinne eivät edes sopineet sukat, myssyt ja muut sekalaiset vaatekappaleet.

(Kuvassa pitäisi näkyä pienellä vaatepinojen lähettyvillä kyseisen pinon koko)

Viime päivien aikana olen myös laatinut hiljalleen listaa Sintin puuttuvista tarvikkeista. Lista on vielä hurjan pitkä:

- kantoreppu (Manduca on tällä hetkellä suosikin asemessa)

- harsoja

- sitteri

- toinen lakanakerta (nämä tekee ehkä äitini valitsemastani kankaasta)

- hoitotaso

- tuttipullo(ja) (montakohan näitä tarvitaan, yksi minulla on jo?)

- tutteja

- vastiketta

- imetysliivit

- säilytysastia kestovaipoille (onko tähän hyviä ideoita? En haluaisi, että haju leviää säilytyksen aikana ympäri asuntoa..)

- metallinen poljinroskis makuuhuoneeseen hoitopöydän viereen

Tällä hetkellä erityisesti tuo hoitotaso tuottaa päänvaivaa sillä lipastomme on tällainen Ikean Pax Malm joka on vain 48 cm syvä. Siihen pitäisi saada päälle joku kiinnitettävä irtotaso joka olisi samalla kivannäköinen. Kysyin liikkeestä, että soveltuisiko tuohon päälle se sama Brion taso jota voidaan käyttää pinniksen päällä, mutta ei kuulemma sovellu sillä sitä ei saa lipastoon tarpeeksi tukevasti kiinni. Tarjolla olisi tämäntyyppisiä malleja joissa on alla sellaiset "nyppylät" joiden avulla taso saadaan pysymään mutta noiden ulkomuoto ja kuosit eivät hirveästi miellytä....Onko teillä hyviä ideoita mitä tämän lipaston päällä voisi käyttää? Se Brion taso olisi ollut kiva ja ihan pelkistetyn valkoinen.

Tässä vähän kuvia jo tehdyistä tehdyistä hankinnoista.

Tämä kokoontaitettava kylpyamme on varmasti aivan ykköshankinta tänne meidän ahtaaseen asuntoomme! Olin pari kuukautta sitten ostamassa tätä ihan tohkeissani Ikeasta mutta eihän se heidän valikoimaansa kuulunutkaan vaan löytyi loppujen lopuksi ihan normaalista lastentarvikeliikkeesta. Olen todella tyytyväinen tähän ostokseen :) En ole ihan varma onko kuvassa näkyvä yksilö oikeasti pinkki vai violetti, mutta meidän on siis violetti. Ajattelin, että se käy kyllä aikanaan tarvittaessa myös pojalle värinsä puolesta.

Kun noudimme liikkeestä tilaamamme pinnasängyn, ostimme samalla reunapehmusteet ja

jo etukäteen päättämäni ihanaiset eläinkuosiset vaaleanpunaiset lakanat :) Tämän setin kanssa yhteensopiva reunapehmuste on tuota samaa raitakuosia jota näkyy lyhyenä raitana kankaan alaosassa. Eilen saimme pinniksen kasattua, tänään se löysi paikkansa makuuhuoneestamme sänkyni vierestä ja nyt tekisi hirveästi mieleni jo pedata pinnis valmiiksi! Kuinka aikaisin te muut olette tehneet sen? Mietityttää että ehtiikö se pölyttyä ja karvoittua (kissojen toimesta) jos laitan liian aikaisin ja synnytykseen on vielä aikaa...

Perjantaina tilasin parista eri nettikaupasta 3 kestovaippaa ystävän suosittelun ja demonstraation perusteella. Ainakin tällä hetkellä houkuttelevimmalta tuntuvat mahdollisimman helpot versiot eli all-in-one vaipat koska niissä tuntuu olevan vähiten työtä. Niinpä tilasinkin yhden kappaleen Totsbotsia, Charliebananaa ja Babylandia. Jos tykkään noista myös sitten käytössä, tulen tilaamaan niitä lisää koska nyt sain haravoitua nettikaupat niin perusteellisesti lävitse että luulen tietäväni mistä niitä saa edullisimmin. Voin laittaa kuvia sitten kun saan ne postissa. Tosi kivoja sävyjä ja kuoseja niissä oli tarjolla!

Imetystyyny meille on valmistumassa ihan piakkoin äitini toimesta. Löysin netistä hyvän ohjeen sen tekemiseen joten laitan kuvia + ohjeet kun tyyny on valmis :)

Nyt saa antaa rohkeasti vinkkejä jos tästä puuttuu mielestänne jotain oleellista tai jos listalla on turhiakin tuotteita! Tuntuu, etten vieläkään omaa kovin hyvää visiota kaikesta tarpeellisesta, enkä halua lastata tätä pientä asuntoamme täyteen vauvantavaroita mutta toisaalta ostosreissu heti synnytyksen jälkeen ei myöskään kiehdo. Sopivasti olisi siis hankinnoissa se avainsana :) Kaikki vinkit otetaan erittäin kiitollisena vastaan!

RV 36+4: Kävelyongelmia & Kokemuksia synnytysvalmennuksesta

Tähän mennessä äitiysloma on sujunut tosi mukavasti. Tuulispään lailla pistän paikkoja kuntoon vauvantuloa varten, ja toiveissa siintää vielä, että saisin lähiviikkoina mahdollisesti myös joululahjat hankittua ennenkuin Sintti päättää tulla maailmaan.

Painoasiat harmittavat vähän, sillä tähän päivään mennessä olen hankkinut +18 kg mikä on aivan järjetön määrä. Ja 20 kg tulee takuulla rikkoutumaan, siitä ei ole epäilystäkään. En ole ihan varma mihin se kaikki paino on mennyt sillä näytän pääsääntöisesti samalta kuin ennenkin, mutta ehkä lähinnä kaikki lihaspuoli on kadonnut ja leijonaosa on asettunut rintoihin, mahaan ja erityisesti takapuoleen. Olin ajatellut harrastaa näin mammalomalla kävelylenkkejä, mutta viime viikolla kun päätin kävellä kampaajalle (n. 1,5-2 km reissu), tuli siitä aivan tuskien taival. Maha tuntuu kävellessä painavan aika epämukavasti, mutta mikä on vielä inhottavampaa niin vauva hyvin usein kävellessä alkaa pomppia virtsarakon päällä. Tuolla viikon takaisella reissulla se alkoi jo muutaman minuutin reippailun jälkeen ja niin kovalla voimalla, että tunsin sen ihan fyysisenä kipuna ja hyvä ettei silmissä tähtiä näkynyt. Toivoin pääseväni joko vessaan tai istumaan mutta kumpaakaan vaihtoehtoa ei ollut siinä tilanteessa tarjolla joten ei auttanut kuin välillä pysähtyä hetkeksi lepäämään ja sitten jatkaa matkaa.

Samaa on ollut ilmassa muillakin kävelyreissuilla, kuten esim. kaupungilla pyöriessä joten kävely ei todellakaan enää houkuttele. Varsinkin ajatus jostain lenkkipolusta metsän keskellä missä ei myöskään vessoja ole matkan varrelle ripoteltu, kuulostaa aika epämukavalta ajatukselta. Minun raskauteen ei siis kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta ole kuulunut kunnolla urheilu eikä näytä siltä että tulee kuulumaan näin loppuaikanakaan! En aio sitä kuitenkaan murehtia vaan keskityn aktiiviseen puuhailuun kotona ja sitten vastaavasti lepäilyyn.

Meillä alkoi maanantaina synnytysvalmennus, joka oli pääsääntöisesti aika lailla tuttua asiaa. Yksi terkan kertoma asia kuitenkin kolahti ja se koski lepoa, mitä on saanut kuulla joka tuutista mutta näin konkretisoituna kävi tosiaankin järkeen. Nimittäin jos synnytys alkaa varhain aamulla, äiti on saanut nukkua ja on tavallaan helpompaa mennä voimainkoitokseen levänneenä kuin jos se alkaisi illalla kun koko päivän hereilläolo on takana ja toiveissa synnytyksen sijasta hyvät yöunet. Niinpä ajattelin lähempänä (laskettua) h-hetkeä koittaa ruveta harrastamaan enemmän päivätorkkuja, jotta olisi vähän enemmän virtaa. Nyt en ole niitä harrastanut kuin ainoastaan siinä tapauksessa että edelliset yöunet ovat olleet huonot tai lyhyet.

Eräs ystäväni joutui synnyttämään juuri niin, että kun hän oli illalla klo 23 maissa vetäytymässä yöpuulle, synnytys käynnistyi ja nopeasta synnytyksestä huolimatta hän pääsi nukkumaan aamulla vasta n. klo 7-8 maissa. Tämähän oli tietysti hyvä pohja ikiaikaiselle univajeelle ja jatkuvalle väsymykselle ;)

Kävin muuten tänään jalkahoidossa, ja se oli aivan ihanaa! En pääse enää käsiksi omiin varpaankynsiin joten se oli sikälikin aiheellinen reissu, mutta toimi myös mahtavana hemmotteluhoitona. Voin lämpimästi suositella :)

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Vauvakirja Sintille

Eräs ystäväni vinkkasi, että kannattaa ostaa jo odotusaikana vauvakirja joka sitten luovutetaan aikanaan lapselle täydennettynä. Neuvolasta saatu Vau-kirja kun on ehkä enemmän äidille itselleen, ja ainakin itse pidän sen mieluusti omanani. Tässä eräänä päivänä poikkesin Suomalaisessa kirjakaupassa ja selasin todella tarkkaan kaikki tarjolla olevat opukset läpi. Omaksi yllätykseksenikin päädyin vanhaan klassikkoon eli Vauvamuistot - kirjaan joka muistaakseni oli peräti sama kirja jonka itsekin aikanaan sain.

Halusin tämän kirjan siitä syystä, että siinä oli todella paljon sivuja, 96 kpl, ja paljon vapaata kirjoitustilaa sekä halpa hinta: 9,90 eur. Valikoimaahan löytyi todella paljon ja niistä olisi voinut valita periaatteessa useammankin, mutta kaikista tuntui puuttuvan jotain vaikka kuvitus oli monessa kirjassa paljon parempi kuin tässä. Anne Geddesin kirja olisi myös ollut mieleeni, mutta se maksoi 3 kertaa enemmän kuin Vauvamuistot :)

Suunnitelmani on lisätä kirjaan paljon vapaata tekstikenttää, eli ottaa mukaan sellaisia juttuja joita siitä mielestäni puuttuu. Tässä muutama lisäysidea:

- laskettu aika

- kuka oli presidenttinä & pääministerinä kun synnyin

- paljonko maitolitra maksoi

- miten isä & äiti tapasivat

- valikoituja otteita Vau-kirjasta raskausajalta

- missä asuimme

- mikä oli työnimeni vatsassa ollessa

- mitä äiti sanoi ensimmäiseksi synnytyksen jälkeen

- mitä isä sanoi ensimmäiseksi synnytyksen jälkeen

Mistä vauvakirjasta olette itse tykänneet? Keksittekö muita hyviä lisäyksiä? :)

RV 36+1: Neuvolapettymys + masukuva

Kiitos kaikista lohduttavista ja tsemppaavista kommenteista eilen! Pieni paniikinpoikanen oli selvästi iskemässä päälle, mutta yön yli nukkuminen hieman helpotti ja sain uutta perspektiiviä asiaan. Sitäpaitsi, rupesin soveltamaan uutta periaatetta:

If you are not ready, GET ready!

Tarkoittaa käytännössä sitä, että haalin kaikki ne laatikonpohjalle kerääntyneet opaskirjaset iltalukemiseksi ja kahlaan niitä nyt päivittäin läpi niin kauan että olen saanut kaikki luettua. Samoin kodin rästihommia hoitelen nyt ihan täysin kiireellisyysjärjestyksessä niin, että se ensin alta pois mikä eniten harmittaisi jos jäisi tekemättä.

Eilisessä kommenttiboksissa Vilho kirjoitti todella osuvasti ja silmiä avaavasti, että hänellä loppuodotusvaiheessa vauvan kaipuu ja ikävä ehti kasvaa aikamoiseksi. Ihan totta! Minäkin ajattelen ja kaipaan vauvaa päivittäin, kun tuntuu siltä, että haluaisi niin kovasti jo tavata sen pienen ihmisen joka siellä on kasvamassa ja minkälainen hän sitten ihan oikeasti on. Olisi siis ihana saada oma vauveli vihdoin syliin :)

Mutta, tunteet menevät selvästi ylös ja alas, koskapa nyt on taas aika pettynyt ja harmistunut olo. Minulla piti olla tänään neuvolalääkäri ja jotenkin pistin kaiken toivoni siihen, että nyt saan kuulla vihdoin mikä se kohdunsuun tilanne on, eli onko syytä toden teolla valmistautua synnytykseen henkisesti vai koittaako h-hetki vasta parin viikon päästä. Lääkäripä olikin sairastunut ja uusi aika kiven takana! Onneksi terkka teki kaikkensa ja pisti minut ilmeisesti ylimääräiseksi jollekin toiselle lääkärin viikon päästä, joten ei tarvitse ihan hirveän kauan sentään odotella. Lohdutuksekseni sain myös kuulla, että synnytyspöydällä viimeistään tehdään synnytystapa-arvio ja jos vauva ei mahdu tulemaan niin sitten kärrätään sektioon. Eli jos joutuisinkin jostain syystä synnyttämään ennen lääkärikäyntiä niin ainut asia mistä se on pois, on minun oma henkinen valmistautumiseni.

Se mitä en olisi halunnut kuulla yhtään, oli tämänkertainen hurja painonnousu. 1120 grammaa!! Viime viikkoisen neuvolareissun jälkeen on alkanut mielestäni ihan hienoinen turvotus joka sai minut ottamaan kihla- ja vihkisormukset 3 päivää sitten sormesta pois, eli tällä voi olla osuutta asiaan. Luulenpa kuitenkin, että pääsyyllinen on sittenkin tämän viikon herkkuaddiktion kohde eli Daim-jäätelö jota on tullut maisteltua reilulla kädellä harva se ilta, ja joka on jäänyt muistoksi kroppaan (sekä vähän myös kasvoihin finnien muodossa)...Nngh. Tosin näin äitiyslomalla syöminen on muuten kohtuullistunut tosi paljon ja aterioiden määrä on vähentynyt juuri sopivasti kun viime aikoina varsinkin työpäivät menivät siihen, että olin vähän väliä napostelemassa jotain. Silti herkuttelu on lisääntynyt ja painottunut valitettavasti näihin "kevyt" nameihin eli Daim-jätskiin joka siis tunnetusti sisältää vain pari hassua kaloria...NOT ;)

Tähän loppuun vielä masukuva eiliseltä eli kun viikkoja oli kasassa tasan 36. Aivan mahdottoman kokoinen tuo masu!

Ja eräs kiva uutinen, meidän tilaama pinnasänky on vihdoinkin saapunut vaikka viimeisimmän tiedon mukaan sen piti tulla vasta reilun viikon päästä! Nyt lähdemme sitä noutamaan ja valitsemaan samalla jotkut kivat lakanat :) Jos ei tämä piristä niin ei sitten mikään.